Ypäjä Paavosta odotetaan paljon. Helkky Ylönen valmisteli sitä kevään jalostusarvosteluun, mutta loukkaantumisen takia hän ei päässyt satulaan. Lopulta ori keskeytti testin. Kuva: Hevosopisto/Sini Mansikka
Ypäjä Paavo vei Kasvattajakilpailun voiton ja ratsastajansa sydämen
Aiemmin eri puolilla Suomea työskennellyt kouluratsastaja Helkky Ylönen aikoo jäädä Ypäjälle, koska siellä on hevosia joka paikassa.Tilaajalle
Helkky Ylönen pitää tärkeänä sitä, että ratsastaja ei vain ratsasta, vaan hoitaa ja käsittelee hevosiaan muutenkin. Ratsuna tuore Kasvattajakilpailun voittaja Ypäjä Paavo. Kuva: Hevosopisto/Sini MansikkaKuusivuotiaiden suomenratsujen Kasvattajakilpailu kouluratsastuksessa ratkesi tänä vuonna jo perjantaina kahden osakilpailun jälkeen. Sen voitti Helkky Ylönen Hevosopiston kasvattamalla ja omistamalla Ypäjä Paavolla (Ypäjä Huttunen – Uno).
Paavon isä, 9-vuotiaana ruunattu Ypäjä Huttunen, jätti vain 13 varsaa, emä Uno Liisa taas kuusi varsaa, joiden joukossa myös vaativalle tasolle noussut jalostusori Ypäjä Arska sekä 3-vuotiaana parhaana estehevosena palkittu Ypäjä Immonen.
Ylönen on ratsastanut Paavoa alkuvuodesta 2022. Hän on menestynyt kilpailija: 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hän voitti ruunalla Floris viisi kertaa peräkkäin pikkukierroksen finaalin ja Kiahan Sinclairilla kertaalleen vuonna 2020. Suomenhevosten mestaruusmitaleita hän on kerännyt Kihin Källin, Pelmin, Jaimen, Arran Aleksin ja Kulmalan Taikan kanssa. Suomenhevosten Kasvattajakilpailun hän voitti vuonna 2018 hevosella Kekkonen.
Paavon selkään Ylönen nousi, että hevosta saataisiin kehitettyä eteenpäin. Hän itse tietenkin haluaisi vielä jatkaa oriin kanssa mestaruuksiin saakka, mutta ajat opetusalalla ovat toki valtakunnallisesti haastavat.
”Ajattelen, että Kasvattajakilpailu on jokaisen nuoren suomenhevosen päätähtäin, jonka jälkeen mietitään, että mitä sitten. Mutta kyllä mä kovasti toivon mukaan jatkan Paavon kanssa”, Ylönen sanoo.
”Se on ihmeellinen hevonen.”
Hän toteaa, että Ypäjä Paavossa on kykyä vaikka mihin. Se on tasapainoinen, hyvin liikkuva, näyttävä ja yhteistyöhaluinen.
”Mutta se on myös mun paras kaveri, tärkeä ihan hevosena. Koin heti alussa, että meillä on erityinen yhteys. Se on tosi sielukas, herkkäsieluinen hevonen, joka haluaa tehdä ratsastajansa onnelliseksi. Se on ihmeellinen hevonen”, Ylönen kuvaa.
Hän selittää, että Paavo on kyllä ori, joka pullistelee, mutta se on myös äärimmäisen herkkä. Ylönen ratsastaa sillä ilman kannuksia myös kilpailuissa, koska ei koe vielä osaavansa käyttää niitä Paavolle tarpeeksi hienovaraisesti. Kannuksettomuutta hän ei itse haluaisi korostaa.
”Ajattelen itse, että kannukset ja kankikuolaimet eivät ole pakkokeinoja, vaan kyse on siitä, että olet niin taitava, että osaat käyttää niitä”, hän huomauttaa.
