

Kaisu Västinsalo pitää tallia Pohjanmaalla, Kuortaneella. Hänellä on oriasema, ja hän kasvattaa varsoja, tarjoaa ajo-opetusta ja valmistelee ratsuja laatuarvosteluihin ja oripäiville.
Västinsalon käyntikortti on hänen kasvattamansa ori Rannan Ruhtinas. Se on kaksinkertainen suomenhevosten estemestari, jonka hän on kirjannut sekä ratsu- että työhevoskantakirjaan.
Mutta tämä artikkeli kertoo Västinsalon ensimmäisestä puoliverikasvatista nimeltä Coldfly KNE. Västinsalo oli jo pitkään halunnut kasvattaa hyvän puoliverisen estehevosen, kun hänen silmiinsä osui siitosleasing-ilmoitus tammasta Ceara. Se oli hypännyt erinomaisen viisivuotiskauden, mutta sittemmin loukkaantunut.
Tamma asui Saksassa, ja Västinsalo siemennytti sen oriilla Chacfly PS, joka miellytti ratsastettuna silmää ja sopi suvullisesti Cearalle.
Koska Västinsalo on tavallinen kiireinen suomalainen tallinpitäjä, jonka taskut eivät pullistele ylimääräisistä seteleistä, hän ei käynyt katsomassa tammaa tai varsaakaan. Varsa sai kasvaa Keski-Euroopan mehevillä laitumilla, maailman parhaaksi mainostetun hevosmiestaidon ympäröimänä.
Se oli sikäläisten mukaan hieno hevonen, joten Västinsalo päätti, että se valmistellaan huutokauppaan, joka järjestetään ratsuoriiden körungin eli esitarkastuksen yhteydessä.
Västinsalo oli tyytyväisin mielin. Suomessa harrastajat puuhastelevat, Keski-Euroopassa oikeat ammattilaiset tekevät.

Yksivuotiskesän lopussa Coldfly otettiin orilaittajan karsinaan valmistelua varten. Joulukuun alussa Västinsalo sai viestin, että hänen hevosensa on niin hullu, että se pitää ampua karsinaan. Sanottiin, että se on hengenvaarallinen, eikä sen takia uhrata yhtään työntekijää.
Siinä tuli omistajalle kiire miettiä, että mitä nyt tehdään. Ja että jos hevonen on puheista huolimatta sen verran täysijärkinen, että hän haluaa pitää sen, miten sen ikinä saa lastatuksi pitkälle kotimatkalle?
Kotitalliin etsittiin hoitajat, ja emäntä osti menolipun Saksaan. Tallilla yksi katse hevoseen riitti.
”En olisi jäänyt sinne päivää pidemmäksi aikaa, jos olisi tullut tunne, että se pitää ampua”, Västinsalo kertoo.
Hänelle on sanottu, että ei ole kenellekään hyödyksi kertoa kaikkea. Siksi selitys on, että hevonen oli liian herkkä ja viisas vanhaan saksalaiseen systeemiin.
Se oli alkanut puolustautua, kun ei muutakaan keksinyt. Muusta Västinsalo julkisesti vaikenee.
Mutta hän vietti Saksassa vähän yli kaksi viikkoa työskennellen hevosensa kanssa ensin karsinassa, sitten maneesissa.
”Se on kiva hevonen, hyvä työmoraali”, hän sanoo nyt.
Saksassa hän käsitteli oritta päivittäin neljä, viisi tuntia. Hän aloitti kontaktin ottamisen takaa eteen, eli opetti sen ensin siihen, että sitä pystyy ohjaamaan takaosasta ja keskeltä. Sitten hän otti haltuun lavat ja viimeisenä kaulan ja pään.
Kahden viikon rauhallisen työskentelyn jälkeen virolainen kuljetusfirma pystyi lastaamaan oriin kuorma-autoon ja tuomaan Suomeen, jossa työ jatkui. Viiden viikon kohdalla se alkoi antaa koskea päähänsä ilman isompaa huolta.
”Mä olen kaukana kukkahatusta.”
Nyt reilua vuotta myöhemmin hevonen on sellaisessa kunnossa, että se on ilmoitettu oripäiville. Vilma Leppäkangas Saarijärveltä totutti sen ratsastajaan, eikä siinä ollut vaikeuksia.
Ori on klipattu ja kengitetty, ja sitä on kuljetettu, irtohypytetty ja ratsastettu niin maneesissa kuin maastossakin.
Kun sitä kuvataan Kuortaneella, tuulee navakasti. Västinsalo ottaa Coldflyn toiseen käteen ja toiseen 4-vuotiaan suomenhevosoriin Metkuttaja TS:n. Metkuttajalle pitää tammatarhan kohdalla sanoa, että tässä kuunnellaan.
”Mä olen kaukana kukkahatusta”, Västinsalo naurahtaa.
Mutta nykyaikainen ja reilu pitää olla. Pitää käsitellä hevosta sen mukaan, mikä se on ja miten se maailman kokee. Osa tarvitsee aikaa, jota isossa maailmassa ei aina ole.
Ori työntää turpansa omistajansa olalle varovasti. Hevosensa tulevaisuudesta Västinsalo ei osaa sanoa. Se on vasta kolme, joten kesäksi se menee laitumelle. Aika näyttää loput.
”Ei se koskaan helppo hevonen tule olemaan, koska se on hevonen, jolla on menneisyys, ja se menneisyys näkyy. Mutta se yrittää tehdä parhaansa, kun vaan ymmärtää, mitä siltä pyydetään”, Västinsalo sanoo.

