

Kuninkuusravien päätteeksi Toto-tv:n studiossa kuultiin sunnuntaina voimakas ja yllättäväkin puheenvuoro.
Pesunkestävänä lämminverimiehenä tunnettu Kari Lähdekorpi, 69, äityi ylistämään Kuninkuusravien päätähteä, suomenhevosta.
”Kiitos hyville hevosille, hienoille hevosille. Taitavia hevosmiehiä on paljon suomenhevospuolella”, Lähdekorpi aloitti.
”Minua ei pidetä suomenhevosmiehenä, mutta se on niin, että Suomen raviurheilun pelastaja jatkossa on suomenhevonen”, Lähdekorpi julisti.
Studiossa Lähdekorven vieressä istunut Tapio Hoikka innostui tästä.
”Se on näin. Se on tiedetty jo pitkään. Tämä ei lopu koskaan”, Hoikka sanoi ja viittasi kädellään Teivon radalle, jonka varrelta kuninkuusraviyleisö oli pikkuhiljaa poistumassa.
Lähdekorpi myötäili Hoikkaa ja innostui vieläkin voimakkaampaan kannanottoon.
”Tämä menee Suomen kansaan kuin häkä. Se on sama, millä muut työntelee maaliin ja menee 12,2 tai 11,8, mutta suomenhevonen sen pitää olla”, Lähdekorpi viittasi hyvien lämminveristen juoksemiin aikoihin.
”Näin se vaan on. Suomenhevonen on Suomen kansan hevonen”, Lähdekorpi naulasi.

Lähdekorven puheenvuoro sai suuren huomion, sillä kuten mies itsekin totesi, häntä ei todellakaan ole tunnettu suomenhevosrodun puolestapuhujana.
MT Hevoset tavoitti Lähdekorven maanantaina golfkierrokselta yhdeksännen ja kymmenennen väylän väliltä ja kysyi, mikä on saanut miehen pään kääntymään.
Vai onko pääsi kääntynyt?
”Ei ole kääntynyt. Koska olen ollut Ruotsissa, kansa luulee minun olevan vain lämminverimies. Mutta ei minulla ole ikinä ollut mitään suomenhevosta vastaan”, Lähdekorpi sanoo.
”Omistajana minulla ei vaan ole ollut sitä pitkäpinnaisuutta, mitä tarvitaan suomenhevosten kanssa. Olen pikkuisen liian äkkinäinen”, hän kuvailee.
MT Hevosille Lähdekorpi painottaa entisestään suomenhevosen merkitystä maamme raviurheilulle.
”Laji joko nousee tai kaatuu suomenhevosen mukana. Suomenhevonen ylittää uutiskynnyksen koko maassa. Ei lämminverisellä ole mitään merkitystä esimerkiksi siihen, miten valtiovalta suhtautuu raviurheiluun”, Lähdekorpi huomauttaa.
”Kun haetaan tukia raviurheiluun, suomenhevonen vaikuttaa lopputulokseen paljon enemmän kuin mikään muu. Jos ajatellaan valtiomahtia, suomenhevosen asemaa vaalitaan ihan loppuun asti yli puoluerajojen”, hän tietää.

Vaikka Lähdekorpi sanoo, että hänen päänsä ei ole kääntynyt, hän myöntää, että ehkä ymmärrys asioista on vielä varttuneella iällä lisääntynyt.
”Ehkä alan lopulta ymmärtää suomenhevosen merkityksen Suomen raviurheilussa. Suomenhevosen roolia pitää painottaa entistä enemmän, jos meinataan tätä urheilua tässä maassa kasvattaa. Jos joku tämän lajin pelastaa, niin suomenhevonen. Sen alan tajuta.”
Lähdekorpi korostaa suomenhevosen asemaa ”kansanhevosena”.
”Suomenhevonenhan on enemmän pienempien valmentajien ja amatöörien hevonen. Se ei ole sillä tavalla pesiytynyt isoihin kilpatalleihin kuin lämminverinen”, hän huomauttaa.
”Eikä tämä ala nouse sillä, vaikka hommattaisiin miten paljon lämminverisiä. En ole vakuuttunut, saadaanko lämminveripuolta täällä koskaan hirveään nousuun. Vaikka olisi miten hyvä kansainvälisenkin tason lämminveritähti, ei se vastaa hyvän suomenhevosen merkitystä.”

