

Ratsukkoa on vuoden verran valmentanut yksi parhaiten menestyneistä suomalaisista esteratsastajista, Sebastian Numminen.
Suomenhevosia kommentoidessaan Numminen on asiassa tapansa mukaan suorasanainen.
”Mun mielestä ne ovat oma lajinsa, ei niitä normiesteheppaan voi verrata”, Numminen sanoo.
Hän selittää, että suomenhevosten laukassa on rajoitteensa ja niissä on tiettyä kömpelyyttä verrattuna isojen luokkien hyppääjiin. Se ei kuitenkaan estä sitä, etteikö niiden kanssa kilpaileminen ja niiden valmentaminen olisi kivaa.
”Se on ihan hauskaa, se on oma juttunsa. Let’s do our best”, Numminen sanoo.
Suomenhevosten rahapalkinnotkin alkavat olla kohdillaan eduskunnan Suomenratsut ry:lle suunnatun joululahjarahan ansiosta. Pohjola-luokissa voittaja saa 400 euroa, Suomenratsujen luokissa 500 euroa.
”Siellä on ihan hillittömät rahat. Olen ajatellut, että pitäisikö itsekin alkaa taas ratsastaa”, Numminen vitsailee.

Suomenhevosten ratsastuksessa hän painottaa perusasioita.
”Ei pidä yliyrittää, pidetään yksinkertaisena”, hän tiivistää.
Ida Johansson kiittää valmentajaansa erityisesti siitä, että tämä on mukana kilpailuissa.
”Se tuntuu olevan aika arvostettua täällä Suomessa. Monet valmentajat valmentavat kotona, mutta eivät vaivaudu paikalle kilpailuihin”, Numminen kommentoi. ”Mutta siellä kilpailuissahan ne sen tuen tarvii. Kun ratsastajat ovat kilpailuissa vanhempiensa ja kumppaniensa kanssa, sen tietää, ettei siitä tule kuin riitelyä. Kun mukana on ulkopuolinen, kaikki on huomattavasti helpompaa.”
”Usein kun äidit näkee mut kisapaikalla, he sanovat, että luojan kiitos olet täällä, voitko auttaa?” Numminen hymyilee.
Apu kilpailupaikalla on kokoaan suurempaa.
”Se on niin mentaalista”, Numminen toteaa esteillä kilpailemisesta.
Telman Hilmasta hän sanoo, että se on kova tsemppaaja ja melko varovainen. Laukka ei ole kaikkein parasta, mutta hevonen on erittäin kiva ja yritteliäs.
Seppo Gustafssonin kasvattaman Telman Hilman isä on tänä kesänä kuollut, hyvää ravisukua edustava moninkertainen koulumestariori Corleone. Emä on ennätyksetön Muistelma (Sipori – Vokker).
Aluksi Hilman omisti ravikimppa, johon kuului myös Ida Johanssonin isä. Tamma ei kuitenkaan esittänyt ravitreenissä kovin erityisiä otteita.
”Se ei vaan ollut tarpeeksi nopea siinä”, Johansson sanoo.
Sen sijaan Idan ratsastava äiti Evalotta Johansson kiinnitti heti tammaan huomiota.
Kun raviunelmista luovuttiin, äiti ostikin tamman itselleen. Koska tamma oli maksettu myös ratsujen kasvattajakilpailuun, sen kanssa päätettiin suunnata sinne heti ensimmäisellä kisakaudella 2023. Kuskiksi tuli tietysti nyt 25-vuotias tytär.
”Heti ensimmäisillä hyppykerroilla huomasi, että se selvästi tykkäsi siitä, ja sillä oli tosi hyvä hyppy”, Ida Johansson kiittää.
Kasvattajakilpailussa ensimmäinen osakilpailuluokka meni puhtaasti, mutta toisessa putosi kokemattomuuden myötä kaksi puomia. Tulos oli silti toinen sija ja tonnikaupalla rahaa.
Johansson nautti myös kilpailuiden tunnelmasta, kun ventovieraat tulivat onnittelemaan ja kehumaan hevosta.
Telman Hilma asuu Siuntiossa, ja Johansson opiskelee Turussa tradenomiksi ja työskentelee samalla vaate- ja hevostarvikeliikkeissä. Telman Hilman kanssa hän treenaa kaksi päivää viikossa. Muusta huolehtii äiti, joka myös kilpailee Hilmalla kouluratsastuksessa.
Esteillä suunnitelmana on kauden mittaan kiertää Pohjola-sarjaa ja osallistua myös suomenhevosten estemestaruuksiin, jotka pidetään tänä vuonna Myrkyssä.
Vielä viime vuonna mestaruuksissa tuli liikaa puomeja. Johansson kuittaa, että ei ollut itsekään parhailla asetuksillaan, ja hevosella taas oli ylimääräisiä kiloja Ypäjän isoa derbykenttää ajatellen. Telman Hilma kun on hyvä rehunkäyttäjä ja syömisestä innostunut.
”Olisi pitänyt kuntoa kohottaa”, Johansson analysoi ja kertoo asian olevan tänä kesänä paremmin hallussa. 110- ja 115-radat menevät kotona ongelmitta, joten kapasiteettikaan ei ole ongelma.
Kaikkiaan tekemiseen on tullut varmuutta, mistä ratsastaja kiittää myös Nummista.
”Se on ihan korvaamatonta, että hän on kisapaikoilla mukana. Hän on niin ammattitaitoinen, että häneen voi luottaa kaikessa, eikä tarvitse niin paljon itse miettiä”, Johansson sanoo. ”Nyt huomaa, että isoja harppauksia ollaan menty eteenpäin.”
Johansson toteaa, että Hilmassa taas on parasta sen asenne. Se on aika menevä, mutta ei tee ylimääräisiä kuvioita, se on hyvä suustaan ja se menee aina sinne, minne pyydetään. Arjessakin asiat ovat helppoja.
”Sen kanssa on kiva mennä radalle, kun se vaikuttaa itsekin tykkäävän”, Johansson iloitsee.