Kolmivuotiaiden ratsuoriiden kantakirjauksessa esteoriit irtohyppäävät kujassa, ja niiden liikkumista arvioidaan irti maneesissa.
Lisäksi niillä on lyhyt ratsastustesti, jossa katsotaan, miten ne toimivat ratsastajan alla kolmessa askellajissa. Kouluratsuiksi suuntaavat hevoset juoksutetaan lisäksi ympyrällä liinassa.
Suomenhevoset voi jalostusarvostella ratsukantakirjaan aikaisintaan 4-vuotiaina. Nekin irtohypytetään ja ratsastetaan.
Tänä vuonna Kaisu Västinsalo vie huhtikuun alussa Ypäjällä järjestettäville ratsuoripäiville kasvattamansa Coldfly KNE:n ja ostamansa Metkuttaja TS:n, joka voitti viime vuonna 3-vuotiaiden Laatuarvostelun. Vieraita oriita on yksi, Kuninkaan Paluu, ja lisäksi hän auttaa ori Aaluvan kanssa.
Valmistelussa tärkein asia on riittävä määrä toistoja, Västinsalo sanoo
”Hevosella pitää olla rutiinia ja sillä pitää olla homma hanskassa, niin että se on hyppykujassa kuin kotonaan”, hän painottaa.
Myös voimaa ja kuntoa tarvitaan, että hevonen jaksaa suorittaa hyvällä tasolla paripäiväisten oripäivien ajan.
Fyysinen rasitus ei ole niin iso, mutta matkustaminen ja vieraassa paikassa majoittuminen ja esiintyminen ottavat osansa.
Kun pohja on vahva ja kujassa on helppoa, hevonen pystyy näyttämään toivottavasti parhaansa stressitekijöistä huolimatta.
Puoliverisen ja lämminverisen välille Västinsalo ei vedä rajoja.
”Ihmisestä se enempi kyllä kertoo, jos arvostelee jotain hevosta rodun, värin, koon, suvun, suoritusten tai muun vastaavan takia. Koska hevonen on kuitenkin vain hevonen", hän sanoo.
Toki suomenhevoset ovat usein omanlaisiaan.
”Suomenhevonen on tietynlainen persoona. Se vaatii enempi tiettyä tunnetta, että ne toimii kevyesti ja kivasti”, hän sanoo.
Hän arvostaa valtavasti Rannan Ruhtinaan tasaista ja vakavaa tapaa tarttua työhön ja tehdä nöyrästi ihmisen eteen.
Ja yhtä lailla hän arvostaa Coldflyn herkkää luonnetta ja sitä urheilullisuutta ja reaktiivisuutta, minkä pitkä estejalostus on eläimeen tuonut.
”Se on mun BMW”, Västinsalo sanoo.