Kansainvälinen kilpaileminen tuo huippuhetkiä, mutta on myös rankkaa. Keski-Euroopassa hevosihmiset valitsevat usein ajamisen läpi yöllä, jolloin liikenne on sujuvaa. Kuva: Jaana Kankaanpää
Ei vain ruusukkeita, vaan myös leipä pöytään – Jasmin Seppälä-Geerink rakastaa hevosia ja työtään esteratsastajana
Esteratsastaja Jasmin Seppälä-Geerink on tehnyt hevosista itselleen ammatin, jota hän rakastaa.Tilaajalle
Kerel van het Sterrebos on yllättänyt ratsastajansa Jasmin Seppälä-Geerinkin nousemalla muutamassa vuodessa harrasteratsusta maailmancup-luokkiin. Kuva: Jaana Kankaanpää”Hevoshulluus! Se on erittäin hyvä sana kuvaamaan tätä. Se on sitä, että pitää hevosista ja tästä työstä. Ei tätä muuten jaksaisikaan”, viikonloppuna Helsingin maailmancupissa ratsastava Jasmin Seppälä-Geerink sanoo.
Haastattelu tehdään puhelimitse maanantaina aamuyhdeksältä hänen ajaessaan hevosautoa Ruotsissa kohti satamaa. Kyydissä on neljä omaa kilpahevosta, joilla hän kilpaili Göteborgissa.
Kun kilpailut loppuivat sunnuntaina iltakuuden maissa, Seppälä-Geerink pakkasi hoitajansa Chelsea Busin kanssa hevoset autoon ja ajoi läpi yön.
Ratsastaja on yhtä iloinen ja positiivinen, kuin hän on aina. Göteborgin pääluokassa Kerel van het Sterrebosin kanssa putosi peräti neljä puomia, mutta muut hevoset nostivat tasoaan.
Seppälä-Geerink on kotoisin Lempäälästä. Perheellä oli siellä kahden hevosen kotitalli, ja tytär ratsasteli äitinsä kanssa, kunnes innostui kilpailemisesta. Perheen tuella löytyi kilpahevosia junioreiden SM-tasolle saakka.
Maailmalle Seppälä lähti jo 19-vuotiaana. Päätökseen vaikutti hänen isänsä menehtyminen kaksi vuotta aiemmin.
”Halusin uutta alkua jossain muualla, kokonaan uudet kuviot”, hän kertoo.
Ensin Seppälä valmentautui Hollannissa Juulia Jyläksen tallissa omien hevostensa kanssa, mutta sitten hän päätti tehdä hevosista itselleen ammatin. Hän myi omat ratsunsa ja lähti töihin hollantilaiselle myyntitallille.
Seppälä oli pitkä, reipas ja rohkea, ja hän rakasti haasteita, joten hevoset olivat sen mukaisia. Joskus hän putosi neljä kertaa vartin sisään, mutta aina nousi uudestaan kyytiin.
Hän halusi keksiä keinot, jolla villeimmänkin hevosen saa toimimaan.
”Jokainen hevonen on erilainen, niillä on omat juttunsa, että ne saa viritettyä parhaimmilleen. Hyvin tärkeää olisi saada ratsutuksen alkuvaihe menemään heti oikein ja huolehtia, ettei hevosella ole kipuja”, hän sanoo.
Pian hän pisti pystyyn oman yrityksen, jonka nimissä hän ratsasti eri hevosenomistajien hevosia.
Kuutisen vuotta sitten asiakkaaksi tuli isänsä kanssa tallia pitävä Sander Geerink. Hän kysyi, ottaisiko Seppälä häneltä yhden hevosen ratsastettavaksi, ja pian niitä oli tallissa jo kymmenen. Seppälä-Geeringin nykyinen nimi kertonee, että suhde ei jäänyt ammatilliseksi.
”Kyllä Sander myöhemmin sanoi, että hän ajatteli heti, että tuossa naisessa olisi muutakin ainesta, mutta mä olin etäisempi ja kesti lämmitellä”, Seppälä-Geerink kuittaa.
Asiat loksahtivat niin hyvin kohdalleen, että nyt pariskunnalla on kaksivuotias lapsi, 33 hevosen myyntitalli ja neljä työntekijää. Sander ratsastaa pari hevosta päivässä, mutta kilpailemisen hän on jättänyt kokonaan vaimolle.
Kun Seppälä-Geerink nousi tallin muutamien vanhempien, hyvien hevosten satulaan, hän kiiti kuin ohituskaistaa Suomen maajoukkueeseen ja isoihin kilpailuihin. Hän on kovahermoinen kilpailija, joka ei pilaa kilpailuita säätämisellä.
”Joudun hänelle välillä sanomaan, että ei näitä tarvi turhaan vain mun takia pitää, kyllä sä voit niitä myydäkin.”
Enemmän kun kilpaurheilijana, Seppälä-Geerink pitää itseään kuitenkin hevosalan ammattilaisena, jonka pitää saada hevosista myös leipä pöytään.
”Mä annan Sanderilla vapaat kädet myymisessä, hän saa hoitaa ne hommat!” suomalainen kertoo.
Aviomies on kuitenkin paljastunut paitsi bisnes-, myös urheilumieheksi, joka nauttii isoissa hienoissa kilpailuissa käymisestä. Hän ei pidä kiirettä parhaiden hevosten kanssa.
”Joudun hänelle välillä sanomaan, että ei näitä tarvi turhaan vain mun takia pitää, kyllä sä voit niitä myydäkin. Aina tulee uusia koulutettavia”, Seppälä-Geerink hymyilee.
Kaikki hevoset ovat perheen omia, mikä pitää liiat paineet poissa.
”Parasta yritetään, ja sen enempää ei voi. Sitten yritetään seuraavan kerran uudelleen”, Seppälä-Geerink linjaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
