Kouluratsastuksen muutokset ilahduttavat huippuratsastajaa
Kouluratsastaja Stella Hagelstam kertoo, että hänen kouluttamillaan hevosilla on kysyntää erityisesti siksi, että ne toimivat kevyillä avuilla.TilaajalleHinthaara
Huippulupaavalle Hagels Prince Nassakille kouluratsastuksen vaikeimmatkin liikkeet ovat niin helppoja, ettei sille tule edes hiki niitä tehdessään. Kuva: Sanne KatainenKouluratsastuksessa keveys toki on aina ollut tavoite, mutta lajiin oli vuosien varrella pesiytynyt voimankäytön kulttuuri.
Se on myös eläinsuojelullinen ongelma, joten siitä on viime vuosina pyritty kiivaasti eroon sääntömuutoksilla ja arvosteluohjeilla. Pisteet putoavat selvästi, jos hevonen esimerkiksi ilmaisee ikävää oloa aukomalla suutaan.
Stella Hagelstam näkee muutoksen äärimmäisen hyvänä.
”Nyt pärjäävät taitavat ratsastajat, eivätkä ne, jotka painostavat eniten liikettä ulos”, hän sanoo.
”Minulle aikanaan äiti sanoi, että sä olet noin pieni, että et pärjää, jos ratsastat voimalla, siellä on paljon pidempiä ja vahvempia miehiä kuin sinä. En lähtenyt ollenkaan sille tielle, ja nyt siitä palkitaan.”
Kun Hagelstam tänä kesänä kävi kilpailumatkalla Keski-Euroopassa, jäivät muutaman vuoden takaiset maailmanhuiput tuloslistalla hänen taakseen.
Pärjäämisessä myös hevosen syntymäominaisuuksilla on tärkeä rooli. Esimerkiksi Hagels Prince Nassak on varsasta asti ollut kuin veistetty kouluratsastusmuotoon: se kantaa rintakehänsä, sen takajalat tulevat luontaisesti vartalon alle ja sen kaula on kaarella.
”GP-radan tekeminen ei ole laadukkaalle hevoselle vaikeaa, se riippuu siitä, millä psykologialla se on koulutettu”, Hagelstam kuittaa.
Omaan tekemiseensä hän on hakenut oppia monipuolisesti eri puolilta maailmaa. Viime ajat hän on ollut mukana myös Kyra Kyrklundin valmennusryhmässä.
”Mä uskon, että kun ottaa oppia aika monelta, se lisää työkaluja sun työkalupakkiin. Pitää olla mieli auki ja haluta oppia. Aika paljon jo osaan, mutta vielä on todella paljon opeteltavaa.”
”Jos sanelee hevoselle jokaisen askelen, siitä häviää säteily, hevosen karisma ja oma persoona.”
Samalla kun hän hakee oppia paremmilta, hän ihailee sitä, kuinka lapset ratsastavat. Aikanaan ponien maajoukkuevalmentajana hän ei aina olisi edes halunnut puuttua lasten ratsastukseen, ettei hukkaisi luonnollista flow’ta.
Kouluratsastusohjelmat ovat hyvin tarkasti määriteltyjä, ja asioita pitää tehdä täsmälleen tietyssä kirjaimessa. Silti Hagelstam painottaa luonnollisuuden merkitystä. Kouluratsastus ei saa olla käskyttämistä.
”Radalla täytyy uskaltaa päästää irti. Jos sanelee hevoselle jokaisen askelen, siitä häviää säteily, hevosen karisma ja oma persoona”, hän sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
