Työkalupakissa uutuuksia, kengityksen perusasiat ennallaan

Paavo Kovasen mukaan suurin yksittäinen tekijä kavion laadussa ovat perintötekijät. Muiksi vaikuttaviksi tekijöiksi hän nimeää ruokinnan, olosuhteet ja osittain hevosen käytön.

”Kaikkein merkittävimpiin asioihin ei pysty vaikuttamaan. Perinnöllisten heikkouksien kanssa kyllä pärjätään ja tullaan toimeen, mutta ei päästä ideaalitilaan.”

Kovanen on perehtynyt sairaskengityksiin muun muassa klinikkakengittäjä Mika Nurmen opastamana ja tekee niitä aina tarvittaessa asiakkailleen.

Kotitalleillakin monet sairaskengitykset onnistuvat, mutta hänen mukaansa paras paikka niiden tekemiselle ovat klinikat, jolloin olosuhteet ovat optimaaliset, kaapeissa monenlaisia erikoistarvikkeita ja lisädiagnostiikka tarvittaessa saatavilla.

”Sairaskengitys on kengitys, joka tehdään aina eläinlääkärin antaman diagnoosin ja ohjeiden perusteella.”

Seppä on tyytyväinen siitä, että nykyään hevosia tutkitaan enemmän, minkä myötä niitä myös ymmärretään paremmin. Myös seppien työkalupakkiin on saatu viime vuosina paljon uutta.

”Kengittäjille on tullut uusia hyviä materiaaleja. Esimerkiksi halkeamien paikkaamiseen ja säteen sekä kavionpohjan tukemiseen on saatu synteettisiä materiaaleja. Koko ajan saadaan enemmän vaihtoehtoja työkalupakkiin.”

Kovanen toteaa, ettei perustekeminen kengityksessä ole vuosisatojen saatossa muuttunut, mutta uudet materiaalit auttavat paljon. Pääosassa sairaskengityksessäkin on kavion vuoleminen tavalla, jolla yritetään prosessin aikana päästä anatomisesti oikeaan tilanteeseen.

Yksi asia nelikymppistä seppää alassaan huolettaa. Se on potentiaalinen osaamiskato.

”Työelämästä poistuu lähivuosina erittäin kokeneita sairaskengittäjäkonkareita. Nuoremmilla sepillä olisi nyt hyvä sauma hyödyntää kokeneiden osaamista ja osallistua esimerkiksi seppäyhdistyksen koulutuksiin.”