Moon Boyn emä Lara 3-vuotiaana Kyvyt Esiin -tilaisuudessa. Kuva: Kati Hurme
Euroopan mestari Kati Hurme kasvatti huippuratsun: ”Tiesin, että sillä on kaikki edellytykset”
Kati Hurme on suomalaiselle ratsastusyhteisölle tuttu nimi jo vuosikymmenten ajalta. Euroopan mestari on saanut viime aikoina uudenlaisia meriittejä menestysruuna Moon Boyn kasvattajana.Tilaajalle
Kati Hurme löysi elämäntyönsä hevosten parista. Kuva: Lari LievonenKati Hurme voitti vuonna 1988 nuorten ratsastajien EM-kultaa hevosellaan Pohjola Metropolitan. Nykyisin hän työskentelee Ratsastajainliiton ja Helsinki International Horse Show’n tiedotuksessa.
Omia hevosia hänellä ei enää ole, sillä hyvään alkuun päässyt hevoskasvatus loppui avioeron myötä. Yhteensä kasvatteja ehti syntyä neljä, jotka kaikki ovat Lauretta-tamman jälkipolvia.
Lauretta (Lord Calando – Ehrensold) oli suomalainen puoliverinen, eli FWB-hevonen, Michaela Borupin kasvatti. Sen emä, saksalainen Erdfeuer, jätti monta Breeders Prize -menestyjää.
Erdfeuerin omista varsoista Abitabove (kilpailunimeltään Albandi) oli koulubreedersissä kolmas vuonna 1996 ja Lisetta estebreedersin kolmas vuonna 1998. Lisetan varsa L’Egoist, oli vuonna 2016 estebreedersin kolmas.
Lauretta tuli Hurmeelle koulutettavaksi, kilpailtavaksi ja myyntiin.
”Se oli hevonen, joka antoi mielettömän hyvän fiiliksen. Pitkästä aikaa joku hevonen tuntui samalta kuin Metropolitan. Siinä oli jotain spessua”, Hurme muistelee.
Tammalla oli kuitenkin terveysongelmia, eikä ratsukko päässyt koskaan kunnolla kilpakentille. Hurme naurahtaa tehneensä sen vähän hölmönkin päätöksen, että kun terveys ei riitä, tammalla teetetään varsa. Hän osti Lauretan omakseen ja se sai hänellä kaksi varsaa: Lauritzonin Lancetosta sekä Moon Boyn emän Laran Larinosta.
Näiden jälkeen Lauretta teki vielä Eevaliisa Penttilälle Larinosta tammavarsan Lady Blue Eye KS:n. Se voitti Susanna Granrothin kanssa Breeders Prizen, mutta ei ole juuri kilpaillut sen jälkeen.
Myös Laralla oli ongelmia terveyden kanssa. Se oli hyvin temperamentikas ja meni muutaman kerran ympärikin.
”Se ei toiminut satulan alla”, Hurme huokaa.
Hän pääsi tammallaan muutamiin harjoituskilpailuihin, ja niiden perusteella Lara olisi ollut estehevonen. Se ei katsonut mitään, ja sillä oli valtava palo hyppäämiseen. Hevosta tutkittiin kyllä, mutta mitään kunnollista ei löytynyt. Hurme miettii, että todennäköisesti sillä oli jotain ongelmaa selän nikamissa.
Samaan aikaan Hurmeen elämässä tapahtui paljon muutakin, joten hän päätyi astuttamaan myös Laran. Se sai kaksi varsaa: vuonna 2015 Moon Boyn oriista Tailormades Diarados’s Boy ja vuonna 2017 Specoon Shadow’n oriista I'm Special de Muze. Molempien oriiden isänisä on Hurmeen oma kaikkien aikojen suosikki, ranskalainen Diamant de Semilly.
”Kun tein oman kilpaurani jälkeen töitä ratsastuksen selostajana, se oli aina säväyttänyt”, Hurme perustelee.
Tänä vuonna Suomeen Helasuon oriasemalle muuttaneesta Diarado’s Boysta Hurme toivoi saavansa varsaan hyvää luonnetta ja kokoa, missä onnistuttiinkin.
Laran molemmat varsat syntyivät täyden kuun aikaan, ja sen mukaan ne saivat nimensä.
