Salla Varenti ratsastaa itse ja pyörittä samalla Aulangon ratsastuskoulua. Kuva: Kari Salonen
Salla Varenti lähetti Moon Boyn loistamaan Eurooppaan: ”Minä en tarvitse näin hyvää hevosta”
Toistaiseksi vain harva Suomessa kasvatettu ratsu on noussut 150-luokkiin. Yksi sellainen on Salla Varentin ruuna Moon Boy.Tilaajalle
Salla Varenti kertoo, että vasta 10-vuotiaana Moon Boy tuntui olevan valmiiksi koulutettu esteratsu. Kuva: Hevosopisto/Ansku AnkeloMoon Boyn kasvattaja on Kati Hurme ja nykyinen omistaja Salla Varenti, Aulangolla ratsastuskoulua pitävä hevosten kouluttaja ja esteratsastaja.
Hänelle Moon Boy, lempinimeltään Poju, on opettanut paljon, ja juuri siksi hän halusi ostaa sen. Hän halusi tietää, onnistuuko tekemään Moon Boyn kaltaisesta luonnonvoimasta sivistyneen estehevosen, ja hän halusi koulutuspolun tuoman opin itselleen.
Usein hevosten totuttaminen satulaan jätetään nuorille ja notkeille ratsuttajille, mutta Moon Boyn Varenti sisäänratsasti itse, koska hevonen oli alussa lähes mahdoton. Se oli todella kiltti, mutta se reagoi nopeasti ja isosti kaikkeen. Milloin se peruutti lantasaaviin, milloin säikähti tai muuten vain sinkaisi johonkin ilmansuuntaan.
Varenti kilpaili hevosella nuorten hevosten karkeloissa pärjäten kohtuullisesti. Keskittyminen oli, mitä milloinkin sattui olemaan, ja siksi puomejakin putoili matkan varrella. Hevosen iso ja voimakas laukka oli yhtä aikaa sekä vahvuus että haaste.
”Seitsemän vuotta Pojun kanssa on ollut todellista työtä. Se ei ole ilkeä tai tuhma, mutta sillä on niin valtava moottori, niin valtava energia”, Varenti kuvaa.
Apuna olivat Niclas Aromaa ja Sanna Backlund. Aromaa kannusti, että Moon Boy on Varentin paras hevonen, vaikka Ypäjä Isandra sentään voitti SM-pronssiakin.
Kyllähän se lohdutti, samalla kun Varenti mietti satulassa, miten lahjakkuuden saa ohjattua esteille oikeassa järjestyksessä pysyen samalla kyydissä. Hevonen kyllä halusi hypätä, mutta kun se halusi tehdä kaikkea muutakin.
”Mä olin koko ajan pulassa. Jos olin ajatellut kääntyä jostain, olinkin viisi metriä reitiltä vasemmalla tai kuusi metriä oikealla”, hän jo nauraa.
Kollegat neuvoivat ratsastajaa, että radoilla ideana olisi mennä mahdollisimman nopeasti, ei mahdollisimman hitaasti, niin kuin hän tekee.
Salla Varentin pitkäaikainen ykkösratsu Ypäjä Isandra on nyt kantavana. Kuva: Miia LahtinenEtenemistä kuitenkin tapahtui, ja tänä keväänä ratsukko aloitti kunnialla Pohjola Grand Prix -luokissa. Kesäksi Varenti pääsi lähtemään Saksaan valmentautumaan Thjies Lutherin luo, ja siltä matkalta Moon Boy jäi lopulta Keski-Eurooppaan.
”Ajattelin, että siinä on niin paljon potkua, että minä en tarvitse näin hyvää hevosta. Ja siellä Poju voi loistaa”, Varenti perustelee.
Hän selittää, että Moon Boy on erittäin aktiivinen hevonen, joka pitää tapahtumista ja kilpailemisesta. Saksalaisella taidolla myös sen kilpahevosominaisuudet saadaan hiottua. Varenti selittää, että hän itse ratsasti Moon Boyn superpehmeäksi suustaan, mutta saksalaiset saavat sen pidemmälle kaulalle, mikä mahdollistaa paremman etuosan käyttämisen.
Saksassa Thjies Lutherin poika Jesse Luther hyppäsi Moon Boylla kerran. Hän tykkäsi, että onpa hyvin koulutettu hevonen, ja meni kilpailuihin. Hän hyppäsi kerran 120, sitten 140 ja pian jo 150. Nyt hän jatkaa hevosen kanssa pitäen sitä omilla kuluillaan. Jossain vaiheessa se varmaankin myydään, mutta kiirettä ei ole.
Varenti selittää, että kaikki tapahtuu ilman taikatemppuja tai kepulikonsteja, hyvän ratsastuksen ja korkean osaamisen ansiosta. Sitä suomalaisen on ollut upea seurata.
”He tekevät jotain sellaista, mitä itse en ikinä osasi ja mihin en pystyisi. Ja jos Poju jonain päivänä saadaan myytyä niin, että siitä saa rahaakin, niin onhan se iso asia ratsastuskouluyrittäjälle”, Varenti sanoo.
- Osaston luetuimmat
