Rohkeilla risteytyksillä on saatu poikkeuksellisia hevosia

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu MT Hevosten helmikuussa ilmestyneessä vuosikuvastossa.

Risteytysten tekeminen erilaisilla suvuilla on kiinnostanut ihmisiä niin kauan kuin eläimiä on jalostettu. Juoksijahevosten tekeminen on kokeilua, hyvin pitkäkestoista testaamista, siitä mikä hevonen sopii kumppaniksi millekin.

Yleensä hevosjalostuksessa ollaan varsin konservatiivisia, mutta välillä katsotaan myös tosissaan ”boksin ulkopuolelle”.

Tällaisen kokeilun teki 1990-luvulle tultaessa sekä laukkaurheilussa että ravivalmentajana ansioitunut ruotsalainen Hans Adielsson, kun hän siemensi täysveritamma Nostalgic Memoryn ravimatadori Mack Lobellilla.

Siemennyksestä syntyi tamma Crazy Love, jolla ei ollut ravikilpailuoikeutta, mutta jota sai kuitenkin käyttää ravisiitokseen.

Crazy Loven kaksi ensimmäistä varsaa, pershingiläiset tammat, jäivät starttaamattomiksi, mutta kolmas ja viimeinen varsa räjäytti potin.

Vuonna 1995 syntynyt Human Behaviour (Spotlite Lobell) juoksi 66 kilpailustaan 40 voittoa ja ansaitsi kilparadoilta yli neljä miljoonaa kruunua.

Human Behaviour ja sen lähisuku ovat ravijalostuksessa silkka kuriositeetti, eikä suku myöskään jatkunut. Human Behaviour oli ruuna, eivätkä sen kaksi siskoakaan jättäneet varsoja.

Kun tarpeeksi kauas kelataan, koko ravurijalostushan perustuu amerikkalaisiin ja ranskalaisiin täysverisiin. Suomessa täysveriristeytys ei nykysäännöillä kuitenkaan saisi ravikilpailuoikeutta.

Pieneltä joukolta suomalaisravureita kuitenkin löytyy täysverihevosia myös verraten läheisestä suvusta.

Aikansa maineikkaita periyttäjätammoja Suomessa oli Ruotsissa vuonna 1972 syntynyt Maggan M, jonka emänisä oli täysveriratsu Marjo.

Maggan M:n tyttäristä Maggie Pride voitti Villinmiehen Tammakilvan, ja emälinja on tuottanut paljon hyviä ravureita sekä Suomeen että Ruotsiin.

Tuore esimerkki on vuodenvaihteessa kilpailuoikeuden loppumisen takia radoilta eläköitynyt Way To Go, joka tienasi urallaan lähes 140 000 euroa. Maggie Pride oli Way To Gon kolmas ja Maggan M sen neljäs emä.

Ratsujen ja ravureiden risteytyksistä puhuttaessa täytyy muistaa myös niistä ehkä kaikkein legendaarisin eli ranskalainen ruuna Jappeloup, jonka isä oli ravihevonen ja emä täysverinen.

Vuonna 1975 syntynyt Jappeloup oli oman aikansa luonnonoikku, jolla Pierre Durand ratsasti vuonna 1988 esteratsastuksen olympiakultaan.

Myös tällä vuosituhannella on nähty maailmanluokan estehevonen, joka oli yhdistelmä puoliveristä ja lämminveriravuria. Vuonna 2000 syntynyt Regina Z voitti Harrie Smoldersin ratsastamana pari maailmancupin osakilpailua.

Sen isä oli ratsuori Rex Z, mutta emä ravitamma Just A Dream. Regina Z:n suku oli suomalaisillekin varsin tuttu, sillä sen emänisä Savoy Hanover oli Aki Antti-Roikon 1980-luvun menestysravuri Senator Hanoverin täysveli ja emänemänisä Keystone Master taas takavuosien suomalaisen voittokoneen Keystone Mermaidin täysveli.

Pietarsaarelaisella Matts Sjöblomilla on viime vuosina ollut osaomistuksia paitsi huipputason ravureihin, myös koviin peitsareihin. Taustalla kuvataulussa yksi niistä eli Pebble Beach. Kuva: Elina Paavola

Nykypäivän ravijalostuksesta puhuttaessa Suomen jalostussäännöissä ei ole estettä ainakaan peitsarisuvun risteytykseen. Kunhan jalostukseen käytetty hevonen on hyväksytty siitokseen kotimaassaan, voidaan sitä käyttää Suomessakin.

