

Raviohjastajien MM-kilpailut ovat käynnissä Uudessa-Seelannissa. Kun kisasta on takana kolme ajopäivää ja puolet kaikkiaan kahdestakymmenestä osalähdöstä, kisaa johtaa Kanadan James MacDonald.
Kanadalaisen tuntumassa on Australian Gary Hall Jr. Kolmantena on Saksan Michael Nimczyk ja neljäntenä isäntämaan Blair Orange, joka aloitti keskiviikkona kovan kirin kahdella lähtövoitolla.
Suomen Santtu Raitala on kisassa viidentenä ja Ruotsin Mats Djuse kuudentena. Djuse oli kahden ensimmäisen päivän jälkeen viimeisenä, mutta korjasi asemiaan keskiviikon kahdella voitolla.
Pohjoismaita edustavalla kaksikolla oli varsinkin kisan kahtena ensimmäisenä päivänä huomattavan arkisia hevosia ajettavanaan. Asian pani merkille myös kisoja kotoaan Ruotsista tiukasti seuraava Mika Forss.
”Sekä Santtu että Mats ovat ajaneet taktisesti hyvin. Heidän ensimmäisten päivien hevosillaan ei vaan olisi voinut saada parempia sijoituksia. Hevosten jakamista kuskeille ei selvästi ole onnistuttu tekemään tasapuolisesti”, Forss näkee.

Mika Forssilla on runsaasti kokemusta kansainvälisistä ajajakilpailuista. Vuonna 2016 Forss voitti ohjastajien Euroopan mestaruuden ja hän on edustanut Suomea MM-kisoissa vuosina 2013, 2015, 2017 ja 2019.
Forssin paras sijoitus MM-kisoista on vuoden 2017 kisan hopeatila. Kanadassa ajetun kisan voiton vei isäntämaan James MacDonald.
Muutenkin järjestäjämaan tai ainakin saman mantereen ohjastajat ovat yleensä juhlineet MM-kisoissa.
Kaksi edellistä MM-kultaa on vienyt Rick Ebbinge. Vuonna 2023 kisa järjestettiin Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa ja vuonna 2019 Ebbinge vei MM-kultaa Ruotsissa, jossa hän on jo pitkään kilpaillut säännöllisesti.
MM-kisa ajetaan kahden vuoden välein, mutta vuonna 2021 kisaa ei järjestetty koronatilanteen takia.
Vuonna 2017 kotivoitto siis meni Kanadaan. 2015 Australiassa MM-kultaa ajoi Uuden-Seelannin Dexter Dunn, vuonna 2013 Ranskassa isäntämaan Pierre Vecruysse, 2011 USA:ssa kanadalainen Jody Jamieson ja vuonna 2009 Norjassa tanskalainen Birger Jörgensen.
”Kaikki maailmanmestarit ovat olleet huippuohjastajia, siitä ei ole epäilystäkään. On kuitenkin silmiinpistävää tai hämmentävää, että usein isäntämaan tai naapurimaan edustajat menestyvät MM-kisoissa niin hyvin”, Mika Forss muotoilee.
Spekulointien vähentämiseksi Forss toivoisi, että hevosten arvonta tehtäisiin julkisesti.
Forss kertoo, että esimerkiksi vuonna 2019 Ruotsissa pidetyissä, 24 osalähtöä käsittäneissä MM-kisoissa hevoset jaettiin karsintapisteillä A- ja B-hevosiin. Jokaisella kahdestatoista ohjastajasta oli saman verran kahden eri kategorian hevosia.
”Hevosten luokitteleminen karsintapisteillä on yksinkertaisin tapa, mutta siinäkin on omat ongelmansa. Kuudentena pisteissä oleva hevonen on A-hevonen ja seitsemäntenä oleva on B-hevonen, ja ero voi olla todella hiuksenhieno, jos sitäkään”, Forss kuvailee.
Ohjastajakilpailua ei mitenkään voida saada mittaamaan pelkästään ohjastajien osaamista. Hevosten tason lisäksi yksittäisen lähdön lopputulokseen vaikuttavat lukemattomat eri tekijät.
Sattuman osuutta voidaan vähentää lähinnä osalähtöjen määrää kasvattamalla. Lisäksi MM-kisan ohjastajamäärä on tiputettu kahdestatoista kymmeneen.

Yksi hyvin merkittävä ero eri mantereilta tulevien ohjastajien välillä on kokemus peitsareista. Uudessa-Seelannissa iso osa MM-kisan lähdöistä ajetaan peitsareilla, joista esimerkiksi Santtu Raitalalla ei ollut aiemmin lainkaan kokemusta.
Mika Forss ajoi peitsareilla MM-kisassa vuonna 2015 Australiassa ja 2017 Kanadassa.
”Kuskeilla, jotka ovat tottuneet ajamaan peitsareilla, on todella iso etu muihin verrattuna”, Forss painottaa.
”Esimerkiksi minulla ei ollut mitään käsitystä kuinka hevosten hobbleseja eli jalkavaljaita kannattaisi lämmityksen jälkeen säätää. Kokeneet peitsarikuskit osasivat heti säätää varusteita ja menestyivätkin peitsareilla tosi hyvin.”