Sebastian Numminen murroskohdassa – välillä tallissa oli vain viisi hevosta
Sebastian Numminen, yksi Suomen kaikkien aikojen parhaista esteratsastajista, ei ole ratsastanut vähään aikaan. Uran lopettaminenkin on pohdinnassa.Tilaajalle
Sebastian Numminen ratsastamassa Gurra Hopilla Ratsastuskeskus Ainon kansainvälisissä kilpailuissa vuonna 2018. Sijoitus pääluokassa oli kolmas. 18-vuotias Gurra Hop kilpailee yhä, nykyään 13-vuotiaan ratsastajan kanssa. Kuva: Heidi LammiSebastian Numminen pitää Ruotsissa SatuSebbe-esteratsastustallia puolisonsa Satu Liukkosen kanssa.
Muutaman vuoden päästä 50 ikävuoden rajan tavoittava Numminen on ollut lahjakkaimpia ja menestyksekkäimpiä suomalaisia esteratsastajia, ja ehkä rakastetuimpiakin.
Nummisen uraa ovat varjostaneet traagiset tapahtumat. Vuonna 1995, vain 19-vuotiaana, hän ajoi väsyksissään rekan alle palatessaan maanantaiaamuna kilpailumatkalta armeijaan. Se jätti kehoon pysyvät haasteet ja muistutukset, mutta mieli oli kehon haasteita vahvempi. Numminen teki menestyksekkään uran pärjäten maailmancup-tasolla ja toimien pitkään Suomen estemaajoukkueen tukipilarina.
Toinen vakava onnettomuus tapahtui loppuvuodesta 2017, kun Numminen kaatui hevosella kilpailuissa esteradalla ja loukkasi päänsä. Myös sen jälkeen Numminen palasi satulaan ja kilparadoille, mutta paljon oli menetetty. Vamma oli vahingoittanut syvyysnäköä ja tasapainoa, mikä on huippuratsastajalle kohtalokasta. Numminen nousi kyllä takaisin 150-luokkiin, mutta koki olevansa kaukana omasta tasostaan.
Viimeinen niitti kilpauralle vaikuttaa tulleen pari vuotta sitten, kun pitkäaikainen, iso hevosenomistaja vei hevosensa pois SatuSebben tallista.
”Meni sukset ristiin hänen kanssaan, kun hän lakkasi maksamasta laskujaan. Emme olleet ainoita sen asian kanssa. Se pilasi aika paljon”, matalaa profiilia sen jälkeen pitänyt Numminen harmittelee.
”Ei tänne niin hirveän hääppöistä kuulu. Pyöritään pienissä kilpailuissa. En ole itse ratsastanut vähään aikaan. Kun hevoset lähtivät, minulta lähti motivaatio, kun on myös ongelmia silmän ja tasapainon kanssa. Siivoan karsinoita, yritän pitää pihan siistinä ja autan maasta käsin”, hän kertoo.
”Oli parempi laittaa se pois niin kauan kuin se oli iloinen.”
Puoli vuotta sitten SatuSebben talli oli pienimmillään, siellä oli vain viisi hevosta.
Vanha herra Calandrokin, Nummisen pitkäaikainen kilparatsu, jouduttiin laittamaan pois 28 vuoden iässä.
”Se oli hyväntuulinen, mutta meni kasaan. Oli parempi laittaa se pois niin kauan kuin se oli iloinen”, Numminen kertoo.
Nyt suunta on taas parempaan ja hevosia on tallissa 11.
”Nyt niitä on alkanut taas tulemaan eri suunnista”, Numminen kiittää.
Melkein kaikki ovat nuoria, joten Liukkonen hyppää niillä pieniä luokkia. Lisäksi hänellä on 11-vuotias Starlight de Carma, joka on 140-tasolla. Liukkosen apuna tallissa ratsastaa nuori ruotsalainen ratsastaja, joka muun muassa sisäänratsastaa nuoret.
”Ei Satukaan ole 20-vuotias enää. Kun putoaa kyydistä, se rupeaa sattumaan”, Numminen hymähtää.
Hän toteaa, että kyllä hän vähän haikailee satulaan; jollain vanhemmalla kivalla hevosella olisi mukava ratsastaakin.
”Mutta ei sitä voi verrata siihen, mitä oli. Kaikki on huomattavasti vaikeampaa”, hän sanoo.
”Voisi huonomminkin mennä.”
Numminen ei ole koskaan valmentanut paljoa, vaan hän on halunnut nimenomaan ratsastaa itse. Hän toteaa, että ei ole tykännyt seistä keskellä kenttää puhumassa, vaan on ennemmin halunnut mennä ja tehdä. Hän itse omasi poikkeuksellisen hyvän estesilmän, ja joskus jälkimmäisen onnettomuuden jälkeen hän murjaisikin, että on vasta onnettomuuden myötä alkanut ymmärtää, miltä esteratsastus muista ihmisistä voi tuntua.
”Mutta jos vain alkaisi tehdä sitä (valmennusta), kyllä siinä varmasti pääsisi käyntiin. Ja jos en ratsasta, niin jotainhan pitää tehdä!” Numminen toteaa.
Hän paljastaa, että aika usein hänen mielessään on käynyt muuttaminen takaisin Suomeen, jossa hän viimeksi kävi Petri Pesosen hautajaisissa toissa kesänä.
”Jos alkaisi pitää valmennuksia, se voisi olla ihan kivaa. Viihdyn paremmin Suomessa”, hän pohtii.
Äänessä on toivoa.
”Voisi huonomminkin mennä. Kyllä mä kuitenkin koitan jaksaa ajatella, että jotain mukavaakin tässä vielä tapahtuu”, hän sanoo.
- Osaston luetuimmat