Yhdysvalloissa ei ole rajoituksia standardbred-hevosen käyttöön siitoksessa. Näin koska esimerkiksi peitsarisiitosoritta saa käyttää USA:ssa, saisi sitä käyttää ravuritammalle myös Suomessa.

Suomalaisilla on viime vuosina ollut poikkeuksellista kosketuspintaa amerikkalaisiin huippupeitsareihin. Pietarsaarelainen Matts Sjöblom on ollut supertason peitsarioriiden Pebble Beach ja Captain Albano isona osaomistajana.

Ainakaan toistaiseksi suunnitelmia peitsarioriiden pakastesperman tuomisesta Suomeen ei ole. Matts Sjöblomin mukaan Yhdysvalloissa Pebble Beachilla ollaan siementämässä peitsareiden lisäksi ainakin joitakin ravuritammoja.

Ennen peitsariveren viime vuosien noususuhdannetta ravijalostuksessa risteytyksellä on totuttu yleensä tarkoittamaan amerikkalaisen ja ranskalaisen jalostuksen yhdistämistä.

Ranskassa risteytyksiä rajoittaa maan suljettu kantakirja. Pohjois-Amerikassa sen sijaan on viime vuosikymmeninä jonkin verran panostettu Ranskan ykkösoriiden Ready Cashin ja Love Youn jälkeläisiin.

Tulos ei markkinaa tarkasteltaessa kuitenkaan näytä tyydyttävän amerikkalaista ostajaa: Ranskan sukuja sisältävät varsat tuntuvat jäävän huutokaupoissa täysin lapsipuolen asemaan, selvästi amerikkalaissukuisia varsoja halvemmiksi.

Näin ranskalaisveren vaikutus Amerikassa tuntuisi olevan hiipumaan päin hetkellisen innostuksen jälkeen.

Ranskansukuisista oriista minkäänlaisissa asemissa Amerikassa ovat Ready For Moni (Ready Cash) ja International Moni (Love You). Oriit ovat samaa emälinjaa. Moni Maker, yksi maailman kaikkien aikojen parhaista ravuritammoista, on International Monin emä ja Ready For Monin emänemä.

Uransa 192 startista 26 voittanut Way To Go on viimeisin menestyshevonen, jonka emälinjalla on täysveriverellä terästetty periyttäjätamma Maggan M. Kuva: Elina Paavola

Jos USA on ravimaana konservatiivinen, maailman toinen ravijätti Ranska sitä vasta onkin. Ranskan kantakirja on suljettu ulkomaisilta vaikutteilta, joskin poikkeuksiakin tehdään rotua parantamaan.

Uusin tapaus on jenkki Tactical Landing (Muscle Hill), jolla siemennetään 60 ranskalaistammaa sekä tällä kaudella että ensi vuonna.

Ranskalainen ravuri on teoriassa oma rotunsa, mutta lopulta vain teoriassa. Ranskalainen ravuri polveutuu hyvin suurelta osin paitsi täysverisestä, myös amerikkalaisesta standardbred-hevosesta.

Rotuun on päästetty amerikkalaista verta vuosikymmenten varrella välillä julkisesti ja välillä salaa.

Aivan kuten ravureiden ja peitsareiden risteytyksissä, ruotsalaiset ovat saaneet paljon aikaan myös ranskalaisen ja amerikkalaisen veren yhdistelemisessä.

Ruotsin kärkiperiyttäjistä Readly Express on ranskalaisen Ready Cashin ja jenkkisukuisen emän yhdistelmä.

Maharajah taas on amerikkalaissukuisesta Viking Kronosesta, mutta myös Maharajahissa on ripaus ranskalaisverta sen emänemänisän Tiburin kautta.

Vuonna 1963 syntyneen Tiburin tarina muistuttaa lievästi Zoot Suitin tietä merkittäväksi ruotsalaiseksi periyttäjäksi.

Ranskan menestysori Fandangon poika Tibur ei saanut alkuun oikeuksia siitoskäyttöön Ruotsissa. Hevonen oli hieno, mutta kilpailunäytöt eivät olleet parasta a-luokkaa. Omistaja Braunerhjelmin suku sai toki astuttaa omia tammojaan.

Vasta kun Braunerhjelmien omistamasta Sandemarin kartanosta oli tullut tarpeeksi Tiburin huippujälkeläisiä, se sai luvan kaupalliseen astutuskäyttöön. Lopulta varsoja syntyi vajaat 900, ja merkitys ruotsalaisjalostukselle on ollut suuri.

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu MT Hevosten helmikuussa ilmestyneessä vuosikuvastossa.