Ingrid Klimke ja Franziskus kouluratsastuksen EM-kilpailuissa vuonna 2022. Kuva: Liz Gregg
Ratsastuslegenda toisessa polvessa – Ingrid Klimke hurmasi positiivisuudellaan
Ratsastuksen saksalainen kuningatar palasi valmennusklinikallaan Järvenpäässä moneen kertaan isänsä Reiner Klimken ajatuksiin.TilaajalleJärvenpää
Monipuolista Ingrid Klimkeä pidetään maailman parhaana ratsastajana. Kuva: Heidi LammiIngrid Klimke on 57-vuotias ratsastaja, joka kilpailee kansainvälisellä huipputasolla sekä kouluratsastuksessa että kenttäkilpailussa. Hän on ratsastanut kuudet olympialaiset ja voittanut kolme olympiajoukkuekultamitalia ja muun muassa henkilökohtaisen Euroopan mestaruuden kenttäratsastuksessa sekä MM-joukkuepronssia kouluratsastuksessa.
Hänen jo edesmennyt isänsä Reiner Klimke aloitti olympiauransa kenttäratsastuksessa ja sittemmin voitti viisi joukkue- ja yhden henkilökohtaisen olympiakullan kouluratsastuksessa.
Ingrid Klimke kertoi valmennusklinikallaan Järvenpäässä viikko sitten, että jo 1960-luvulla perheen kotitallilla ratsastuskentän ympärillä kulki laukkarata, ja kaikesta kouluratsastuksesta huolimatta isä pysyi sydämeltään kenttäratsastajana. Myös tytär oppi monipuoliseksi, rohkeaksi ratsastajaksi.
”Lempiliikkeeni kouluradalla on lisätty laukka. Minulle sanotaan, että Ingrid, hitaammin, et ole ratsastamassa aikaa uusinnassa”, Ingrid Klimke nauroi.
Hän on kevyen ja iloisen ratsastuksen puolestapuhuja, mutta myös hyvin kurinalainen ja tarkka.
”Kun isä vain kulki ohi, se sai minut suoristamaan ryhtini. Hän oli hyvin selkeä”, Klimke hymyili.
”Jos jonain päivänä hevosellasi ei ole iloa, sinulla ei ole mitään.”
Klimke painottaa sen tärkeyttä, että hevoset pysyvät urheilu-urallaan onnellisina, innokkaina ja motivoituneina. Vielä 16–17-vuotiaina kilpahevosten pitää näyttää menossaan kuin nuorilta hevosilta.
Siinä auttaa hyvän ratsastuksen lisäksi monipuolinen työskentely, johon kuuluu myös ratsastus maastossa, puomityöskentely ratsain ja liinassa sekä mielellään aina myös hyppääminen.
”Jos jonain päivänä hevosellasi ei ole iloa, sinulla ei ole mitään”, Klimke muistuttaa.
Samalla ratsastuksen pitää olla määrätietoista. Kun hevonen tekee toivotusti, sitä kiitetään, ja kun se tekee toisin kuin halutaan, asia jätetään huomiotta.
Ihminen on ratsukossa viisaampi osapuoli, joka päättää, minne mennään, miten ja mitä vauhtia.
”Olemme kivoja, emme pyydä liikaa, mutta ratsastaja ratkaisee tilanteet.”
Ajan mittaan hevosen ja ratsastajan välille syntyy vahva tunneside ja luottamus. Se rakennetaan askel askeleelta pyytäen oikeita asioita oikeaan aikaan.
”Isäni sanoi aina, että ratsastaja rakentaa hevosen. Se tapahtuu erityisesti kenttähevosten kanssa. Hevoselle opetetaan, että liiku näin, sinä pystyt, tehdään yhdessä, voit tehdä enemmän!”
”Kun haluat tehdä hevosen paremmaksi, muuta itseäsi.”
Tämän saavuttamiseksi tarvitaan kaunis istunta ja pehmeät kädet. Silloin ratsastaja ei häiritse hevosta, vaan pystyy vaikuttamaan tähän herkästi ja ymmärrettävästi.