Lähdekorpi painottaa, että eri tahojen tulisi tukea suomenhevosrodun elinvoimaisuutta ja kasvua. Rotu pienenee jatkuvasti, kun syntyvien varsojen määrä on viime vuosina laskenut selvästi. Jotkut puhuvat jopa kannan romahduksesta.
Eikö siis pitäisi ensin pelastaa suomenhevonen, jotta rotu voisi pelastaa Suomen raviurheilun?
Kysymys saa aina sanavalmiin Lähdekorvenkin mietteliääksi.
”Nii-in. Mutta mitäs sille voi hirveästi tehdä?”, hän esittää vastakysymyksen.
”Kasvattajan rooli on talkootyötä, josta ei paljon kiitosta saa, ja taloudellista voittoa siinä hommassa ei oikein ole edes olemassa. Toivottavasti niitä ihmisiä riittää, jotka haluavat silti yhä kasvattaa suomenhevosia”, Lähdekorpi pohtii.
Hänen mielestään suomenhevosrotua ei juuri pysty enempää tukemaan taloudellisesti kuin nykyään tehdään. Viime vuonna suomenhevoskasvattajat saivat varsoista erillisen korvauksen, ja tänä vuonna on tuettu suomenhevosten palkintoja.
Moni alan parissa työskentelevä on kuitenkin sitä mieltä, että mainitut tuet ovat yksittäisiä korsia heinäsuovassa; niillä ei ole mainittavaa merkitystä kenellekään.
”Ainakaan siitä ei mielestäni ole kyse, ettei suomenhevosille olisi palkintoja. Ne ovat ihan kohtalaiset”, Lähdekorpi kokee.
”Mutta joka toinen viikko lehdessä lukee, että kahden vuoden päästä Suomessa on vain 25 000 maatilaa. Samalla tapahtuu se, että hevonenkin poistuu maaseudulta”, hän huomauttaa.
Pikkuisen Lähdekorpi liioittelee, sillä Maaseudun Tulevaisuuden heinäkuussa julkaiseman artikkelin mukaan maatilojen määrän on laskettu putoavan 25 000:een noin vuonna 2035. Tieto perustuu Kantar Agrin Maatilojen kehitysnäkymät 2026–2035-kyselytutkimukseen. Vuonna 2024 Suomessa oli noin 41 000 maatilaa. Pudotus on siis raju.
Lähdekorven pointti tuli kuitenkin selväksi.
”Ammattimaisia suomenhevoskasvattajia ei hirveästi ole. Siinä hommassa pitää olla pörssi kunnossa, kun taloudellista tulosta ei oikein tule”, hän tietää.
Mikä siis neuvoksi?
”En tiedä”, Lähdekorpi vastaa.
Entäpä jos kaltaisesi kokeneet hevosmiehet ja -naiset, joilla on ”pörssi kunnossa”, ottaisivat suomenhevosen todelliseksi sydämen asiakseen?
”Minulle on liian myöhäistä. Alkaa ikä ja rahat loppua”, Lähdekorpi naurahtaa.
”Mutta jos lämminveristen omistajat ja valmentajat haluavat jatkaa raviurheilua Suomessa kovalla tasolla, sanoisin, että tukekaa suomenhevosta. Kun kunkkareitakin katsoi sieltä ylhäältä, kävi ihan selväksi, mikä se juttu on. Lämminveriset tulevat suomenhevosten siivellä.”