Tuuli ja Marko Kurkinen sekä Showtimejackflower voittojuoksun jälkeen Rovaniemellä. Kuva: Tuuli Kurkisen albumi
Yrittäjyys ja hevoset tärkeitä Tuuli Kurkiselle: ”Kumpaankin suhtautuu elämäntapana ja intohimona”
Oma innostus raviurheiluun ei ole loppumassa, mutta Tuuli Kurkinen on huolissaan harrastajamäärän vähenemisestä raviurheilussa.Tilaajalle
Tuuli Kurkinen ja Tromb Access Vermon voiton jälkeisellä kunniakierroksella. Kuva: Anu LeppänenTuuli Kurkinen on hyvin suurella todennäköisyydellä pohjoisimmassa asuva suomalainen montéohjastaja. Aiemmin Rovaniemellä asunut Kurkinen muutti muutama vuosi sitten Inarin kunnassa sijaitsevaan Ivaloon.
”Ei kai minua pohjoisemmassa asuvampaa montéohjastajaa taida olla. Meiltä on sellaiset 300 kilometriä Rovaniemellekin”, naurahtaa Tuuli Kurkinen.
Rovaniemeltä kotoisin oleva Kurkinen on tottunut Lapin pitkiin välimatkoihin. Eikä pohjoisemmaksi muutto ole lannistanut urallaan pitkälti yli 100 montélähtöä ohjastaneen aktiivin intoa raviurheilua ja hevosia kohtaan. Hän kuitenkin haluaa hieman oikoa etelämmässä asuvien ihmisten olettamuksia lappilaisten suhtautumisesta pitkiin välimatkoihin.
”Onhan se sellainen klisee, että me lappilaiset emme välitä pitemmistä välimatkoista. Mutta eipä meillä täällä asuvilla ole kovinkaan paljon vaihtoehtoja kuin hypätä auton rattiin, mikäli haluamme saada asioita aikaiseksi niin työ- kuin harrastusrintamalla.”
Ivaloon muuton taustalla oli Kurkisen pariskunnan työkuvioiden muutos. Aiemmin Tuuli ja Marko Kurkinen pyörittivät liikenneasemaa Rovaniemen lähistöllä. Ivaloon heidät vei ruokakauppiaiksi ryhtyminen.
”Olemme nykyään K-Supermarket -yrittäjiä. Ei yrittäjyydestä tahdo päästä irti. Siinä on paljon samaa kuin hevosten kanssa touhuamisessa. Kumpaankin suhtautuu elämäntapana ja intohimona.”
Tällä hetkellä Tuuli Kurkisella on valmennuksessaan ainoastaan yksi hevonen Libertinin vaihdettua omistajaa pari viikkoa sitten. Kurkisen pariskunnan tämänhetkinen starttihevonen on Showtimejackflower. Tuuli Kurkinen hankki nyt 10-vuotiaan ruunan kaksi vuotta sitten itselleen montéhevoseksi.
Menestys montélähdöissä ei ole ollut ainakaan vielä aivan odotetunlaista. Kärrylähdöissä lähes 100 000 euroa ansainnut Showtimejackflower on menestynyt oikein hyvin.
”Ei sillä ole vielä ajettu tietysti montaakaan montélähtöä. Mutta se tuntuu suorittavan ainakin vielä paremmin kärrylähdöissä. Ollaan ajeltu sitten enimmäkseen kärrylähtöjä. En minä ole vielä heittänyt toivoa montélähdöistä sen kanssa.”
Tuuli Kurkinen on suhtautunut aina hyvin kunnianhimoisesti montéuraansa. Hän on panostanut sekä hevosiin, että erityisesti itsensä kehittämiseen ohjastajana. Kurkinen huomauttaa aloittaneensa uransa montéohjastajana kuitenkin vasta varttuneemmalla iällä.
”Olin 33-vuotias ohjastaessani ensimmäisen montélähdön. Olin minä toki ajanut kärrylähtöjä heti suoritettuani C-ajoluvan 16-vuotiaana. Mutta raviharrastuksessa oli kuitenkin useamman vuoden tauko.”
Tuuli Kurkinen ja Ypäjä Victory. Kuva: Tuuli Kurkisen albumiKurkisen ensimmäinen oma montéhevonen oli Jouko Kankaalta hankittu Gigant Southwind. Keväällä 2013 tuolloin Gigant Southwind saikin toimia Tuuli Kurkisen ensimmäisenä montéohjastettavana. Vielä ensimmäisessä startissa ei tullut menestystä, mutta jo toisessa montéstartissaan kaksikko juhli voittoa.
”Ensimmäisen montéstartin jälkeen huomasin, että minun fysiikkani ei ole riittävällä tasolla. Olin toki ratsastanut pienestä pitäen sekä käynyt Jouko Kankaan luona jo liikuttamassa Gigant Southwindiä selästä käsin. Mutta se ei riittänyt montélähdön ohjastamiseen”, kertaa Tuuli Kurkinen 12 vuoden takaisia aikoja.
Ensimmäisen montéstarttinsa jälkeen Tuuli Kurkinen alkoi panostaa omaan fyysiseen kuntoonsa. Panostus oman fysiikan parantamiseen on kestänyt yhtämittaisesti siitä lähtien. Kurkinen painottaa montératsastuksen ja työssä jaksamisen liittyvän kiinteästi toisiinsa.