Ratsukon tie Kuninkaallisiin oli kuitenkin vaikea. Siihen suurin syy oli Ylösen loukkaantuminen maaliskuussa, kun hänen puoliveriratsunsa Kiahan Sinclair nykäisi hänen olkapäänsä sijoiltaan Ypäjän kansainvälisten kouluratsastuskilpailuiden hevostarkastuksessa. Hevostarkastuksessa eläinlääkäri katsoo, että kaikki hevoset ravaavat puhtaasti talutettuina. Osa hevosista ottaa tavakseen riehua sen aikana tai sitä odottaessaan, ja niin myös jo 14-vuotias Kiahan Sinclair.
Ylönen veti olkapäänsä paikoilleen, ja juoksutti hevosen. Sitten hän ratsasti kolme päivää kilpaa ja otti sijoituksenkin. Vasta maanantaina hän meni lääkäriin ja sanoi, että käsi on tainnut venähtää, mutta ei siinä mitään pahempaa ole, kun pystyn ratsastamaan.
Lääkäri totesi, että se nyt on vain luonnekysymys. Tutkimukset näyttivät, että käsi oli murtunut kolmesta kohtaa ja kaikki pehmytkudokset olivat vaurioituneet. Käsi leikattiin, ja lääkäri olisi halunnut kirjoittaa sairaslomaa heinäkuuhun saakka.
Ylönen halusi kuitenkin kesäkuun kansainvälisiin kilpailuihin Ypäjällä, joten treenit Sinclairin piti aloittaa aiemmin. Samalla hän pääsi myös Paavon selkään.
”Mutta olin varovainen, enkä tehnyt mitään tyhmää”, hän painottaa.
Ihan kunnossa käsi ei vielä ole.
”Siinä on ruuveja ja levyjä, ja se on jäykempi ja vähän eri asennossa kuin ennen. On vaikea saada se pehmeäksi hevoselle”, Ylönen harmittelee.
”Onhan tämä ihmeellinen paikka.”
Ypäjälle hän muutti vuonna 2022 syksyllä, ja viime vuonna hän osti Ypäjältä talon. Hän on töissä Hevosopistolla ja vetää sen ratsastuskoulua. Aiemmin valmentajana ja ratsuttajana itseään elättänyttä Ylöstä uran muutos aluksi vähän hirvitti, mutta nyt homma tuntuu mieleiseltä.
”Yhä edelleen tykkään myös valmentaa yhden ja kahden ratsukon tunteja, mutta nyt olen harjaantunut ohjaamaan ryhmiäkin. Ja ratsastuskoulussa saa tehdä perustyötä: opettaa ratsastajia istumaan hyvin ja pitämään kädet hiljaa. Ratsastuskoulussa hevoset ovat mukana opettajina”, Ylönen selittää.
Aiemman elämänsä hän on toiminut aina yrittäjänä, joten vakiotyö on tuonut turvaa.
Ypäjälle hän aikoo jäädä loppuiäkseen.
”Onhan tämä ihmeellinen paikka. Täällä kun katsot ikkunasta ulos, näet hevosia. Tykkään siitä, että niitä on joka puolella. Meidän pitäisi katsoa enemmän niitä kuin kännykkää”, hän sanoo.
”Eihän elämästä koskaan tiedä.”
Tulevaisuuden unelmina hänellä on paluu suomenhevosten mestaruuksien mitalipeleihin, ja grand prix -tasolla kilpaileminen lämminverisellä ratsuhevosella.
”Mutta se on unelma, ja hyväksyn senkin, jos en saavuta sitä. Olen saanut jo niin paljon”, hän sanoo.
Omia hevosia hänellä on tällä hetkellä vain alkion verran, joten aika paljon on karikoita kierrettävänä, jos sen kanssa aikoo GP-radalle.
”Eihän elämästä koskaan tiedä. Ja toisaalta olen jo saanut tilaisuuden opettaa hevoselle kaikki GP-liikkeet, voin iloita jo siitä”, hän sanoo.
- Osaston luetuimmat
