Kultapoika säihkyi Ypäjällä – suomenhevosten kasvattajan pitkä unelma palkittiin

Ingressi on hyvin perusteltu, sillä hevosihminen sen kyllä tietää, kuinka nopeasti tonnit häipyvät tililtä. Kasvattajakilpailun voittajan nimi taas jää suomenhevosratsujen historiaan.

Piikkiöläiselle Heli Rainiolle Kultapoika on monin tavoin tärkeä hevonen. Sen emä, Hanna Linnun kasvattama Helan Går (Lastun leka – Jeppo) on ollut Rainion tallissa jo 11 vuotta. Isä Valtteri Valloitus taas on omakasvatti, Rainion ensimmäisestä suomenhevosesta E. Esteristä (Etteri – Aatu).

Nykyään 17-vuotias Valtteri Valloitus ehti saada 48 jälkeläistä. Ori on jättänyt jälkeläisiinsä vahvan leimansa kuten isänsä Hermeli ja emänisänsä Samuli. Valtteri Valloituksen jälkeläinen on muun muassa tämän vuoden koulumestaruuksien nelonen Kaitaisten Veijari.

Ikävä kyllä Valtteri Valloituksella on myös sama ongelma kuin isillään: se ei enää saa vanhoilla päivillään tammoja kantaviksi.

Heli Rainio ja Valtteri Valloitus. Nelivuotiaana ori oli laatuarvostelun paras. Kenttämestaruuksissa se oli parhaimmillaan neljäs niinä aikoina, kun taso oli 105 senttiä. Kuva: Suomen Hippos / Leena Kahisaari

Kultapojan emän Helan Går taas on ensimmäisen palkinnon tamma, joka sai kantakirjauksessa käynnistä 8,5, ravista 9,5 ja laukasta kympin. Estekokeesta tuli keskiarvo 9 ja ratsastettavuudestakin myös kymppi.

Tamma teki poikansa lailla kasvattajakilpailussa kuusivuotiaana molemmat lajit, koulussa sijoittuen. Sittemmin se on ollut kahdesti tammakilpailu Akulin Pokaalin kolmas. Helan Går on ollut oikeastaan liiankin hyvä ratsu, koska treenikiireiden takia se on ehtinyt tehdä vain yhden ainoan varsan.

Rainio miettii, että Kultapojan hyvä ratsastettavuus on peräisin Helan Gårilta, mutta laatu ja säihke ovat Valtteri Valloitukselta.

Valtteri Valloituksen emä E. Esteri tuli Rainiolle aikanaan ravihevoseksi. Radoilla menestys ei ollut kummoista, mutta tammalla oli kolme hienoa askellajia ja se oli ryhdikäs, raamikas ja työteliäs.

”Meillä on 12 suomenhevosta tontilla, ja niillä on kaikilla suvussa E. Esteri”, hevosalan sekatyöläisenä ja tallinpitäjänä itsensä elättävä Rainio kertoo.

Kultapojan emä on ruunikko ja sen isä on ruunikko, mutta ori itse on rautias. Siitä se sai nimensäkin.

”Se oli kuin kultakimpale siellä laitumella”, Rainio muistelee ensimmäistä kesää.

Kaitaisten Veijari oli Irina Kokon ratsastamana koulumestaruuksien yllättäjä. Kuva: Miia Lahtinen

Kultapoika on käynyt laatuarvostelut kohtuullisella menestyksellä, ja se on kirjattu ajettavuudella käyttösuunnalle heti nelivuotiaana. Varsoja on yksi, ja ensi kesänä pitäisi tulla kaksi lisää.

Rainio kertoo, että kaikki on tehty suunnaten kasvattajakilpailuihin. Koulussa Kultapojan esitti Rainion paras ystävä Maija Heikkinen, ja tuloksena oli kokonaiskilpailun viides sija ja viimeiset rahat.

”Koulupuolella melkein kaikki ovat niin hienoja!” Rainio ihasteli.

Esteillä hän jännitti enemmän kuin koskaan elämässään.