”Montélähtöjen ratsastaminen toimii minulla isoimpana motivaattorina pitää omaa kuntoani yllä. Hyvästä fyysisestä kunnosta on avuksi myös ansiotöissä. Olen usein todennut, että ilman montélähtöjä en jaksaisi painaa töitä noin kovalla asenteella. Tarvitsen harrastuksen, joka auttaa minua tekemään töitä kovalla tahdilla”, Tuuli Kurkinen nauraa.
Showtimejackflower arkistokuvassa Antti Teivaisen ohjastamana. Kuva: Terhi Piispa-HelistenKurkinen täyttää ensi elokuussa 47 vuotta, mutta hänellä ei ole aikeita lopettaa montéuraa. Lauantaina Kurkinen hankki talliinsa toisen hevosen. Traveran huutokaupasta tarttui haaviin neljävuotias Muzzle Keeper (Southwind Frank) 170 000 kruunulla. Tallin uusin tulokas saapuu torstaina uudelle kotiseudulleen. Kurkinen kiittelee raviyhteisön yhteisöllisyyttä kyydin järjestämisessä.
”Hevonen oli kuitenkin Halmstadissa läntisessä Ruotsissa. Sain todella monelta eri henkilöltä apua kyydin järjestämiseen. Se lämmittää mieltä todella paljon.”
Muzzle Keeper on samasta emästä kuin yli 7,5 miljoonaa kruunua voittanut Call Me Keeper. Suomessa siitosoriina oleva Daniel Redénin entinen valmennettava voitti muun muassa vuoden 2018 Seinäjoki Racen. Kurkista kiinnosti Muzzle Keeperissä suku sekä viime aikaiset kilpailunäytöt.
”Se meni viime perjantaina viimeisimmässä startissaan ennätyksensä. Tarkoituksena on ajaa sekä kärry- että montélähtöjä Muzzle Keeperillä.”
Vaikka oma raviura jatkuu, on Kurkinen huolissaan lappilaisen raviurheilun tulevaisuudesta.
”Kyllähän harrastajien määrä vähenee ikävän kovaa tahtia. Vaikka minä itse tulin raviurheilun pariin ilman hevosperhetaustaa, on raviurheilu aika vaikea laji lähestyä. Eikä nyky-yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ainakaan helpota uusien harrastajien lajin pariin löytämistä.”
”Mutta yhtä lailla yhden- tai kahden hevosen kanssa harrastavat laittavat rahan kiertämään alalla.”
Harrastajien laskeva määrä ei ole ainoa lappilaisten raviharrastajien haaste. Ravipäivien vähenemisen lisäksi esimerkiksi eläinlääkäripalveluiden saatavuudessa on välillä ongelmia.
”Rovaniemellä on meitä lähinnä oleva klinikka. Mutta sielläkään ei ole toimintaa kuin joka toinen viikko. Ajoimme Rovaniemen raveista viimeksi Ouluun klinikalle toisen hevosen kanssa. Tuli sellainen 800 kilometrin kotimatka 300 kilometrin sijaan”, hymähtää Tuuli Kurkinen.
Tuuli Kurkinen muistuttaa suomalaisen raviurheilun tarvitsevan niin harrastajia kuin ammattilaisia.
”Totta kai on olennaista, että meillä on kovasti lajiin panostavat hevosenomistajat. Mutta yhtä lailla yhden- tai kahden hevosen kanssa harrastavat laittavat rahan kiertämään alalla. Me käytämme hevoshierojia, ohjastajapalveluita, ostamme rehuja ja varusteita sekä käytämme eläinlääkärinpalveluita. Meillä on itseasiassa kaksivuotias Ypäjä Victory valmennuksessa Veli-Erkki Paavolalla. Maksamme sinnekin valmennusmaksun.”
”Asioilla on tapana järjestyä.”
Ei pidä kuitenkaan luulla, että Kurkinen olisi tyytymätön oloonsa lappilaisena hevosharrastajana. Muuttuvaan toimintaympäristöön on osattava sopeutua niin niin arjessa kuin vapaa-ajalla.
”Suotta alkaa haikailemaan vanhoja aikoja. Ollaan tyytyväisiä, että meillä on mahdollista harrastaa raviurheilua Lapissa. Yhtälailla kaupan pyörittämisessä asiakaskunta on muuttunut. Venäläiset asiakkaat ovat vuoden 2021 jälkeen hävinneet kokonaan. Tilalle on tullut paljon suomalaisia ja aasialaisia turisteja. Lisäksi meillä pysähtyy paljon Norjaan matkalla olevia asiakkaita. Asioilla on tapana järjestyä.”
Tuuli Kurkinen jatkaa pohdintaansa montéharrastuksen tarjoamista elämyksistä hänelle ja perheelleen. Vajaa 10 vuotta sitten Kurkinen sijoittui Göteborgissa sijaitsevalla Åbyn raviradalla 300 000 kruunun ykköspalkinnolla ajetussa montélähdössä kolmanneksi omalla Tromb Accessilla. Tämän lisäksi hän menestyi Gigant Southwindilla mainiosti parinakin vuonna montén SM-finaalissa.
”Monté ja raviurheilu kokonaisuudessaan on tarjonnut meille paljon elämyksiä. Oma tytär Nikitakin löysi lajin pariin. Hän on ohjastanut jo 55 lähtöä. Eli hevoset yhdistävät myös perhettämme.”
- Osaston luetuimmat
