Tulilatvan kanssa nimi ei ollut enne – ”Varoin pitkään, ettei hevonen huomaisi, kuinka kovaa se pääsee”

Menestyshevosten kasvattaja-omistaja-valmentaja Mauri Korkiavuori starttasi auton kohti Lappeenrantaa tiistai aamuna klo 8 jälkeen. Kyydissä olivat Villinmiehen Tammakilpailun karsintaan osallistuva Tulilatva ja seuraponi. Kovin tuttu näky Korkiavuori ei ole Itä-Suomessa, sillä edellinen vierailu Lappeenrantaan tapahtui vuonna 1996.

”Tulilatvan emänemän Winha H:n varsa Sutkaus oli silloin päälähdössä mukana. Ajoin itse karsinnasta voiton ja finaalissa tamma oli toinen”, muisteli Korkiavuori.

Korkiavuoren kasvatit Pro ja Profiili ovat valmennuksessa Antti Ojanperällä Pihtiputaalla. Pro sijoittui Oulussa Kuninkuuskilpailun kakkoseksi.

Tulilatva sen sijaan valmistautuu kotona Pohjanmaalla ikäluokkansa tammojen tärkeimpään kilpailuun. Tamma on legendaarisen Vieskerin ihan viimeisiä jälkeläisiä.

”Tulilatvan emä on kuninkuusraveissa juosseiden oriiden 3/4 sisko. Se jäi starttaamattomaksi kinnervaivan vuoksi. Oli helppo päätös jättää se suosiolla siitostammaksi. Viesker ei ollut astunut enää vuosikausiin, mutta halusin astuttaa emän sillä. Ei siitä meinannut tulla yhtään mitään, mutta Ahokkaan Karin suosiollisella avustuksella saatiin tamma lopulta kantavaksi.”

”Harmitus oli suuri, kun sieltä tulikin tammavarsa. Osa vieskeriläisistä tammoista kun oli aika kuumia ja meneväisiä. Siitä juontaa nimi Tulilatva. Nimi ei onneksi ollut enne, sillä tamma on ollut tosi helppo käsitellä ja ajaa koko ikänsä.”

Jo varhaisessa vaiheessa Korkiavuori havaitsi tammassa piirteen, jota piti varoa ja vaalia.

”Huomasin jo ensimmäisissä harkkareissa Seinäjoella, että tammalla on vauhtivaroja vaikka kuinka paljon. Tamma ei niitä kuitenkaan onneksi itse vielä siinä vaiheessa oivaltanut. Varoin pitkään sitä tilannetta, että Tulilatva hoksaisi kuinka kovaa se oikeasti pääsee. Kotona treenit olivat tosi maltillisia ja vedot maksimissaan 50-vauhtisia. Kaikki sitä kovempi vauhti on otettu irti vasta kilpailuissa”, kertaili Korkiavuori omaa valmennusfilosofiaansa.

Cimallus voitti Oulun Pikkukuningattaren, mutta Tulilatva suoritti erinomaisesti ja kiisi kakkosena maaliin (kuvassa oikealla). Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Viime vuonna 4-vuotiaana tamma kilpaili viisi kertaa, joista se saalisti kolme voittoa ja kaksi kolmatta sijaa.

”Viime kaudella pyrin vain siihen, että saadaan kilpailurutiinia ja vähän rahaa. En yrittänytkään mihinkään isorahaiseen lähtöön tamman kanssa.”

Tämä kausi alkoi kolmella tyylikkäällä voitolla. Oulun Pikkukuningatar- lähdöstä tuli upea toinen sija Cimalluksen vanavedessä.

”Oulun viikonloppu oli yhtä hulinaa. Jalat maassa sinne lähdettiin ja haussa oli sijoittuminen neljän parhaan joukkoon. Lähdössä oli melkoinen hässäkkä ja moni hevonen olisi siihen laukannut. Tulilatva meni ravia ja oli upeasti toinen. Paremmalleen se ei silloin voinut mitään.”

Oulun jälkeen kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan. Edelleen edetään maltilla ja hevosen ehdoilla.

”Kaikki kilpailut, mitä on ajettu, on ajettu sellaisella hyvän mielen taktiikalla. Hevosta on rakennettu rauhallisesti ja menossa on vasta sisäänajovaihe. Yhtään sitä ei ole rillattu kotona, joten varaa kehittyä pitäisi olla aika lailla. Vieskeriläinen toimiva tamma, jolla on emäpuolikin kunnossa. Voisi kuvitella, että siitä tulisi ajan kanssa menestyvä kilpahevonen”, pähkäilee Korkiavuori tulevia vuosia.

Lappeenrantaan tamma lähti seuraponin kanssa hakemaan finaalipaikkaa ja sijoittumista kolmen parhaan joukkoon.

”Henkisen suoritus Derbyssä oli niin valtavan hieno, että emme tässä vaiheessa taida sille pärjätä. Kolmen sakkiin sen pitäisi kuitenkin yltää ja finaali on sitten taas oma juttunsa”, ounasteli valmentaja hevosestaan, joka ei vielä koskaan ole jäänyt ulos kolmen parhaan joukosta.