
Hollannissa asuva Jasmin Seppälä-Geerink kilpaili kolmella hevosella, jotka kaikki hyppäsivät hyvin. Myöskään ratsastaja ei itse ujostellut, vaan ratsasti hyvällä itseluottamuksella.
”Oli kyllä hyvä fiilis. Kun pääsee tekemään ratoja, pääsee rytmiin”, hän tiivistää.
Hevosellaan Kerel van het Sterrebos hän hyppäsi perjantaina 150-luokan kolmella pudotuksella, lauantaina 160 yhdellä puomilla ja sunnuntaina 160-tasoisen maailmancupin kolmella puomilla.
Alun perin Seppälä-Geerink ei ollut lainkaan varma, hyppääkö hän vielä maailmancup-luokkaa. Lauantaina meno tuntui kuitenkin satulaan erittäin helpolta, joten hän päätti lähteä mukaan. Kolme puomia putosi, mutta rata ei ollut hullumpi.
”Se aloitti hirmu hyvin, mutta muutama puomi tuli alas. Se varmaan väsähti, kun oli kolme isoa luokkaa peräkkäin, eikä se ole tottunut”, ratsastaja toteaa.
10-vuotias ruuna on kilpaillut kansainvälisesti vasta loppuvuodesta 2023 Seppälän kanssa.
”Se oli tässä lähiseudulla harrastekäytössä, ja seurasimme sitä. Sen omistaja-kasvattaja kävi sen kanssa kisoissa ja näimme, että siinä on kykyä”, Seppälä-Geerink kertoo.
Omistajakin oli hypännyt ruunalla 135-luokkia, eikä hän ollut innokas myymään harrastekaveriaan, jonka kanssa viihtyi maastossakin.
”Lopulta meidän piti ostaa häneltä myös toinen hevonen, josta hän halusi eroon, jotta saimme myös tuon”, Seppälä-Geerink hymyilee.
”Vaikka hevonen hyppää kuin taivaan lahja, mutta se ei halua työskennellä, on paljon vaikeampi tie.”
Siinä kun Kerel van het Sterrebos nousi Amsterdamissa 160-luokkiin, Seppälän toinen tähti Attention Z hyppäsi ensimmäisen 150-luokkansa. Perjantain 145-luokka meni puhtaasti, lauantaina putosi ratsastajan jalustin ja kaksi puomia, ja sunnuntaina 150-luokka meni yhdellä puomilla.
Terävä tamma on vasta kääntynyt 8-vuotiaaksi.
”Se on aivan tähtihevonen kyllä se. Se näytti hirveästi kykyä”, Seppälä-Geerink iloitsee.
Myös kolmas hevonen, 9-vuotias ruuna Lord Toulon, hyppäsi 145-luokan lauantaina puhtaasti.
Seppälä-Geerink kertoo, että hevoset ovat löytyneet hänen hollantilaisen miehensä hyvän hevossilmän ansiosta.
”Kaikki kunnia miehelleni, hänen vaistollaan näkee, tuleeko hevosesta mitään vai ei. Hyvin harvoin hän näkee pieleen”, Seppälä-Geerink kiittää.
Hän lisää, että kyse ei ole pelkän kyvyn näkemisestä, vaan on löydettävä hevoset, joilla on hyvä pää ja jotka ottavat valmennuksen vastaan.
”Vaikka hevonen hyppää kuin taivaan lahja, mutta se ei halua työskennellä, on paljon vaikeampi tie”, Seppälä-Geerink painottaa.
”Nyt mietitään, tehdäänkö vielä, vai odotetaanko jo ulkokautta.”
Hevoskauppiaita kun ollaan, tallin ovet käyvät molempiin suuntiin. Amsterdamissa Seppälä-Geeringien lahjakkaat ja yritteliäät hevoset osuivat moneen kiinnostuneeseen silmäpariin.
”Hirveästi puhelimet ovat soineet, eli kyllä sillä lailla on ollut kiinnostusta. Jos ne myydään, sekin on hyvä, mutta ei niiden kanssa ole tarvetta myydä. Jos jotain sopivaa tulee, niin sitten katsotaan”, Seppälä-Geerink kuittaa.
Ja siihen saakka kilpaillaan. Maailmancup-osakilpailuita on jäljellä vielä kaksi.
”Nyt mietitään, tehdäänkö vielä, vai odotetaanko jo ulkokautta”, Seppälä-Geerink sanoo.