

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu MT Hevosten helmikuussa ilmestyneessä vuosikuvastossa.
Ruotsin maineikkaimmassa hevossiittolassa Menhammarissa Tukholman liepeillä vaikuttanut Zoot Suit jätti yli 1 400 varsaa ja muun muassa pari absoluuttista huippuravuria.
Zoot Suit on jäänyt mahtavista meriiteistään siitosoriina ja suuresta jälkeläismäärästään huolimatta sittenkin hieman historian kuriositeetiksi. Sitä enemmän se oli muutoksen alullepanija: myös täälläpäin maailmaa ymmärrettiin, että peitsariristeytys on mahdollista.
Zoot Suit oli eurooppalaisessa ravijalostuksessa tienraivaaja peitsariveren risteytyksenä, mutta mikä Zoot Suit olikaan ”miehiään”?

Ori syntyi vuonna 1973 Amerikassa menestysyrittäjä Norman Woolworthin visiosta. Zoot Suitin emä oli todella kova peitsaritamma Glad Rags ja isä ravipuolen superori Nevele Pride.
”Menin shokkiin, kun kuulin Normanin astuttaneen huippupeitsari Glad Ragsin ravurilla”, muistaa kärryurheilujournalisti Dean Hoffman, joka tuohon aikaan työskenteli apulaismanagerina Woolworthin omistamalla Stoner Creekin farmilla.
Glad Ragsin suku oli muuten täynnä peitsareita, mutta sen emänemä Miss Pearl oli kilpaillut ravurina. Dean Hoffmanin mukaan Woolworthin idea ei ollut satunnainen päähänpisto, vaan Woolworth piti Glad Ragsia nimenomaan ravurina.
”Minä kyllä mietin, onko Norman oikeasti tullut hulluksi”, Hoffman nauraa.
Samalla Hoffman muistuttaa, että Glad Ragsin astuttaminen Nevele Pridella oli juuri sellainen projekti, jota Norman Woolworthilta saattoi odottaa.
”Hänellä oli niin paljon rahaa, ettei hänen tarvinnut välittää muiden ajatuksista, ja myös tuollaiseen yritykseen vaadittavaa kokeilunhalua”, hän kuvailee.
”Norman myös rakasti rikkoa sääntöjä. Luulen, että hän rakasti Zoot Suitia myös siksi, että se oli tuollaisen break the rules -seikkailun tulosta.”