Jos ratsastajan kädet heiluvat tai paino siirtyilee puolelta toiselle, hevonen tuntee olonsa epämiellyttäväksi, eikä pysty keskittymään tehtäviinsä.
Klimke haluaa ratsastajien treenaavan kätensä ja ohjastuntumansa täydelliseksi. Kun hevonen suhtautuu kuolaimeen oikein, se on kuin lapsi, jota aikuinen pitää turvallisesti kädestä.
”Kun haluat tehdä hevosen paremmaksi, muuta itseäsi”, Klimke painottaa.
Tärkeänä oppimanaan asiana hän kertoo kuitenkin myös periksi antamisen. Erityisesti kouluratsastuksessa hevosen pitää olla luontaisesti lahjakas vaikeimpiin liikkeisiin.
Grand Prix -tason kouluhevosen kouluttaminen kestää noin kuusi vuotta. Jos tulevaisuus ei vaikuta valoisalta, hevonen kannattaa siirtää ajoissa helpompiin tehtäviin esimerkiksi nuorelle ratsastajalle.
”Nuorena luulin, että voin tehdä mitä tahansa. Nyt osaan jo aiemmin sanoa, että tämä ei ole tuleva GP-hevonen”, Klimke kertoo.
”Jos kenttähevonen on liian varovainen ja hyppää siksi liian korkealle, antakaa se esteratsastajalle. Aiemmin ajattelin, että ei vain pidä antaa periksi, mutta nyt tiedän, että joskus hevonen on onnellisempi muualla.”
Kenttäkilpailussa vauhdin takana on saumaton yhteistyö. Tyylinäyte Puolasta, jossa Klimke voitti SAP Hale Bobin kanssa joukkuekilpailun Saksalle vuonna 2019. Kuva: www.leszekwojcik.plPositiivisuuden tärkeyttä hän painotti paitsi hevosen ja ratsastajan välillä, myös ihmisten kesken. Itseään hän ei pidä sankarina, vaikka hän sitä monille onkin.
”Kun on tässä mukana pidempään, näkee, että hevosurheilussa on aina ylä- ja alamäkiä. Ole ystävällinen muille, kun menet ylös, sillä tapaat heidät uudelleen matkalla alas. Ennen muuta mene ja treenaa hevosesi kanssa”, Klimke neuvoi.
Kun häneltä lehdistötilaisuudessa kysyttiin ajatuksia hevosen kasvatuksesta, hän vastasikin hymyillen, että niitä kannattaa kysyä ennemmin hänen vieressään istuneelta Stella Hagelstamilta, joka on kasvattanut klinikalla nähdyn upean Hagels Prince Nassakin.
Vasemmalla Piia Pantsu Jönsson Kom Queen of Heartsilla, oikealla Stella Hagelstam Hagels Prince Nassakilla. Kuva: Heidi LammiKlinikan tähtenä nähtiin myös Piia Pantsu Jönsson, joka kilpaili aikanaan Klimken kanssa tasapäin maailman huipulla kenttäratsastuksessa.
”Siihen aikaan kenttäkilpailuun kuului myös risuestelaukkaosuus, ja Piia oli pienellä hevosellaan aina nopeampi”, Klimke muisteli nauraen.
Myös Pantsun poika, 18-vuotiaana 150-tason luokkia hyppäävä Emil Jönsson oli klinikalla ratsastajana. Ruotsia edustavalla Emilillä on mahdollisuus tulla kolmannen polven olympiaratsastajaksi, sillä jo hänen isänsä Fredrikin isä Jan Jönsson ratsasti olympialaisissa kenttäkilpailussa. Emil Jönsson on esteratsastaja, kuten myös hänen isänsä ja äitinsäkin nykyisin.
Pantsu Jönsson ja Klimke miettivät nuorten ihmisten kiihkeyttä ja kunnianhimoa hevosurheilussa. Nuorten olisi maltettava kuunnella hevosiaan ja vanhojen ihmisten neuvoja, mutta samalla säilytettävä omat unelmansa.
”Se liekki tarvitaan, että jaksaa tehdä tätä. Meillä pitää olla tällaisia nuoria, he pitävät urheilun elossa”, Klimke sanoi.
- Osaston luetuimmat
