
Kuopion seudulle vajaat 10 vuotta sitten palannut Venla Jauhiainen teki pitkän uran hevosenhoitajana eri maailman kolkissa. 20 vuoden työrupeaman aikana tulivat tutuksi Ruotsi, Ranska, Italia sekä Uusi-Seelanti.
”Siirryin uusiin paikkoihin ja maihin avoimin mielin. Halusin saada elämänkokemuksia ja nähdä uusia paikkoja.”
Venlan hevosura alkoi useimpien hevosista kiinnostuneiden nuorten tapaan ratsastusharrastuksen parissa. Lähipiirissä ei ollut sen suurempaa kiinnostusta hevosiin.
”Isovanhempieni vanhemmat olivat kylläkin hevosihmisiä. Viipurissa asunut iso-isoisäni omisti ennen sotia Viipurin nopeimman suomenhevosen. Hevonen jäi valitettavasti sodan jalkoihin. Kyllä minulla taisi olla perimää hevosten kanssa toimimiseen”, hymähtää Venla.
”Hans jaksoi kärsivällisesti opettaa minulle monipuolisesti raviurheilusta ja hevosista.”
Venla aloitti lukion käymisen kotiseudulla. Pian hän kuitenkin huomasi hevosten vetävän puoleensa enemmän. Ensimmäinen hevosalaan liittyvä koulu oli Uudessakaarlepyyssä sijainnut kansanopisto 90-luvun alussa. Venla tutustui opintojen aloittamisen jälkeen paikkakunnalla asuneeseen Hansenin raviperheeseen. Silloin ammattivalmentajalisenssillä valmentanutta Hans Hansenia Venla pitääkin tärkeimpänä oppimestarinaan.
”Hans jaksoi kärsivällisesti opettaa minulle monipuolisesti raviurheilusta ja hevosista”, kiittelee Venla.
Venlan nykyisen siitostamman Aryan emänemä Jessica H oli tulevan raviammattilaisen ensimmäinen oma hevonen. Hän hankki sen Hansenin perheeltä.
”Ajoin tammalla pari monté-lähtöäkin 90-luvun alussa. Suoritin itseasiassa raviajolupani nykyään lakkautetulla Vaasan raviradalla. Jessica H:n varsat olivat mukanani muun muassa Ruotsissa ja Ranskassa. Uuteen-Seelantiin asti en hevosiani kuitenkaan ottanut mukaani.”
Vaasan seudulta Venlan tie vei Kemiöön Brusabyn hevosalan kouluun. Hän kehuu Tom Erikssonin ja Maria Möllerin tarjoaman opetuksen laadukkuutta. Tom Erikssonilla oli lopulta ratkaiseva rooli Venlan pitkälle ulkomaan työuralle.
”Tom järjesti minulle kolmen kuukauden harjoittelupaikan Thomas Uhrbergin luota eteläisestä Ruotsista.”
Lähellä kuitenkin oli Venlan ulkomaan uran katkeaminen jo viikon Ruotsissa olon jälkeen. Thomas Uhrbergin valmennustallit Hallandin ja Skånen rajalla. Suomalaisena Venlalla oli aluksi suuria vaikeuksia ymmärtää skånen murretta. Hän halusi takaisin Suomeen mahdollisimman pian.
”Soitin viikon Uhrbergilla olon jälkeen Tomille haluavani takaisin kotimaahan. Tom kuitenkin rauhallisesti ehdotti minun kokeilevan vielä jonkin aikaa Ruotsissa oloa. Itseasiassa jäin suoraan kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen ulkomaille seuraavaksi 20 vuodeksi”, hymähtää Venla.
Venla saikin vakituisen työpaikan Thomas Uhrbergin luota. Aikanaan työpaikka vaihtui Halmstadin valmentajiin kuuluvan Dan Widegrenin tallille. Vuonna 1998 kotiradan tärkeimmän kilpailun Sprintermästaren Beijing Boyn kanssa voittaneella Widegrenillä oli tärkeä osa Venlan päätymiseen Ranskaan.
