

Nia-Maria ”Ninni” Gröhn aloitti ratsastuksen ja hevosharrastuksen uudestaan aikuisena, nelisen vuotta sitten. Ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi opiskellut kuntosaliyrittäjä ja personal trainer kaipasi kiireiseen arkeensa vastapainoa. Satulaan noustuaan ja jonkin aikaa ratsastettuaan hän totesi, että lajin oppiminen onkin kaikkea muuta kuin helppoa.
”Eri liikuntalajit olivat minulle aina helppoja oppia, mutta ratsastuksessa en samalla tavalla kehittynytkään. Aloin opiskella lisää ratsastuksesta, ottamaan selvää istunnasta ja sen merkityksestä. Halusin tietää, mitä tarkoittavat kaikki ne opettajien ratsastajille sanomat asiat, jotka eivät kerro meille mitään”, Gröhn kertoo.
Syvällinen perehtyminen alan kirjallisuuteen, lukuisat lyhytkurssit ja Centered Riding -ohjaajan koulutus avasivat liikunnan ammattilaiselle uuden maailman.
”Tajusin, että pystyn oikeasti auttamaan itseni kanssa samassa tilanteessa olevia ihmisiä.”
Ratsastus mielletään Gröhnin mukaan urheiluksi, mutta ratsastus kehittää vain lähtötasoltaan huonokuntoisen ihmisen kuntoa. Aktiiviratsastaja, jolla on hyvät lajitaidot, tarvitsee muuta treeniä kehittääkseen kuntoaan.
”Lajia jonkin aikaa seurattuani huomasin, että ratsastajat eivät juuri harjoittele muualla kuin hevosen selässä. Monet ovat kankeita ja heillä on huono kehonhallinta sekä kunto.”
Kehon jäykkyys ja puolierot syntyvät Gröhnin mukaan ihmisten arjessa.
”Jos ihminen on jäykkä, ovat hänen lihaksensa heikot, eikä pelkkä venyttely riitä, vaan treenin pitää olla lihaksia kuormittavaa. Fakta on myös se, että ratsastus kuluttaa ja passivoi kehoa.”
Gröhn on kehittänyt ratsastajille täsmätreenin. Hän kertoo, että valmennus tähtää paitsi ratsastuksen kehittymiseen, myös osallistujien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantamiseen.
”Kun jaksaa tehdä harjoituksia, arki helpottuu. Harjoitukset vaikuttavat suoraan työhyvinvointiin, esimerkiksi siihen, miten jaksaa istua tietokoneen ääressä. Hevosen selässä taas huomaa, että siitä tulee rennompi ja vastaanottavaisempi.”

Hänen mukaansa on tärkeää, että ratsastajan treenissä aktivoidaan kehon syviä lihaksia, jotta ne ratsastaessa alkavat toimia automaattisesti. Lihasaktivoinnin lisäksi harjoituksissa kehitetään myös kehon isoja lihaksia, joita ratsastaessa ei käytetä.
”Isoja lihaksia pitää kehittää, jotta ne eivät surkastu. Näin käy, jos pelkästään ratsastaa. Kun lihakset ovat hyvässä kunnossa, sillä on suora yhteys itsetuntoon. Ratsastajaa auttaa paljon, kun hänellä on hyvä itseluottamus kehostaan.”
Aktivoinnin ja lihasten kehittämisen vastapainoksi tarvitaan Gröhnin mukaan myös kehoa huoltavia harjoituksia.
”Huoltavat harjoitukset verryttävät, sillä laji kangistaa ja siinä tulee ratsastajan kehoon ulkopuolista iskua. Liikkuvuustreenit tehdään erilaisilla tyyleillä ja niiden tavoitteena on pystyä vaivatta seuraamaan hevosen liikettä.”
Hän toteaa, että harjoittelun määrä vaihtelee valmennusohjelman mukaan.
”Kuntourheilussa kolme kertaa viikossa on äärimäisen hyvä. Kehon yhtä osaa kerrallaan kehittävissä harjoituksissa tehdään joka päivä lyhyt treeni.”
Liikunnan ammattilaisella on selkeä näkemys siitä, millaisista harjoitteista on eniten hyötyä.
”Juuri siitä harjoitteesta, minkä sä teet!”