

Orimattilalainen Suvi Vaittinen on tehnyt nopean nousun amatööriohjastajien startti- ja voittotilastoissa. 24-vuotias ohjastaja aloitti kilvan ajamisen vasta vuonna 2020. Ensimmäisenä vuonna startteja tuli reilut 40 ja seuraavana vuonna jo lähemmäs 70 starttia. Tänä vuonna Suvi on ohjastanut jo yli 100 starttia.
Voittoja on kuluvalla kaudella kertynyt tilille seitsemän. Ohjastajauran alkuaikana Suvi keskittyi monté-lähtöihin ratsastustaustakin johtuen.
”Kisasin kansallisella tasolla 120 senttimetrin luokissa. Aloittaessani opiskelut jäi tavoitteellisempi ratsastus taustalle.”
Vaikka Suvi oli panostanut ratsastukseen, ei raviurheilu ollut Vaittisen perheessä tuntematon alue. Suvin vanhemmat olivat harrastaneet raviurheilua aiemmin.
”Välissä oli kuitenkin monta vuotta ettei kotitallissamme ollut ravureita. Hevosia oli toki, mutta ne olivat ratsuja.”
”Korttikurssille ilmoittautuminen oli hetken päähänpisto.” Suvi Vaittinen
Raviurheilu palasi Vaittisten elämään melko samoihin aikoihin Suvin aloittaessa opiskelemaan liikunnanohjaajaksi Vierumäen urheiluopistolla. Vuoden 2016 lopulla hankittu silloin kuusivuotias Pyöriän Vilistys teki lähtemättömän vaikutuksen raviurheiluun ensikosketuksen saaneeseen Suviin.
Vaittisen tallista käsin ruuna ansaitsi muutamassa vuodessa yli 20 000 euroa palkintorahoja. Eikä ruunan voittosumma olisi jäänyt välttämättä reiluun 25 000 euroon. Viimeiseksi startiksi jäi hopeatila vuoden 2019 maaliskuulta.
”Ruuna oli jollakin tapaa löytänyt itsensä henkisesti sinä talvena. Harmillisesti etupolvien nivelrikko äityi kuitenkin niin pahaksi, että jouduimme lopettamaan ruunalla kilpailemisen”, muistelee Suvi tunteikkaasti reilu vuosi sitten lopetettua suomenhevosruunaa.
Suvi oli kuitenkin päässyt sisälle raviurheiluun Pyöriän Vilistyksen ansiosta. Hän ilmoittautuikin C-ajolupakurssille.
”Korttikurssille ilmoittautuminen oli hetken päähänpisto. Olen kuitenkin sen verran kilpailuhenkinen, että ravilähdöt ilman muuta kiinnostivat kilpailumielessä.”

Ensimmäisen lähtönsä Suvi ohjasti Jorma Ruokosen valmentamalla Montaleksella 2020 tammikuussa. Ensi vuonna 80 täyttävällä raviurheiluveteraanilla on ollut suuri merkitys Suvin raviuraan.
”Ilman Jorman tukea ja apua en olisi missään nimessä kehittynyt päässyt näinkin pitkällä raviurheilussa”, korostaa Suvi Jorma Ruokosen merkitystä.
On kuitenkin hyvä korostaa Suvin oma-aloitteisuutta raviuran eteen tehdyssä työssä. Suoritettuaan C-ajoluvan hän koki tarvitsevansa lisää oppia niin montésta kuin myös raviurheilusta yleisellä tasolla. Suvi ei tuntenut sen paremmin Jorma Ruokosta ottaessaan yhteyttä samalla suunnalla vaikuttaneeseen valmentajaan.
”Minua jännitti soittaa Ruokoselle. Aloitin puhelun kysymällä vähän tyhmän oloisesti, saisinko tulla ratsastamaan hänen hevosillaan. Jorma totesi ystävällisesti, etteivät hänen hevosensa oikein taida soveltua sellaiseen.”
Suvi ajatteli mahdollisuutensa menneen todeten Ruokoselle ymmärtävänsä asian. Hän lisäsi kuitenkin, että olisi halunnut tuoreena C-ajoluvan haltijana halunneensa oppia lisää raviurheilusta ja montésta.
”Jorman kuullessa, että olin suorittanut C-ajoluvan, hän innostui heti. Totesi ykskantaan minun olevan tervetullut heti tallille”, muistelee Suvi nauraen vajaan kolmen vuoden takaista puhelua.
Suvi käytti Jorma Ruokosen tarjoaman mahdollisuuden hyväkseen. Parhaimmillaan Suvi kävi ajamassa ja ratsastamassa Ruokosen tallilla neljästä viiteen kertaan viikossa.
”Opiskellessani ammattikorkeakoulussa oli helpompi saada aikaa hevosille. Sain ajaa ja ratsastaa tallin hevosilla hyvin itsenäisesti. Ilman Jorman ansiota en olisi missään nimessä tässä pisteessä raviurallani.”
Fysioterapeuttina nykyisin työskentelevä Suvi pitää edelleen tiiviisti yhteyttä Ruokosen perheeseen.

