Onko suomenhevosten koulumestaruuksissa jo ruunan vuoro?

Oriiden ylivoimaisuus näyttää olevan nimenomaan suomenhevosten juttu. Avoimissa koulumestaruuskilpailuissa vuoden 2006 jälkeen SM-kultaa on voittanut vain yksi lämminveriratsuori, Anna von Wendtin Sir Fashion vuonna 2020. Ennen vuotta 2006 voittajaoriita oli useita.

Suomenhevosten koulumestareissa oriiden hallinta on jatkunut vuosikymmeniä. Poikkeuksia orimestareiden joukossa on vain kaksi: vuonna 2014 mestaruuden voittanut Laura Porthanin ruuna Rosmo (Kelmi – Nysteri) ja vuonna 1990 kullan vienyt Kerstin Nybergin tamma Opetus (V.T. Ajatus – Ero-Lohko). Kaikki muut kultamitalit ovat vuonna 1986 ja siitä lähtien menneet oreille. Muissa lajeissa ja himmeämpien mitalien ottajina suomentammoja ja -ruunia on kyllä ollut.

Tyypillistä on ollut, että jokin ori hallitsee suomenhevosten koulukenttää itsevaltiaana. Kelmi otti mestaruuden seitsemän kertaa, Nysteri ja Jaime viidesti ja Taival, Corleone ja Kulta-ahon Kasimir kolmesti.

Ennen vuonna 1986 alkanutta Kelmin kautta oriita ei kuitenkaan ollut mestareissa juuri ollenkaan. Kouluratsastuksen tuloksia on tallella vuodesta 1975. Vuodesta 1975 vuoteen 1985 mestaruuksia veivät ruunat Ponsu, Nappi, Ura ja Veli-Pili sekä tammat Ura ja Akuli.

Itso voitti kolme mestaruutta, joista ainakin ensimmäisen aikana se oli ori, mutta se ruunattiin jo nuorena isojen nivuskanavien takia.

Kaikkiaan 29 kertaa mestaruus on mennyt Ypäjän kasvatille, eli Valtion hevosjalostuslaitoksen, Maatalouden tutkimusaseman tai Ypäjän Hevosopiston kasvattaman hevosen nimiin.

Mestareista raviennätys on vain kahdella: vuoden 1978 ja 1979 mestarilla Ura (37,4ake) ja vuoden 1985 mestarilla Veli-Pili (46,2aly).

Tänä vuonna koulumestaruudet kilpaillaan Ypäjällä perjantaina ja lauantaina.

Mukana ennakkosuosikkeina ovat viime vuoden kokonaiskilpailun neljä parasta: hallitseva mestari, Tiina Hyssänmäen ratsastama ori Taikatumma, hopea- ja pronssimitaliruunat Lassi Lehmuston Vekardo ja Riitta Holopaisen Hamurai sekä viime vuonna kokonaiskilpailussa neljänneksi jäänyt Laura Porthanin ori Rodrik.

Viime vuoden viitonen, Eeva Ämmälän ruuna Mikupas, on jäänyt eläkkeelle 23-vuotiaana.

”Hienossa kunnossa se on kyllä vielä ja treenataan omaksi iloksi monipuolisesti, mutta päätin keväällä, että kisahommat on nyt sen osalta kisattu, vaikka se siitä hommasta nauttiikin”, Ämmälä sanoo.

Hän kertoo, että Mikupas on terve ja iloinen, ja ne asiat hän haluaa säilyttää mahdollisimman pitkään.

”Haluan tarjota sille mahdollisimman pitkän ja terveen loppuelämän”, hän sanoo ennen ratsun uraa 78 ravistarttia juosseesta ruunasta.

Riitta Holopainen kertoo, että Hamurailla oli keväällä vähän terveysongelmia ja siksi se on mennyt nyt kevyemmällä treenillä ja vähemmillä starteilla.

”Mutta kotona se oli tällä viikolla oikeinkin hyvä”, hän myhäilee.

Hamurai ruunattiin 8-vuotiaana kesäihottuman takia.

”Orit saavat varmaan ehkä helposti niitä karismapisteitä, vaikka ei kouluratsastus mikään näyttelytilaisuus olekaan”, Holopainen pohtii.

”Mutta onhan niillä joillain oreilla sitten myös ne oriuden ongelmatkin olemassa”, hän muistuttaa.

Esimerkiksi keskittyminen ja rento käynti ovat joskus oreille haasteita.

Rodrik oli oripäivien voittajaori vuonna 2022.  Kuva: Miia Lahtinen

Laura Porthán iloitsee siitä, että nyt hän lähtee kilpailuihin omalla hevosella ostettuaan Rodrikin itselleen viime syksynä.

”Kyllähän yleisesti se, että ori on luonnostaan näyttävämpi, vaikuttaa jonkin verran tietenkin. Mutta kyllä itse ajattelen niin, että hyvä hevonen on hyvä hevonen sukupuolesta riippumatta ja mestaruuksiin osallistuminen ja voittaminen vaatii paljon työtä, systemaattista koulutusta ja voiman rakentamista joka tapauksessa”, hän sanoo.

Myös Lassi Lehmusto on varma, että vaikka oriit ovat hallinneet kilpailua, ruunilla ja tammoilla on vahvat mahdollisuudet voittoon asti.

”Ne, jotka on säilytetty oriina, ovat hevosina tosi hienoja, sellaisia, jotka on kannattanut jättää oreiksi”, hän huomauttaa.

Lehmusto kertoo, että Vekardo ruunattiin nuorena, koska se oli kasvattajansa mukaan raikulipoika. Hän ei ehtinyt ratsastaa Vekardolla sen ollessa ori.

”En, Luojan kiitos! Se on niin iso, että nytkin tuntuu siltä, että kaikki lakoaa ympäriltä, kun se pyörähtää”, hän hymyilee.

Mestaruuskilpailuun hän lähtee pienellä riskillä. Kausi on mennyt erinomaisesti, ja lauantaina tuli toinen sija joukkueiden mestaruuskilpailuissa Ypäjällä. Viimeistelyratsastus kilpailuita varten tehtiin kuitenkin jo maanantaina, ja Vekardo hierottiin tiistaina.

”Seuraavan kerran menen selkään perjantaina. Se on kaksipäiväinen kisa, niin toivottavasti se on vielä lauantain küriinkin pirteä, mutta ei liian pirteä”, hän sanoo. ”Hyvillä mielillä lähdetään, mutta ei henkseleitä paukutellen. Siellä on monta hyvää vastassa.”

Lassi Lehmusto on tyytyväinen, että isokokoinen Vekardo on ruunattu.  Kuva: Miia Lahtinen

Myös Taikatummaa ratsastava Tiina Hyssänmäki on maltillisin mielin.

”Kai sitä kultaa aina hakemaan lähdetään, mutta onhan se Vekardo kova. Lähdetään pistämään kampoihin”, hän sanoo.

Taikatumman kohdalla Hyssänmäki uskoo oriuden olevan positiivinen asia. Joskus se ottaa vähän kipinää verryttelyssä muista oreista, mutta mikään möyhääjä se ei ole.

”Se on niin tasainen. Orina oleminen tuo siihen sellaisen lisän, se tykkää esiintyä”, Hyssänmäki myhäilee.

Suomenratsujen Kuninkaalliset Hevosopistolla Ypäjällä kestävät torstaista perjantaihin. Uusi koulumestari seppelöidään lauantaina.