Seppä kannustaa kysymään rohkeasti kengityksestä

Viime kesänä Lopelle kotiutunut kengitysseppä Paavo Kovanen muotoilee alasimellaan kenkää. Samaan aikaan hän selittää mitä tekee ja miksi. Seppä on selvästi valistusaatteen miehiä.

Kovanen on sertifioidun CE-F-kengityssepän tittelin haltija, joka jo pikkupoikana Toivakassa teki töitä isänsä suomenhevosten kanssa. Kengitysvasaran hän poimi käteensä aikuisena ollessaan vuosia hevostöissä Islannissa.

Sieltä kotiuduttuaan hän hakeutui opiskelemaan alaa ja läpäisi ensiyrittämällä CE-F-seppäkokeen pian kuusi vuotta sitten. Kengitystöitä Kovanen on tehnyt vuodesta 2015.

Kovasella ja hänen puolisollaan Jannika Pasasella on kotonaan islanninhevosia ja molemmat kilpailevat askellajiratsastuksessa. Tämän vuoden alusta lähtien Kovasen asiakaskunta on koostunut pelkästään islanninhevosista.

”Seppä on palveluammatissa. Jos hevosen omistajaa jokin asia mietityttää, niin ei muuta kuin rohkeasti kysymään sepältä”, Kovanen toteaa.

Hän asettelee sanojaan diplomaattisesti, ettei tulisi loukanneeksi sen paremmin hevosen omistajia kuin kengitysseppäkollegoitaan.

”Hevosen kengittämiseen sisältyy laajoja ja vaikeita kokonaisuuksia, joita voi olla vaikea ymmärtää. Mutta ei se tarkoita sitä, etteikö omistaja voisi niistä sepän kanssa keskustella.”

Hevosen omistajan Kovanen toivoo olevan sen verran perillä kengityksen ja kavion toiminnan perusasioista, että hoksaa poikkeustilanteet.

”Perusasiat on hyvä jokaisen hahmottaa ja huomata. Onko varvas sopivan mittainen, onko kantaa sopivan oloisesti, ovatko kavion seinämät suorat ja onko kenkä sopivan näköinen? Jos omistajalla herää ajatus, että jokin asia on hassusti, olisi parasta, että kynnys kysyä sepältä olisi matala.”

Kaikki sepät eivät ole tunnettuja puheliaisuudestaan. Kovaselta löytyy myötätuntoa ”hiljaisia miehiä” kohtaan, sillä ala ei ole helpoimmasta päästä, vaikka perusasiat selkeitä ovatkin. Väärinymmärrysten vaara on olemassa. Silti Kovanen itse selittää mielellään asioita juurta jaksaen omille asiakkailleen.

Kovanen virnistää ja kysyy, mikä on se mitta, mikä jokaisella on aina mukana ja jolla voi tarkistaa kengän oikean paikan kaviossa.

”No peukalo. Sitä kutsutaan Jaskan peukuksi”, hän sanoo viitaten Jaakko Granströmiin, yhteen Suomen arvostetuimmista kengityssepistä.

Kovanen havainnollistaa asiaa nostamalla hevosen kavion ja asettamalla peukalonsa säteen kärkeen. Kengän sisäreunan oikea sijainti on noin peukalonmitan päässä säteen kärjestä.

Toinen maallikollekin avautuva niksi on katsoa hevosen lavan kulmaa ja verrata sitä etukavion varvasakseliin. Mikäli lapa on pysty, on etukavion varvasakselikin pysty, kun taas viistolapaisella hevosella varvasakselikin on viistompi.

Tuoreeltaan kengityksen tai vuolun jälkeen on mahdollista arvioida, ovatko lavan kulma ja hevosen kavio samassa linjassa.

Optimaalinen kavion pyörähdyspiste ja kengän oikea paikka löytyy noin peukalonmitan päästä säteen kärjestä. ”Jaskan peukku” on kengitysseppä Jaakko Granströmin mittausmenetelmä. Kuva: Jarno Mela

Kavioissa voi putkahtaa esiin poikkeustilanteita, joiden bongaamisessa omistajan olisi sepän mukaan hyvä olla tarkkana. Tällöin esimerkiksi kavion halkeamiin tai pehmenneen säteen ongelmiin päästään kiinni nopeasti.

Kovasen mukaan omistajan ei tarvitsekaan tietää hänen mainitsemiaan asioita enempää. Loput hoitaa seppä.

Hän huomauttaa, että yhden ihmisen on aivan mahdotonta hallita hevosmaailman laajaa kenttää. Kovanen pitääkin tärkeänä ”Team around the horse” -ajatusta.

”Onpa hevosen käyttötarkoitus mikä tahansa, on sille eduksi, että omistaja, valmentaja, eläinlääkäri ja kengittäjä muodostavat tiimin sen ympärille. Tällainen palvelee kokonaisuutta.”

Hänelle itselleen onnistumiset tapauksissa, joissa kipeä hevonen saadaan ammattilaisten avulla takaisin tehtäväänsä, merkitsevät paljon.

”Väitän, että kukaan ei tee näin vaativaa ja raskasta työtä tilipussin takia. Taustalla pitää olla aito rakkaus hevosiin.”