”Heistä tuli minulle ikään kuin varaisovanhemmat. Jorman aktiivisuus hevosten kanssa on todella ihailtavaa. Hän tosiaan täyttää ensi vuonna 80 vuotta.”
Fysioterapeutin töiden lisäksi Suvi työskentelee liikunnanohjaajana. Tämän lisäksi hän aloitti tänä syksynä nykyiseen työhön liittyvät jatko-opinnot. Töiden ja opintojen ohessa hän on ohjastanut yli 100 starttia kuluvalla kaudella.
”Olen ollut aina meneväinen luonne. En oikein osaa olla aloillanikaan. Ilman joustavia työnantajia en voisi kiertää ohjastamassa tässä mittakaavassa. Oma My Queen Hunter’s asustaa vanhempien luona. He auttavat sen päivittäisessä hoidossa.”
Vaikka ohjastajauran alkuaikana Suvi keskittyi montélähtöihin, on hän nykyään tuttu näky myös kärrylähdöissä. Hän oli mukana Amatööriohjastajien SM-liigan finaalissa ja sijoittui kolmanneksi Martti Keskisen Ajajamestaruuudessa. Nuori ohjastaja selvitti tiensä myös joulukuun alussa ajettavan Lady-Liigan finaaliin. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa ajettu naisten kilpailusarja saa kiitosta Suvilta.
”Tuollaiselle kilpailusarjalle on ilman muuta tilausta. Lähtöihin on ilmoitettu hyvin hevosia. Minusta raviurheilu kaipaa Lady-Liigan sekä esimerkiksi juniorilähtöjen kaltaisia lähtöjä erityyppisille harrastajille.”

Suomessa on käyty keskustelua montératsastajien fysiikkatestin käyttöönotosta. Ruotsissa testi on ollut käytössä jo useamman vuoden. Nykyisin siihen on tosin tehty helpotuksia enemmän montélähtöjä ohjastavien osalta. Suvia kiinnostaisi oman koulutuksen ja liikunnallisen taustankin takia olla mukana kehittämässä fysiikkatestiä suomalaiseen montéurheiluun.
”Sen edes välttämättä tarvitsisi olla pakollinen, eikä sen tarvitsisi edes sisältää juoksuosuutta. Lähinnä testattaisiin montéssa vaadittavia lihasryhmiä.”
”Viikon verran olivat pohjelihakset niin tulehtuneet, että hädin tuskin pääsin sängystä ylös.” Suvi Vaittinen
Suvi teki ammattikorkeakoulun opinnäytetyön parinsa kanssa monté-ratsastuksen fyysisestä vaatimustasosta. Suville itselleenkin tuli yllätyksenä monté-ratsastuksen fyysinen vaativuus urheilijataustasta huolimatta.
”Kokeilin montéa ensimmäisen kerran kotona. Jo 300 metrin jälkeen halusin kääntyä kotiinpäin. Loppujen lopuksi menin monté-istunnassa koko kahdeksan kilometrin lenkin. Viikon verran olivat pohjelihakset niin tulehtuneet, että hädin tuskin pääsin sängystä ylös.”
Suvi suhtautuu realistisesti ohjastajauraansa. Amatööriohjastajana ei voi koskaan olla varma saako yhtä paljon ohjastettavia tulevaisuudessa.
”Olen todella tyytyväinen saadessani ajaa näin paljon lähtöjä. Ei tule välttämättä toista yli 100 startin kautta kohdalleni. Kilvanajo on lajin suola. Olen kuitenkin jo melko lyhyessä ajassa oppinut tuntemaan paljon uusia ihmisiä raviurheilun kautta. Sekin on asia jota arvostan todella korkealle.”