Hurme aloitti Moon Boyn koulutuksen itse, mutta erittäin nopea ja ADHD-tyyppinen hevonen tuntui henkisesti liian haastavalta, joten hän päätyi lähettämään sen Salla Varentille.
Pian Hurme muutti avioeron myötä pois puolisonsa maatilalta, ja siinä yhteydessä hän luopui hevosistaan ja jätti itselleen vain Special Moon Shadow’n. Sittemmin hän on myynyt myös sen, ja ruuna kilpailee nyt pienissä luokissa omistajansa kanssa.
Moon Boy löysi omistajan helposti, sillä Varenti päätti ostaa sen itselleen. Hän tunnisti kyllä sen lahjakkuuden, mutta ennen muuta kyseessä oli haaste: Moon Boy oli hevonen, jonka hän halusi oppia kouluttamaan.
”Kaikki se kisakokemus, jota silloin sain, on kantanut loppuelämäni ja työelämän puolelle.”
Hurme on seurannut ratsukon etenemistä vierestä ihaillen.
”Tiesin, että sillä on kaikki edellytykset, tosi etenevä laukka ja hyppykapasiteettia. Sen jälkeen oli kyse siitä, mitkä mahdollisuudet se saa”, hän sanoo.
Jokainen luokkanousu on ilahduttanut kasvattajaa, joka tietää, että lahjakkuus on vain yksi osanen kilpahevosen uralla.
”Olin skeptinen, kun hevosten kanssa jokin menee aina kuitenkin pieleen”, hän naurahtaa.
Kasvattajana Kati Hurme tietenkin toivoo, että Moon Boy nousisi mahdollisimman korkealle lajissa, joka on antanut hänelle itselleenkin niin paljon. Mutta on tärkeämpiäkin arvoja kuin menestys kilpailuissa, hän muistuttaa.
”Eniten toivon, että Poju päätyisi ratsastajalle, joka pitää siitä hyvää huolta, ettei se joutuisi vääriin käsiin. Tärkeintä olisi, että sillä olisi hyvä elämä”, hän sanoo.
Special Moon Shadow ja Moon Boy varsoina kotilaitumella Aura Leikkosen hoidossa. Kuva: Kati HurmeOmia kilpailuvuosiaan Hurme muistelee lämpimästi. Hän ratsasti neljä kertaa ikäluokkaratsastajien EM-kilpailut ja voitti kerran kultaa. Nuorten vuosien jälkeen hän jäi kuudeksi vuodeksi maailmalle ratsastamaan ja hyppäsi maailmancupia ja isoja GP-luokkia. Senioreiden EM-kilpailut hän ratsasti kertaalleen sijoittuen sijalle 44.
”Olin hirveän kilpailuviettinen nuori, ja menestys itsessään oli minulle valtava palkinto. Olin hullu tekemään työtä, ja se oli sen arvoista”, se oli sen arvoista, Hurme sanoo.
”Kaikki se kisakokemus, jota silloin sain, on kantanut loppuelämäni ja työelämän puolelle.”
Hänen kilpauransa loppui laman myötä, kun hän joutui luopumaan silloisesta menestyshevosestaan Pohjola Vancouverista.
Kati Hurme ja Pohjola Metropolitan vuonna 1988 Chaudfontainen nuorten EM-kilpailuissa Belgiassa, joissa ratsukko voitti kultaa. Kuva: Kati Hurmeen albumiEsteratsastus ei myöskään vielä silloin ollut samalla tavoin ammattimaista kuin nykyään, joten kotoakin sanottiin, että tyttären pitäisi hankkia oikea ammatti. Hurmeesta tuli urheilujournalismin asiantuntija, ja myöhemmin myös sairaanhoitaja.
Paluu Suomeen tuntui hyvältä.
”Aika aikaansa kutakin. Valmistuin, asetuin, menin naimisiin ja sain lapset. Kilpailumaailma oli myös yksinäistä ja rankkaa, ja varsinkin naisena siellä sai pitää puoliaan. Tietyissä maissa ehkä katsottiin siihen aikaan, että nainen on viihdytyspuuhissa, ei ratsastuspuuhissa”, hän hymähtää.
- Osaston luetuimmat
