

Hevoset ja raviurheilu ovat olleet Oona Halmeen elämän keskiössä hänen syntymästään lähtien. Keväällä 20 vuotta täyttävä Oona on kasvanut lajin parissa, onhan hänen isänsä ravivalmentaja Teemu Okkolin. Perheen koti oli tallin yhteydessä, ja hevosinnostus tarttui Oonaan heti lapsena.
”Poniraviurheilu vei aluksi suurimman osan vapaa-ajastani. Myöhemmin tulivat oman tallin hevoset mukaan kuvaan. Uravalinta on ollut selvä jo nuoresta saakka”, Oona Halme kertoo.
Isänsä tallilla Orimattilassa työskentelevä Oona suoritti peruskoulun jälkeen hevosenhoitajan tutkinnon koulutuskeskus Salpauksessa.
”Olen ollut kohta pari vuotta virallisesti isällä töissä. Tallilla on tullut vietettyä tosiaan lähes kaikki vapaa-aika jo pienestä pitäen. Nyt pystyn kuitenkin keskittymään täysillä työntekoon.”
Oonan päivät kuluvat pitkälti omien hoitohevosten kanssa. Teemu Okkolinin valmennettavista valtaosa on suomenhevosia. Näin ei olekaan yllätys Oonan kaikkien hoidettavien hevosten olevan suomenhevosia.
”Suomenhevosten kanssa työskennellessä oppii paljon. On minulla omalla valmennuslistallani itseasiassa poikaystäväni kolmevuotias lämminverinen Nelly Model. Suomenhevosilla on kuitenkin ollut todella tärkeä merkitys työssä kehittymiselleni.”
”Suomenhevosten kanssa työskennellessä oppii paljon.”
Oona nostaa esiin lisäksi suomenhevosten merkityksen omalle ohjastajauralleen. Poneilla hienosti menestynyt Oona ajoi ensimmäiset starttinsa hevosilla heti 16-vuotiaana. Ensimmäinen startti päättyi voittoon hänen isänsä valmentamalla Wille’s Ametistillä Riihimäen raveissa heinäkuussa 2019.
”Olin ajanut paljon hevosilla kotona ennen C-ajolupakurssin aloittamista. Ajoin jo nuoresta pitäen suomenhevosilla kotona, ja niillä ajaminen opetti minua todella paljon. Hyvästä ajorutiinista oli ilman muuta hyötyä aloittaessani ajamaan kilpaa hevosilla.”
Poniraviurheilun antamaa pohjaa ei pidä kuitenkaan vähätellä, Oona korostaa. Hän ajoi poniurallaan lähemmäs 340 starttia, joista peräti 100 päättyi voittoon. Poniuran tärkeimpänä antina nuori raviammattilainen pitää kilpailurutiinien oppimista sekä vastuunkantoa eläimistä.

”Poniraviurheilu oli todella tärkeä ja hyödyllinen kasvualusta. Toki ponilähtöjen ajamista helpotti tietyllä tapaa kokemukseni hevosilla ajamisesta. Tuli hyvin erilainen rutiini ajaa poneilla kilpaa ajettuani paljon hevosilla kotona.”
”Poniraviurheilu oli todella tärkeä ja hyödyllinen kasvualusta.”
Valtaosan ponistarteistaan Oona ajoi omilla poneillaan. Yhden mieleenpainuvimmista muistoista poniraviurheilun osalta tarjosi kuitenkin Mats ja Emil Havulehdon Pomona II. Oona sai ajaa yhdellä kaikkien aikojen parhaista raviponeista paljon sen uran viimeisinä vuosina. 2018 Oona voitti Pomonalla Ruotsin shetlanninponien Ruotsin mestaruuden Åbyn raviradalla. Suurkilpailuvoittoon toi lisäarvoa Åbyn oltua silloin Oonan sisaren Henna Halmeen kotirata.
”Olin viettänyt paljon aikaa Hennan ja Veijo Heiskasen luona ja olin oppinut tuntemaan paljon ihmisiä Åbysta. Kannustus oli todella ikimuistoista ylittäessämme maalilinjan ensimmäisenä. Ensimmäisten onnittelijoiden joukossa olivat Jorma Kontio ja Veijo Heiskanen. 15-vuotiaalle ohjastajalle se oli todella iso asia”, muistelee Oona lämmöllä reilun neljän vuoden takaista voittoa.