”En sitä rahaa, mä en ole sillä tavalla rahan perään, mutta sitä kisaa ja kunniaa. Tätä on tehty niin kauan. Esteri ostettiin vuonna 1998, ja 28 vuotta on kasvatettu”, Rainio laskee.

Esteiden kasvattajakilpailussa Kultapojan selässä nähtiin suomenhevosten karkeloissa harvemmin kilpaileva virolaissyntyinen Madis Morna.

Ensimmäisessä osakilpailussa ratsukko sai yhden pudotuksen, lauantain rata oli puhdas. Uusinta käytiin Linnea Haukilehtoa ja Laura Kajannon kasvattamaa Ylvästä (Lastun Leka – Kelmi) vastaan. Molemmilta putosi yksi puomi, mutta Kultapoika oli nopeampi.

Molempien hevosten omistajat olivat tyytyväisiä.

”20 vuotta sitten me oltiin Helin kanssa itse uusimassa Kasvattajakilpailussa, nyt meidän kasvatit olivat siellä”, Laura Kajanto kertoi.

Madis Morna on Heli Rainion pitkäaikainen valmentaja. Rainio kilpailee itse kenttää, mutta kasvattajakilpailu oli liian jännittävä istua itse satulassa. Kuva: Miia Lahtinen

Madis Morna totesi, ettei hänelle ollut maailman helpoin asia hypätä melko rauhallisen eikä niin reaktiivisen hevosen kanssa.

”Vähän opettelua mullekin”, Morna kommentoi.

Esteetkin olivat maailmancup-luokkiakin hypänneelle ammattiratsastajalle pieniä.

”Varmaan vaikein osuus oli, että esteet olivat 95 senttiä, mihin on vaikea nähdä etäisyyttä! Kyllä mulle on helpompaa 140–145 esteet edessä, niin sä näet, mihin sun täytyy ratsastaa! Kaikkihan sen tietää, että maapuomit on vaikeimmat ja siitä metriin asti voi olla vähän säätämistä”, Morna naurahti.

Suomenhevosista hän toteaa, että niiden kanssa voi tehdä asiat samoin kuin muidenkin hevosten kanssa, mutta radalla ne tarvitsevat enemmän tukea.

”Kyllä ne saa yhtä lailla varovaisiksi ja kevyiksi. Niiden kanssa pystyy tekemään pitkältikin saman kaavan mukaan kuin puoliveristen. En lähde väittämään takuuvarmaksi, mutta Kultapojan kanssa huomasi, kuinka se hyppy muuttuu ja se pystyy muokkaamaan sitä”, Morna sanoi.

Morna nautti Ypäjällä kilpailusta ja voittamisesta, mutta ei hänestä ihan suomenhevosihmistä ole tullut. Ypäjällä mies totesi useampaan kertaan, että ensi vuonna hän jättää kilpailun muille.

Suomenhevosen Morna laittaa kuitenkin eestinhevosen edelle ainakin leikkimielellä. Hän kertoo, että eestinhevosella hän on ratsastanut vain noin kymmenvuotiaana.

”Kerran. Tipuin, ja meni käsi poikki. Mä en enää sen jälkeen halunnut. Ne on vähän sellaisia itsepäisiä”, Morna paljastaa.

Heli Rainio kyllä vähän toivoo, että Kultapoika nähtäisiin esteradoilla joskus muulloinkin Mornan kanssa.

Ainakin koulukilpailuita se jatkaa Maija Heikkisen alla. Rainio itse on mennyt oriillaan jo muutamat kenttäkilpailut, ja tarkoitus on jatkaa niitä, sillä maastoradalla monipuolinen ori on aivan elementissään. Tänä vuonna mestaruuksiin ei ole vielä kvaaleja, mutta jatkossa Rainio toivoo saavuttavansa omakasvatin kanssa ensimmäisen mestaruusmitalinkin.

Erityisesti omistaja toivoo, että myös tammoja löytyy, jotta komea isälinja pääsee jatkumaan.

”Tehdään kaikkea!” Rainio suunnittelee kultapoikansa tulevaisuutta.