Zoot Suit kilpaili legendaarisen Stanley Dancerin valmennuksessa. Kaksivuotiaana ori ei ollut legenda-ainesta, vaan vasta hyvä ravuri.
Kolmevuotiaana Zoot Suit kuitenkin nousi ikäluokkansa kärkikartiin. Sen kovimpia kilpakumppaneita oli muun muassa ikäluokan Hambletonianin voittanut Steve Lobell, joka Suomessa muistetaan muun muassa siitä, että sen hoitaja oli helsinkiläispoika Markku Vartiainen.
Zoot Suitin kolmevuotiskauden avaus antoi osviittaa tulevasta. Billy Haughtonin valmentama Steve Lobell tuli kalkkiviivoilla Zoot Suitin ohi.
Myös Yonkers Trot meni Steve Lobellille. Zoot Suit oli kolmas, edellään Steve Lobellin lisäksi myös Quick Pay, joka Zoot Suitin tavoin sittemmin teki komean siitosuran Ruotsissa.
Vuoden 1976 The Hambletonian oli omanlaisensa spektaakkeli. Hambossa Zoot Suitin ohjissa oli valmentajan veli Vernon Dancer, kun Stanley Dancer ajoi itse kisan suosikkia Nevele Thunderia.
Hambletonian ajettiin tuolloin eräajona niin, että voittaja ratkesi, kun joku aiemmista voittajista voitti toisenkin erän. Zoot Suit voitti ensimmäisen erän – tosin myös lähtöpaikat suosivat sitä, sillä Zoot Suitilla oli rata yksi, kun Nevele Thunderilla oli numero 18!
Toisen erän voitti Steve Lobell ja kolmannen tamma Armbro Regina. Neljäs erä kilpailtiin kolmen voittajan kesken.
Neljännessä erässä Zoot Suit johti alun, mutta Armbro Regina haki keulan takasuoralla. Lopussa kärkeen kiri Steve Lobell, jonka osallistuminen ratkaisuhiittiin oli ollut vaakalaudalla päivän mittaan saadun haavan takia. Zoot Suit siirrettiin tuomaripäätöksellä kakkoseksi, koska Armbro Regina nostatti sitä ohitusyrityksessään.
Zoot Suitille ei ollut luvassa siitossuosiota Amerikassa. Oriilla oli outo emälinja, eikä se myöskään ollut amerikkalaisten suosimia kaikkein varhaisimpia varsalupauksia. Zoot Suit jatkoikin kilpailemista vielä nelivuotiaana.
Koska amerikkalaiset siitosfarmit eivät huolineet Zoot Suitia viisivuotiaanakaan, Norman Woolworth siirsi oriin samana syksynä Ruotsiin, missä se kuusivuotiaana aloitti Menhammarin siittolan oriina.
”Koska Norman rakasti Zoot Suitia, hän keksi sen siitosoriratkaisuksi lopulta Ruotsin.”
Tässä kohdassa kuvaan siis astui Menhammarin siittolan rautarouva, kolmisen vuotta sitten kuollut Margareta Wallenius-Kleberg, johon Zoot Suit Pohjoismaissa mitä voimakkaimmin yhdistetään.
Vaikka Zoot Suit oli Norman Woolworthin visio, se sai näyttää kyntensä nimenomaan Ruotsissa ja Menhammarissa.
Wallenius-Kleberg ja Woolworth olivat hyviä ystäviä. Heitä yhdisti intohimo kärryhevosiin.
”Koska Norman rakasti Zoot Suitia, hän keksi sen siitosoriratkaisuksi lopulta Ruotsin”, arvelee Dean Hoffman.
Menestyskasvattaja Steve Stewart – Zoot Suitin alkuperäisen kodin Stoner Creekin farmin nykyinen isäntä – arvelee, että Zoot Suit ei olisi saanut Ruotsissa edes astutuslupaa, jos se ei olisi ollut niin vaikutusvaltaisten ihmisten projekti.
”Ainakaan se ei olisi saanut samaa mahdollisuutta tavallisilla ihmisillä, joilla on omistuksessaan korkeintaan muutama siitostamma”, Stewart pohtii.
Alkuun Zoot Suit tosiaan sai mahdollisuuden lähinnä Menhammarin omien tammojen kanssa. Ensimmäiset varsat syntyivät vuonna 1980, ja kun Zoot Suitin jälkeläiset aloittivat lupaavasti, lopulta sen suosio räjähti.
Zoot Suitista jäi yli 1400 varsaa, niistä parhaina yli 25 miljoonaa kruunua ansainnut Zoogin. Myös nimellä Lentävä Lihapulla tunnettua Zooginia valmensi Åke Svanstedt, joka myöhemmin on saavuttanut kaksi hambovoittoakin peitsarisekoitushevosilla.
Toinen suuri merkkihevonen Zoot Suitin jälkeläisissä oli Kriteriumin, Derbyn ja Elitloppetin peräkkäisinä vuosina voittanut From Above. Kruunumiljonäärejä Zoot Suitista jäi kaikkiaan kuutisenkymmentä.
Juuri nyt Zoot Suit on ajankohtainen viime kauden supernelivuotiaan Dream Minen kautta. Sen emänisä on From Above, eli Zoot Suit on Dream Minen sukutaulussa kolmannessa polvessa.
Tankkimainen Zoot Suit eli Menhammarissa korkeaan 32 vuoden ikään, ja se merkitystä kuvastaa muun muassa siitä kartanon puistoon ikuistettu patsas.
Kun Zoot Suit kuoli, Menhammarin siittolan julkaiseman tiedotteen otsikko kertoi paljon: Kuningas on kuollut.
Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu MT Hevosten helmikuussa ilmestyneessä vuosikuvastossa.