Jukka Kemiläisellä on takanaan mittava ura kengitysseppänä ja alan opettajana. Kuva: YSAO
Tervasta ja hokeista
Vaikka myynnissä on jos jonkinlaisia kavion täyteaineita ja pohjallisia, kengitysseppien kouluttaja Jukka Kemiläinen vannoo tervan ja tappuroiden nimeen.Tilaajalle
Riittävät hokit ovat talvikeleillä ensiarvoisen tärkeät. Kuva: Juha Tanhua”Terva on maailman paras kavionhoitoaine”, sanoo Jukka Kemiläinen, joka on nähnyt monen kaviomurheen ratkeavan tervatappuroilla.
Terva on antiseptinen aine, joka auttaa anturan tai martokavion lieviin tulehdustiloihin, ja tätä kautta koko kavion aineenvaihdunta paranee, hän toteaa.
Täytteenä käytettävän silikonin ongelma on se, että kesällä se saattaa kerätä lämpöä ja kosteutta, jolloin kaviot hautuvat pehmeiksi.
Kemiläinen suosii itse kainuulaista Lentiiran tervaa.
”Kanto- tai venetervaa en halua. Niissä on mukana tärpättiä, joka kovettaa kaviota”, hän huomauttaa.
Hän kertoo, että aine on kyllä kiinnostanut ulkomaisiakin seppiä, mutta tervaa on käytännössä saatavilla lähinnä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä.
Nahkasta pohjallisten materiaalina hän pitää siksi, että se on hengittävä, jolloin matalapohjainenkaan kavio pääse lämpenemään, vaikka hevosella mentäisiin kovaa kovalla pohjalla. Nahkapohja ei myöskään ole yhtä liukas kuin kovat pohjalliset, jotka on tehty huovasta ja muoviseoksesta, ja se hieman lestautuu kavionmukaiseksi.
Kengitys nahkoilla ja tappuroilla on myös kevyempi kuin moni muu täytekengitys.
Täytepohjakengitys tervan kanssa tehdään tervaamalla kavion pohja ja kaikki uurteet sekä välipohjan sisäpinta. Sen jälkeen kavioon laitetaan pumpuli- tai tappuratäyte. Tappuraa on ostettavissa putkiliikkeistä.
”Joku pelkää tervapohjallisten laittamisen olevan likaista hommaa, mutta ei se ole sen likaisempaa kuin muukaan, kun oppii tekemään oikein”, Kemiläinen kannustaa.
Koska talviaikaa on monella puolella Suomea jäljellä vielä pitkäänkin, antaa Kemiläinen ohjeet myös hokitukseen. Nyrkkisääntö on, että hokkeja hevosella pitää olla tarpeeksi ja niiden pitää olla tarpeeksi pitkiä, jos hevonen liikkuu ja treenaa ulkona. Lipsuminen ja kompuroiminen heikentävät liikkumisen laatua ja lisäävät vammariskiä. Kun askel ei ole täyspitkä, myös kannoille polkemisen riski lisääntyy.
”Ajohevosille vähintään kuusi, välillä kahdeksan hokkia. Ja samanlaiset hokit joka kohtaan jalkaa, että pito on varma. Jos on takapolvi tai kinnervaivaisia, silloin voi takahokit olla matalammat, mutta varpaalla pitää olla hyvä pito”, Kemiläinen neuvoo.
Hokkien pituus saa olla 13-15-milliä.
Ratsuille riittää yleensä neljä kunnollista hokkia, mutta jos hevonen menee ahkerasti maastossa, on kuusi hokkia silloinkin hyvä valinta. Kemiläinen kehottaa myös ratsastajia ottamaan selvää erilaisista hokkivaihtoehdoista.
Etenkin jos käytetään välipohjia, kannattaa miettiä jotain muuta kuin neliskanttista 11 millin hokkia.
Ihan kaikki hevoset eivät liikkeidensä puolesta sovellu hyvin treenaamiseen tai kilpailemiseen talvella.
”Sitten on treenattava se, mitä pystyy treenaamaan”, Kemiläinen sanoo.
- Osaston luetuimmat