Raviohjastajan ura on Oonan osalta ollut hyvin nousujohteinen. Viime vuonna 94 startista yhdeksän päättyi voittoon. Urallaan yhteensä reilut 180 starttia ohjastanut Oona oli mukana viime kaudella toistamiseen Salamakypärät-kilpailusarjassa. Suomen Hippoksen järjestämä nuorille ohjastajille suunnattu kilpailusarja saa häneltä kiitosta.
”Tavoitteena on olla mukana sarjassa myös alkavalla kaudella. Vaikken olekaan menestynyt kokonaiskilpailuissa aiempina vuosina, on sarja tarjonnut hyvin kilpailumahdollisuuksia meille nuorille ohjastajille. Eikä pidä myöskään aliarvioida uusien kontaktien luomista valmentajien suuntaan.”
Oonan mukaan hänen isänsä valmennettavat ovat luoneet hyvän pohjan ohjastajauralle.
”Olen saanut ohjastaa jonkin verran isän valmentamia hevosia, ja kotona ajetut kilometrit ovat kehittäneet minua ohjastajana. Isän tallissa eivät kaikki hevoset ole ihan helpoimmasta päästä ajaa. On tullut hyvin rutiinia toimia erilaisten hevosen kanssa kilpailutilanteissa”, naurahtaa Oona.
Viime aikoina Oona on menestynyt myös hevosenomistajan roolissa. Hän hankki vajaa vuosi sitten omistukseensa nyt yhdeksänvuotiaan Dzingelin. Hevosen hankinnan taustalla oli päästä ajamaan itse enemmän kilpaa.
”Isän kanssa etsittiin yhdessä sopivaa hevosta. Dzingel tuntui sopivalle projektille. Tosin kesällä tuntui, pääsemmekö edes ruunalla enää starttiin.”
”Tosin kesällä tuntui, pääsemmekö edes ruunalla enää starttiin.”
Isä ja tytär vihelsivät pelin poikki ja lähettivät suomenhevosruunan uintivalmennukseen Sauli Lähdeniemelle. Palattuaan radoille marraskuussa on Dzingel esittänyt hienoja otteita. Keskiviikkona Vermossa ruuna tavoittelee Teemu Okkolinin ohjastamana jo kolmatta perättäistä voittoa.
”Sillä oli viime kesänä paljon pieniä ongelmia, jotka häiritsivät hevosta. Sille teki todella hyvää ladata akkuja uimalla. Toki vastus kovenee Vermossa, mutta mikäli se on samanlainen kuin aiemmissa starteissaan, pitäisi sen pystyä olemaan kärkisijoilla.”
Oona ei ole vielä ajanut kuin yhden startin omistamallaan hevosella. Tulevaisuudessa omistajan on tarkoitus hypätä isän sijasta ohjastajan paikalle.
”Isä on tarkoituksella ajanut viimeisimmät startit. He ovat menestyneet hyvin, joten ei ole syytä vaihtaa kuskia. Toivottavasti pääsemme ajamaan läpi talven ruunalla kilpaa.”
Teemu Okkolinin lähemmäs 1100 voitosta ohjastajana valtaosan ovat tuoneet omat valmennettavat. Oona vaikuttaa perineen isänsä ajatusmallin valmentamisen ja ohjastamisen yhteensovittamisesta.
”Sekä valmentaminen että ohjastaminen kiinnostavat minua tällä hetkellä.”
”Sekä valmentaminen että ohjastaminen kiinnostavat minua tällä hetkellä. Ajaessani omilla hevosilla kilpaa, saan mielestäni paljon arvokasta tietoa hevosen vireestä. Starttien kautta voi tarpeen mukaan tehdä muutoksia kotivalmennukseen.”
Tulevaisuudessa Oonalla on tarkoitus lähteä ulkomaille lisäopin hakuun. Ruotsin raviurheilu onkin tullut tutuksi isosiskon kautta. Ajatuksena onkin suunnata pidemmäksi aikaa länsinaapuriin. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika.
”Meillä on tallissa tällä hetkellä paljon lupaavia nuoria hevosia, muun muassa hoitohevoseni Hentun Liisa. Olen ollut mukana niiden opetusvaiheesta lähtien. En malta luopua passeistani nyt niiden aloittaessa kilpailemaan toden teolla.”