Jaana Tainio on kokenut eläinlääkäri, joka hoitaa potilaitaan myös kiropraktiikan keinoin. Kuva: Jukka Heiskala
”En pitäisi sitä peikkona” – hevoset tottuvat yleensä hyvin pakolliseen koppihoitoon
Koppihoidoksi kutsutaan sitä, kun hevosta joudutaan jonkin vamman takia pitämään pelkästään karsinassa pidemmän aikaa.Tilaajalle
Useimmissa vaivoissa koppilepo kestää viikon tai pari, ja sen jälkeen hevonen pääsee ainakin kävelemään. Kuvituskuva. Kuva: Kari SalonenKaustisella sijaitsevan Nikulan Eläinklinikan hevoseläinlääkäri Jaana Tainio toteaa, että jos omistaja onnistuu järjestämään olosuhteet sopiviksi, ei koppihoitoa kannata pelätä.
Pelkästään karsinaan hevonen määrätään toipumaan yleensä silloin, kun hevosella on jokin vakavampi ortopedinen ongelma, esimerkiksi kantavan luun murtuma. Lisäksi monien vammojen kohdalla hevosella tulisi olla rajoitettu liikunta, jolloin karsinassa oloaikaa saattaa tulla enemmän.
”Pelkästään neljän seinän sisällä hevosta pitäisi pitää mahdollisimman harvoin, mutta joskus on pakko. Näitä syitä ovat lähinnä katastrofaaliset ortopediset ongelmat”, Tainio sanoo.
Joskus pitkän koppihoidon kohdalla omistaja miettii, olisiko eettisempää jopa lopettaa hevonen, kuin pitää sitä pitkään epäluonnollisissa olosuhteissa. Tainio näkee, että vaikka tilanne ei ole tietenkään toivottu, suurin osa hevosista sopeutuu olosuhteisiin vallan hyvin. Päätös kannattaa tehdä kokonaistilanne ja esimerkiksi hevosen ikä ja luonne huomioon ottaen. Molemmat vaihtoehdot ovat perusteltavissa.
”Mutta kyllähän vanhempikin hevonen murtumansa parantaa. En halua sitä tyrmätä, jos joku haluaa antaa mahdollisuuden. Pelkästään pidempikään karsinalepo ei ole syy luopua hevosesta, sillä valtaosa niistä soveltuu hyvin tilanteeseen", Tainio sanoo. "En pitäisi sitä peikkona, kunhan ympäröivät olosuhteet pystytään järjestämään sopiviksi.”
”Peukalosääntö on, että sairastarhaan saa laittaa siinä vaiheessa, kun tikit on poistettu.”
Hevosen jääminen aktiivisesta liikunnasta pelkästään karsinaan altistaa sen aineenvaihdunnan ja suoliston toiminnan häiriöille. Lähtökohtaisesti ruokinta muutetaan pelkälle heinälle, ja myös juomiseen kannattaa kiinnittää huomiota.
Useimpien vammojen kohdalla hevosta saa talutella, esimerkiksi tavallisissa jännevammoissa, kaviokuumeessa ja jopa ähkyleikkauksen jälkeen.
”Mutta oli leikkaus mikä tahansa, niin peukalosääntö on, että sairastarhaan saa laittaa siinä vaiheessa, kun tikit on poistettu”, Tainio sanoo.
Useimmissa vaivoissa koppilepo kestää viikon tai pari, ja sen jälkeen hevonen pääsee ainakin kävelemään. Murtumien kohdalla koppihoidon pituus voi kuitenkin olla kuukausiakin. Joskus aikoinaan pahojen murtumien kohdalla hevosia jopa riiputettiin paikoillaan riippumatossa, mutta tätä ei Tainion mukaan enää tehdä.
Rajoitettu liikunta riippuu hyvin pitkälti hevosyksilöstä. Tainio toteaa, että osaa joutuu vahtimaan ja rajoittamaan kovastikin, mutta rauhallinen yksilö sen sijaan kykenee käyskentelemään isossakin tarhassa.
Toisaalta hevonen pystyy yllättävän isoihin liikkeisiin myös karsinassa.
”Jos hevonen on oikein levoton ja kärsimätön koppihoidossa, joskus joudutaan muokkaamaan toipilaspaikkaa ja pitämään hevosta esimerkiksi sovelletussa pihattokarsinassa”, Tainio sanoo.
Tainion kokemuksen mukaan suurin osa hevosista sopeutuu hyvin useidenkin kuukausien karsinassa pitämiseen.
”Mutta silloin, jos hevonen on pitkään vain karsinassa, sille pitää pystyä tarjoamaan viihdykkeitä ja puuhaa. On mietittävä, miten karsina-asumisesta saadaan viihtyisämpää ja tylsyyttä pienemmäksi”, hän linjaa.
Kaverit ovat usein tärkeitä, ja monille hevosille olisi parasta, että ne eivät joutuisi olemaan tallissa yksin. Toki kaverinkin pitää olla mieleinen, eikä sellainen, joka aiheuttaa kiukunpuuskia tai pelkotiloja.
Ruoka on toinen mainio viihdyke.
”Luonnonolosuhteissa hevonen käyttää paljon aikaa ruoan etsimiseen, ja siitä saa stimuloivan asian esimerkiksi erilaisilla palloilla, tyynyillä tai virikejutuilla, joita painamalla tai tönäisemällä hevonen saa pienen ruoka-annoksen”, Tainio ehdottaa.
Myös ihmisen läsnäolo, rapsuttaminen ja harjaaminen ovat useimmille hevosille positiivisia asioita.
”Ja sitten heti kun mahdollista, hevosta voi ottaa pois karsinasta”, Tainio sanoo.
Ruoka on hyvä viihdyke hevoselle. Sen sopivassa annostelussa yksi apu voi olla heinäverkko. Kuva: Sanne KatainenKun hevosen terveys kestää, sitä voi myös karsinassa lähteä aktivoimaan fysioterapeuttisilla harjoitteilla.
Pienillä jumppatuokioille voidaan jopa ennaltaehkäistä seisomisen aiheuttamaa kuormitusta suolistolle. Helppoja staattisia tasapainoharjoituksia ovat esimerkiksi hevosen horjuttaminen kevyesti työntämällä tai siirtämällä sen päätä puolelta toiselle.
Hevosen painoa voi siirrellä, ja sen lapaa tai takajalkaa voi nostaa ja venyttää, mikä haastaa myös vastakkaista jalkaa.
Hevosella voi teettää myös rangan ojennuksia ja koukistuksia aktivoimalla rankaa ja rintakehää. Porkkanan, heinätupon tai pelkän käden avulla voi myös jumpata rankaa.
Kaikki harjoitteet on kuitenkin suhteutettava hevosen vammaan sekä kuntoutumisen edistymiseen.
”Ja ne on suunniteltava totta kai hoitavan eläinlääkärin tai eläinfysioterapeutin kanssa”, Tainio sanoo.
- Osaston luetuimmat
