

Itävaltalaistutkijat halusivat selvittää saatavilla olevan tilan ja kiintymyssuhteiden merkitystä hevosten sosiaalisten etäisyyksien ja laumadynamiikan muovautumisessa. Tätä varten he kiinnittivät hevosten välisiä etäisyyksiä jatkuvasti mittaavia ja tallentavia paikannuslaitteita kaikkiaan 34:ään hevoseen kolmessa eri laumassa. Mittaukset tehtiin kaikille hevosille sekä pienissä tarhoissa että laajoilla laitumilla.
Tuskin ketään yllättää tulos, jonka mukaan lauman hevoset levittäytyvät sitä väljemmin mitä enemmän niillä on tilaa käytettävissään. Siinä missä tarhassa hevosten etäisyys säilyi keskimäärin kahdeksassa metrissä, venyi henkilökohtainen etäisyys laitumella keskiarvoisesti 19 metriin.
Isollakaan laitumella hevoset eivät vetäytyneet niin kauas toisistaan kuin olisi ollut mahdollista. Ne säilyttivät koko ajan näkö- ja kuuloetäisyyden lauman muihin jäseniin.
”Tämä kertoo siitä, että hevosilla näyttää olevan luontainen tarve säilyttää yhteys laumaan silloinkin, kun tilaa olisi runsaasti tarjolla”, tutkijat toteavat.
Keskiarvot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Tutkijoiden mukaan kiinnostavaa oli, että keskenään läheiset hevoset pysyivät paljon keskiarvoa lähempänä toisiaan sekä tarhassa että laitumella.
Tarhassa parhaat kaverit pysyivät keskimäärin noin 3,6 metrin päässä toisistaan. Laitumellakin ystävysten etäisyys oli noin 13,6 metriä, eli yli viisi metriä vähemmän kuin koko lauman keskiarvo.
Läheisyyden lisäksi myös kaverin kanssa vietetty aika kertoo hevosen sosiaalisista mieltymyksistä.
Tarhassa vietetystä ajasta lähes puolet kului alle kolmen metrin etäisyydellä suosikkikumppanista. Laitumella aivan lähekkäin vietetty aika väheni kaikilla, mutta suosikkikaverin seuraa haettiin edelleen selvästi muita enemmän.
”Tämä tukee käsitystä siitä, että hevoset muodostavat pysyviä ystävyyssuhteita eivätkä vietä aikaa sattumanvaraisesti kaikkien laumatovereiden kanssa”, tutkijat kirjoittavat.
Hevosten väliset uhkailut, nahinat, väistämiset ja muut sosiaaliset ristiriidat olivat selvästi yleisempiä pienissä tarhoissa kuin laitumella. Mitä lähempänä hevoset joutuivat olemaan toisiaan, sitä enemmän esiintyi myös aggressiivisia kohtaamisia.
”Tutkimus tukee aiempia havaintoja siitä, että riittävä tila vähentää sosiaalista stressiä ja loukkaantumisriskiä”, todetaan tutkimuksessa.
Tutkijoita yllätti, että eniten fyysisiä yhteenottoja ei tapahtunutkaan keskenään nyrpeissä väleissä olevien hevosten, vaan parhaiden kaverusten kesken. Tutkijat tarjoavat selitykseksi sitä, että läheiset ystävät viettävät paljon aikaa yhdessä, joten myös pieniä erimielisyyksiä syntyy enemmän.
”Kaikki konfliktit eivät siis kerro huonosta ryhmädynamiikasta, vaan ne voivat kuulua normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sen sijaan jatkuvat konfliktit useiden eri hevosten kanssa tai selvästi lisääntyvä aggressiivisuus voivat viitata liian ahtaaseen ympäristöön tai huonosti toimivaan ryhmäkokoonpanoon”, tutkijat päättelevät.

Tutkimuksessa havaittiin myös hevosia, joilla ei näyttänyt olevan läheistä ystävää lainkaan. Ne viettivät vähän aikaa muiden lähellä ja erottuivat sosiaalisessa verkostossa omaksi ryhmäkseen. Kiinnostavaa oli tutkijoiden mielestä se, että nämä hevoset eivät joutuneet erityisen usein konflikteihin.
Tutkijat tulkitsevat, että pelkkä aggressiivisuuden vähäisyys ei tarkoita, että hevonen voisi hyvin sosiaalisesti, sillä se voi olla myös merkki eristäytymisestä.
Tulostensa perusteella tutkijat suosittelevat järjestämään hevosille ryhmätarhauksessa mahdollisimman paljon tilaa, jotta ne voivat itse säädellä etäisyyttään toisiin. He myös kehottavat seuraamaan, jääkö joku hevosyksilö jatkuvasti yksin.
Tutkimuksen keskeinen viesti on, että hevosen hyvinvointi ei riipu pelkästään siitä, että sillä on lajitovereita seuranaan. Yhtä tärkeää sille on mahdollisuus valita itse, kenen lähellä se haluaa olla ja milloin se haluaa vetäytyä kauemmas. Riittävä tila antaa hevoselle mahdollisuuden toteuttaa tätä luontaista käyttäytymistä, mikä vähentää stressiä ja tukee tasapainoisia sosiaalisia suhteita.
Itävaltalainen tutkimus on julkaistu vertaisarvioituna Nature-tiedelehdessä viime vuonna.