

Tapahtumaketju oli poikkeuksellinen. Ongelmia kohdannut vastustaja oli väistänyt sisäkentän puolelle, mistä hevonen kuitenkin palasi sisimmälle ajokaistalle kaatuen aivan Juha-Pekka Ahosen ajaman hevosen eteen.
”Hevoselta vedettiin jalat täydestä kilpailuvauhdista, ja minä lähdin lentoon”, Ahonen kertaa.
”Lentovauhti oli kova, kun kärryistä tuli vielä melkoinen vipuvarsi. Lensin ilmassa suunnilleen kahdeksan metriä, ja olihan se melkoinen mälli.”
Pahimmat vauriot Ahonen sai käsiinsä, joihin tuli vaikeita murtumia.
”Kaikki murtui kaulasta lonkkaan”, hän itse kiteyttää vammansa.
Ahonen oli pari kuukautta sairaalassa. Lukuisilla leikkauksilla hänet saatiin niin hyvään kuntoon, että Ahonen palasi kilvanajoon noin kymmenen kuukautta onnettomuuden jälkeen.
”Kädet kursittiin kokoon, ja kirurgialle täytyy olla äärimmäisen kiitollinen. Esimerkiksi toinen ranne on raudalla kasassa. Ei käsistä samanlaisia tullut kuin ennen onnettomuutta, mutta hyvät kuitenkin.”

Juha-Pekka Ahosen mukaan vaaratilanteita on raveissa huomattavan usein, enemmän kuin joka kymmenennessä lähdössä.
”Marginaalit ovat pieniä ja näkyvyys välillä huono, jos vaikka rapaa lentää paljon. Siihen nähden kolareita sattuu ihmeen vähän.”
Siihen, miksi ravionnettomuuksissa varsin harvoin sattuu vakavia loukkaantumisia, Ahosella on selkeä selitys.
”Jos sattuu vaikka kiinniajo, yleensä vauhti ehtii hiljentyä rajusti ennen kuin kuski lentää kyydistä. Harvemmin käy kuten minulle, että lennetään täydestä vauhdista.”
Ahosen mielestä vaaratilanteiden välttämisen avaimet ovat ravituomareilla.
”Sanktiot häirinnöistä ovat ihan naurettavia, ja sen takia välillä ajetaan kuin romurallissa”, hän paaluttaa.
”Joku kuski häiritsee kaveria, koska ei osaa ajaa paremmin, mutta ne jotka osaavat, ajavat tahallaan toista häiriten, koska sanktiot ovat niin pieniä.”
Ahonen uskoo, että ohjastajien asenteet muuttuisivat, jos rangaistukset kovenisivat.
”Sen on nähnyt ajotapa-asioissakin. Kun rangaistukset kovenivat, ajaminen siistiytyi.”