Pohjoisessa keli haastaa – seppämestari kertoo, miten kengät saa pysymään jaloissa kesät ja talvet

Etelä-Suomessa ei ole lunta maassa enää ollenkaan, mutta pohjoisessa taistellaan vaihtelevien kelien kanssa. Välillä ajopaikat kastuvat, välillä jäätyvät.

”Tänä vuonna on ollut hyvin haastavat paikat ajaa. Kun on kova polanne ja paljon hokkeja, se rasittaa nauloja”, Jukka Kemiläinen sanoo.

Kemiläinen on tunnettu kengitysosaaja, joka opettaa alaa Ylä-Savon ammattiopiston toimipisteessä Kiuruveden Hingunniemellä.

Paras keino huolehtia kenkien pysymisestä on vaihtaa tiuhaan nauloja: viikon, puolentoista tai kahden välein. Kun tapaa vaihtaa kannoilta muutaman naulaparin, pärjää huomattavasti paremmin, Kemiläinen neuvoo.

Lisärasitusta nauloille tuo, jos hevosella on välipohjat tai tilsakumit, jolloin päällekkäin on kaksi liukupohjaa. Niiden kanssa Kemiläinen suosittaa käyttämään EXL-nauloja, joissa on pidempi paksu osuus, joka riittää lävistämään myös pohjallisen. Jos naulan ohut osa osuu saumakohdalle, se katkeaa helposti.

Jonkin verran tänä vuonna on nähty myös märän lumen aikaansaamaa kavioiden hapertumista, kun kavion rasvaa on liuennut pois.

”Naulat silloin riittävän korkealle. Jos kavio alkaa naulojen kohdalta ruopua, ja naulat ovat alhaalla kiinni, kaviosta alkaa pian lähteä paloja”, Kemiläinen mainitsee.

Pehmeän ja kovan välillä vaihdellut keli saattaa tuoda murheita myös matalapohjaisille ja stressiherkille kavioille. Tänä vuonna moni hevonen ei ole voinut mennä talvea ilman pohjallisia, vaikka parempina lumitalvina se on onnistunut.

Raviradoilla irtoilevat kengät ovat turvallisuus- ja hyvinvointiriski, ja moni valmentaja vaihtaakin nauloja ennen starttia.

Naulojen vaihtaminen kannattaa kaikkien hevosten pitäjien opetella, myös ratsuihmisten Kemiläinen kannustaa.

”Se ei ole niin iso työ. Entinen naula irti ja uusi tilalle samaan reikään. Siinä ei ole isompaa vahinkoriskiä, kun vain laittaa naulan oikein päin”, hän sanoo.

Opiskeleminen onnistuu netin kautta tai kengityssepän apulaisena.

Ideaali määrä on kuusi naulaa, mutta hokkikeleillä kahdeksankin voi olla tarpeen. Kuvituskuva. Kuva: Juha Tanhua

Kengät voivat tietenkin irrota muistakin syistä kuin naulojen antaessa periksi. Silloin on usein tehtävä ratkaisuja, jotka ovat kompromisseja. Kengän sovitukseen liittyvät säännöt eivät ole pyhiä, vaan toimintaa ohjaa ensimmäisenä hevosen hyvinvointi, Kemiläinen toteaa.

Ensimmäinen tapa reagoida on lyhentää kengitysväliä, jolloin voi sovittaa kengän tiiviimmin ja lyhyemmäksi. Varsoille Kemiläinen laittaa jo lähtökohtaisesti hyvin tiiviin sovituksen, jolloin myös kengitysväli pitää melkein puolittaa. Pystykantaisella hevosella lyhyistä kannoista ei ole haittaa, mutta litistyneiden kantojen kanssa tilanne on harmillisempi.

Hyvin tehty kengityskin auttaa kenkiä pysymään jalassa. Naulojen on istuttava hyvin reikiinsä, ja naulojen on oltava tarpeeksi isot.

”Harva naulaa liian isoilla nauloilla, mutta on sitäkin nähty”, Kemiläinen sanoo.

Kun naulat lyödään optimikorkeudelle, puolituore sarveinen puristaa naulaa riittävän pitkältä matkaa tiiviiksi.

Pitkällä kotkauksella kenkää ei pidä yrittää saada pysymään, vaan päätteiden on oltava sirot. Muuten kengän irrotessa lähtee myös pala kaviota. Ja mitä alemmas naulat on lyöty, sitä isompi riski on kavion vaurioitumiselle kengän irrotessa.

Ideaali määrä on kuusi naulaa, mutta hokkikeleillä kahdeksankin voi olla tarpeen.

Joskus kengän putoilun syy etenkin nuorilla hevosilla voi olla se, että hevonen on kipeytynyt alanivelistä tai etupolvista. Jos hevonen irrottaa aina yhden tietyn kengän, se ei ehkä ota sillä jalalla täyttä askelta.

Laitumelta liikutetaan sekä ratsuja että ravureita, ja laitumilla kengän irtoamisia sattuu helpommin. Jos asia muodostuu ongelmaksi, Kemiläinen neuvoo kokeilemaan fläppikenkää, jossa kärkiosa on metallia ja kantaosa muovia.

”Se kerryttää moskaa ja pitää siksi päivittäin huuhdella, joten siinä on pientä työmaata, mutta niillä on saatu hyvinkin hyvät tulokset”, hän sanoo.

Fläppikengät voi siis laittaa ratsullekin. Kemiläinen huomauttaa, että kengityksessä asioita ei pidä miettiä liian lajikohtaiseksi.

”Ihan turhaan joitain asioita vierastetaan. Kavioeläimet ovat kavioeläimiä. Esimerkiksi jos jollain ratsulla on todella ahtaat kannat, fläppikenkien käyttö yhden- kahden kengitysvälin ajan auttaa palauttamaan kannat”, hän sanoo.

Myös olosuhteilla on merkitystä. Jos tarhan pohjat ovat esimerkiksi syksyllä pehmeät ja märät, Kemiläinen neuvoo pitämään hevosta vähemmän tarhassa ja liikuttamaan enemmän, jos kenkien irtoaminen aiheuttaa murheita.