Kun kilpailuiden starttipaikka maksaisi 13 800 euroa
Huippu-urheilun johtoryhmässä urheilijoita edustava kouluratsastaja Henri Ruoste kommentoi liiton tilannetta ja kertoo, miksi ei starttaa tällä viikolla Tiffany’s Diamondilla Wien-Schönbrunnissa neljän tähden kilpailuissa, vaikka olisi halunnut.Tilaajalle
Henri Ruoste olisi halunnut jatkaa kilpailemista ulkona Tiffany’s Diamondin kanssa. Kuva: Lars LewandowskiMaailmanmestaruuskilpailuiden finaaliin elokuussa ratsastanut kouluratsastaja Henri Ruoste kertoo, että olisi mielellään jatkanut kilpailemista tammallaan Tiffany’s Diamondilla, sillä sen kilpailukausi alkoi vasta heinäkuussa. Paikkoja kansainvälisiin kilpailuihin on kuitenkin ollut vaikea saada.
Viimeisimmäksi hän on yrittänyt päästä Meksikoon, mutta sinne on pitkä ja kallis matka, eikä kilpailuiden järjestäjä ole ollut innostunut maksamaan lentoja, joten kilpaileminen siellä jäänee toteutumatta.
Ruoste kertoo, että myös Wienissä olisi tällä viikolla ollut hyvät kilpailut, joiden ympäristö olisi toiminut Tiffanylle hyvänä harjoituksena.
Niihin olisi löytynyt kilpailijapaikkakin – mutta vain lunastamalla 13 800 euron arvoinen VIP-pöytä.
”Ei lähdetty sinne sitten”, Ruoste sanoo.
Hän selittää, että Suomelle ei yleensä jaeta paikkoja kansainvälisiin kilpailuihin, ja isojen maiden jäljiltä jäävät paikat jaetaan tavoilla, jotka palvelevat taloudellisesti parhaiten kilpailujärjestäjää.
Ruoste kertoo, että Suomen joukkuekin joutui ostamaan vastaavan paikan ennen Pariisin olympialaisia, koska ei ollut muuta mahdollisuutta päästä kilpailemaan.
”Ne oli aika kalliit ne paikat”, Ruoste luonnehtii.
Ruosteen toisen hevosen DeLaurentiksen kanssa ratsastajalla ei ole hinkua kilpailuihin, vaan se tekee perustyötä kotona.
”Se tuli tänä kesänä kilpailuihin mun makuun liian aikaisin, kun yritin saada sen valmiiksi Aacheniin. Nyt mennään yksi askel taaksepäin, ja sitten toivottavasti kaksi eteenpäin”, ratsastaja summaa.
Suomen Ratsastajainliiton kilpaurheilun rahoitustilanteesta hän toteaa, että korjausliike oli ilmeisen pakko tehdä.
”Jos ei ole rahaa, on vaikea kuluttaa sitä”, hän sanoo. ”On kiristettävä sieltä, mistä voi kiristää, vaikka se ei ole helppoa eikä hauskaa.”
Hän toteaa, että ikäluokkaratsastajille suunnattu toiminta pyritään saada jatkumaan. Seniorit ovat jo tähänkin saakka tehneet asiat omakustanteisesti kuka missäkin.
”Mutta on raaka fakta, että jos johonkin ei ole taloudellisia mahdollisuuksia, on toiminta kalibroitava uudelleen. Tässä on kaikilla toimijoilla työsarkaa edessä.”
Toiveena toki olisi tilanne, jossa yritysmaailmasta löytyisi jokin iso tekijä tukemaan ratsastusurheilua.
”Mutta ainakaan vielä ei ole ollut tilannetta, että pieniä tukijoita täytyisi hutistella pois”, Ruoste hymähtää.
Toiminen Hujossa on avannut Ruosteelle Ratsastajainliiton toimintaa. Sen myötä hän on huomannut, kuinka valmentajat, lajikapteenit ja koko toimiston urheiluosasto tekevät työtä ja huolehtivat urheilun pyörimisestä.
”Urheilijana on helppoa sanoa, että me ei saada liitolta mitään, mutta se ei ole tosiasia”, Ruoste huomauttaa. ”Jos pääsee verhon taakse katsomaan, näkee todella paljon työtä, mitä urheilun eteen tehdään.”
Esimerkiksi Los Angelesin olympialaisia ajatellen on jo nyt osattava istua oikeissa pöydissä.
Omaan aikaansa Hujossa Ruoste on tyytyväinen, ja hän kertoo jatkavansa mielellään osana Hujoa.
”Ei mulla ole mikään kiire hypätä pois”, hän sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