”Olin yhden talven 2000-luvun alussa Widegrenin hevosten kanssa Ranskassa. Minulle jäi hyvät muistot Ranskasta. Halusin ilman muuta takaisin Ranskaan.”
Palattuaan Ruotsiin teki Venla lyhyen työpätkän Mack Lobellin valmentajana tunnetuksi tulleen John-Erik ”Goya” Magnussonin luona. Sen jälkeen tie vei takaisin Ranskaan. Ensimmäiset työpaikat Ranskassa olivat Jarmo Niskasen ja Nicolas Rousselin luona. Pisimpään Venla oli kuitenkin töissä Philippe Allairen luona. Venlalla oli paljon Italiassa syntyneitä hoidokkeja.
”Kävimme paljon Italiassa kilpailemassa. Passeistani First Wise As ja Gilly Lb voittivat kumpikin Milanossa ajetun Gran Criteriumin. First Wise As sekä Lelia Axe voittivat muuten Suomessa Finlandia-päivänä Seppele-ajon.”
Vaikka Venla viihtyi Ranskassa todella hyvin, oli Uusi-Seelanti ollut hänellä pitkäaikaisena haaveena. 2008 Venla sai vuoden työviisumin saarivaltioon. Työpaikaksi valikoitu yksi maan menestyneimmistä valmentajista Todd Mitchell. Hänellä oli tallissaan peitsareita, ravureita sekä laukkahevosia.
”Vuosi Uudessa-Seelannissa oli todella hieno kokemus. Oli myös mielenkiintoista päästä työskentelemään laukkahevosten sekä peitsareiden kanssa.”

Työviisumin umpeuduttua Venla palasi Ruotsiin. Hän työskenteli useamman vuoden Joakim Lövgrenillä. Loppuaikana Venla työskenteli useammalla Halmstadin seudulla sijaitsevalla tallilla valmentaen samalla omia hevosiaan. Alan vaihto alkoi kuitenkin käydä mielessä.
”Parikymmentä vuotta hevosenhoitajana alkoi tuntua kropassa. Kouluttautuminen klinikka-avustajaksi tuntui mielenkiintoiselle ajatukselle.”
Selvitettyään koulutusmahdollisuuksia huomasi Venla Suomen tarjoavan paremman väylän kouluttautua avustajaksi.
”Minun piti alun perin tulla Suomeen vain koulun ajaksi, ja lähteä takaisin ulkomaille. Eihän siinä sitten ihan niin käynyt. Asetuin kotitilallemme Kuopion läheisyyteen Hirvilahteen.”
Venla työskentelee tällä hetkellä Kuopion raviradalla toimivalla klinikalla. Maailmanmatkaaja on kotiutunut Pohjois-Savoon hyvin. Jälkikasvu on helpottanut aloille asettumista.
”Työ klinikalla on todella mielenkiintoista. Saan työskennellä hevosten kanssa vähän eri näkökulmasta. Poikani käy peruskoulua paraikaa. Kyllä me Suomessa pysymme.”

Töiden lomassa Venla ehtii hyödyntää 20 vuoden aikana oppimiaan asioita Kwakiuti Bokon kanssa. Oman tallin perustaminen on käynyt mielessä, mutta ainakaan vielä se ei ole realisoitunut.
”Olen laittanut ajopaikat kuntoon kotitilalla. Kyllä tänne laitumien ja tallien puolesta sopisi enemmänkin hevosia. Töiden lomassa ei ehdi valmentaa kuin yhtä hevosta. Palkkatyössä on etunsa ravivalmentajana toimiseen.”
Muistellessaan ulkomailla vietettyjä vuosia, on Venla tyytyväinen uskallettuaan lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle. Hän puhuu englantia, ruotsia, ranskaa ja italiaa.
”Eihän tuollaista kielitaitoa olisi oikein muuta kautta oppinut. Ranska on ehdoton ykkönen ravimaana minulle. Sinne kaipaan ilman muuta välillä. Koronan aikana ei edes päässyt tapaamaan tuttuja ulkomaille. Vastaisuudessa olisi tarkoitus yrittää ehtiä tapaamaan tuttuja ulkomailla.”