Tuomas Korvenojan syrjintä on kohtuutonta

Raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestö Suomen Hippos on viime vuosina lanseerannut uuden huomionosoituksen, raviurheilijan kultaisen ansiomerkin.

Poikkeuksellisen ansioituneille raviurheilijoille myönnettävän tunnustuksen on saanut kolmetoista henkilöä: Jorma Kontio, Pekka Korpi, Pentti Savolainen, Tuomo Mäkelä, Martti Keskinen, Markku Nieminen, Timo Nurmos, Seppo Suuronen, Tapio Perttunen, Harri Koivunen, Antti Teivainen, Jukka-Pekka Kauhanen ja viimeksi Pertti Puikkonen, joka nimettiin joukkoon Ravigaalassa vuosi sitten.

He kaikki ovat erittäin menestyneitä raviurheilijoita. Joukosta kuitenkin puuttuu yksi suomalaisen raviurheilun suurmies.

Viiden pisteen vihjeenä voidaan luetella hänen merkittävimpiä saavutuksiaan valmentajana.

Kolme derbyvoittoa.

Kuusi kriteriumvoittoa, joista yksi kolmoisvoitto.

Kaksi Suur-Hollola-voittoa.

Kolme Suomen Mestaruutta.

Kaksi Orsi Mangelli -voittoa.

UET GP:n voitto.

Kaksi kolmevuotiaiden Euroopan Mestaruutta.

Sprintermästarenin voitto.

Stosprinternin voitto.

Kaksi Breeders Crown -voittoa Ruotsissa.

Kolme E3-voittoa.

Suurvoittojen listaa sekä Suomessa että ulkomailla voisi jatkaa paljon pidemmällekin, mutta pointti tuli ehkä selväksi.

Tuomas Korvenoja on Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä ravivalmentajia.

Etenkin nuorten lämminveristen valmentajana hänen kanssaan samalla viivalla ovat Suomessa uransa tehneistä valmentajista vain Pekka Korpi ja Markku Nieminen.

Korvenojan menestys alkoi jo 1970-luvun lopulla ja on jatkunut näihin aikoihin asti. Paitsi valmentajana ja ohjastajana, Korvenoja on merkkihahmo myös kasvattajana ja omistajana. Hän on itse kasvattanut sekä kaksi kriteriumvoittajaa että kaksi derbyvoittajaa.

Tuomas Korvenojalla on ollut vahva rooli myös monen asiakkaansa menestyksekkäässä kasvatustoiminnassa.

Toki Korvenojalla on myös ristiriitoja herättävä puolensa. Hän on boheemi tyyppi, joka on kulkenut omia polkujaan, eikä ole aina toiminut ulkopuolisten odotusten ja normien mukaan.

Näkyvä esimerkki tästä oli viime vuosikymmenellä ravipiirejä kuohuttanut tunnistusskandaali, jonka avainhahmoja Korvenoja oli. Sen yhteydessä Korvenoja myös kävi menestyksekkäästi oikeutta Suomen Hipposta vastaan.

Tuomas Korvenoja on valmentanut uransa aikana lukemattomia huippuhevosia. Brad de Veluwe on ollut hänen tähdistään kirkkain. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Tuomas Korvenojan saavutukset ovat kiistattomat. Hänen sivuuttamisensa raviurheilijan kultaisen ansiomerkin saajien joukosta tuntuukin olevan lähinnä rangaistustoimi liittyen hänen toimintaansa varsinaisen urheilun ulkopuolella.

Jos näin on, kyse on silkasta kaksinaismoralismista.

Raviurheilijan kultaisen ansiomerkin saamisen edellytyksenä nimittäin ei ole ollut erityinen nuhteettomuus. Kunnianosoituksen esteenä ei ole pidetty esimerkiksi henkilökohtaista konkurssia tai pahoinpitelytuomiota.

Erityisen erikoista Tuomas Korvenojan kohtelussa on, että hänellä ei ole edes Hippoksen tavallista kultaista ansiomerkkiä. Niitä on vuosikymmenten aikana jaettu jo reilusti yli 300.

Tuomas Korvenoja tuskin varsinaisesti kaipaa keskusjärjestön huomionosoituksia. Silti hänen syrjimisensä on poikkeuksellisen ja silmiinpistävän mautonta.