Jukka Jokinen on viihtynyt hevosen selässä jo reilusti yli 50 vuotta. Tässä ratsuna tamma De La Nicorette. Kuva: Jaana Kankaanpää
Kouluratsastaja Jukka Jokinen alkoi aamukahvilla piirrellä laskun taakse ja laittoi kuvan nettiin – ihmisten reaktio yllätti
Jukka Jokinen löysi hevosista keskeisen sisällön elämäänsä jo pikkupoikana. Kuusikymppisenä hän sai niistä inspiraation taiteeseensa.TilaajalleLoviisa
Jukka Jokinen vetäytyy joka päivä tallinsa vintille rakennettuun ateljeehuoneeseen. Hänen teostensa aiheet ovat 90-prosenttisesti hevosia. Kuva: Jaana KankaanpääKouluratsastajana ja hevosmiehenä tunnettu Jukka Jokinen on tehnyt uuden aluevaltauksen kuvataiteilijana. Nyt 65-vuotias Jokinen innostui taiteilemaan vajaat kolme vuotta sitten, kun korona-aalto vaikutti yhteiskuntaan monella tavalla.
”Tämä ei kuitenkaan liittynyt mitenkään korona-aikaan”, Jukka Jokinen kommentoi harrastuksen aloittamista.
Jokinen kertoo sen alkaneen puolivahingossa.
”Yhtenä aamuna rupesin aamukahvilla piirtämään jonkin laskun taustapuolelle ja innostuin vielä värittämään piirrosta teepussilla. Laitoin kuvan Instagramiin, ja kun ihmiset tykkäsivät siitä kovasti, rupesin miettimään, jos näitä tekisi enemmänkin.”
”Kouluratsastus on minun viidenkympin villitykseni.”
Jokisen Instagramiin lataaman piirroksen aihe oli hevonen. Aihe oli luonnollinen, sillä hän on viettänyt hyvin suuren osan elämästään hevosten parissa.
Ratsastusharrastus alkoi Jokisen lapsuudenmaisemissa Järvenpäässä. Samoilla seuduilla asui suurin piirtein samanikäisten kavereiden joukko, jonka mukana ratsastamisesta oli helppo innostua.
Jokisen nuoruuden ratsastajakavereihin kuuluvat Suomen ratsastuspiireissä hyvin tunnetut Jukka Rantanen, Juhani Eho, Yrjö Suomus, Teppo Hakala ja Stig Winqvist.
”Aloitin ratsastamisen kymmenvuotiaana ja sen jälkeen olen ollut yhden vuoden ratsastamatta. Se oli armeija-aikana.”
Hevoset ovat edelleen ylivoimaisesti suosituin aihe Jokisen tauluissa.
”Suunnilleen yhdeksänkymmentä prosenttia hevosia ja kymmenen prosenttia ihmisiä”, hän arvioi.
”Välillä hevosten piirtäminen voi kyllästyttää, ja silloin piirrän yleensä ihmisiä.”
Hän kertoo hevosten syntyvän paperille kuitenkin helpommin kuin ihmisten.
Taiteen tekemisestä puhuessaan Jokinen itse puhuu nimenomaan piirtämisestä. Taidetta kuitenkin syntyy monella eri tekniikalla.
”Välillä teen puhtaita akvarelleja, mutta käytännössä sotken eri tekniikoita keskenään. Koska en ole saanut alan koulutusta, ei ole myöskään rajoitteita. Käytän mitä tekniikoita sattuu”, Jokinen naurahtaa.
”Taito on kehittynyt tässä ajassa, ja värien käyttö on parantunut. Alkuun piirtelin hiilellä, mutta nyt on erilaisia tekniikoita käytössä.”
Nykyisin taidetta syntyy Jokisen tallinsa ylisille rakentamassa ateljeehuoneessa.
”Vaimo hääti minut keittiön pöydältä pois. Näistä tulee aika paljon suttua, varsinkin jos hiilellä piirtää.”
Taidetta Jokinen tekee intuition ja inspiraation mukaan.
”En hirveästi suunnittele, mitä teen. Aloitan jostakin ja katson sitten, mikä on lopputulos. Jos ajattelen, että teen paidan, niin yleensä housut tulee”, Jokinen nauraa.
”Pyrin joka päivä piirtämään jonkin verran. Teen paljon ja nopeasti, ja harvasta tulee sellaista, jota viitsii miettiä kehyksiin asti. Ja koskaan en tiedä, milloin taulut ovat valmiita. Saatan tulla kuukaudenkin päästä korjaamaan jotakin.”
Tauluja syntyy paljon, ja niille on ollut varsin mukavasti kysyntääkin. Näyttelyitä on takana jo muutama.
”Viime kesänä oli näyttely vanhassa Porvoossa. Oli tosi kiva, kun elokuussa siellä ramppasi turisteja joka puolelta ja töitä myytiin ympäri maailmaa. Olin sattumalta paikalla, kun pari texasilaista rouvaa sattui galleriaan ja töitä lähti heidänkin matkaansa.”
Jukka Jokinen loihtii erilaisia hevosia erilaisilla tekniikoilla. Kuva: Jaana KankaanpääAivan puskista taiteen tekeminen ei Jokiselle tullut. Hän kertoo aina ”vähän piirrelleensä”.
Kuvataiteellinen lahjakkuus kulkee suvussa. Jokisen perheestä äiti on taiteillut harrastuksenaan, sisko Tuire Kannukene on opettajana taidelukiossa ja pikkuveli Jarno Jokinen piti nuorempana lukuisia näyttelyitä.
”Itse olen piirtänyt aikaisemmin sen verran, että olen tiennyt käden tottelevan”, Jukka Jokinen kuvailee.
Taiteen tekemisen Jokinen kertoo toimivan hyvänä pään nollaamisena. Kun taulua alkaa tehdä, siihen uppoutuu täydellisesti, ja aika kuluu huomaamatta.
Jukka Jokinen aloittaa omat ratsastuskertansa verryttelemällä ratsuaan maasta käsin taluttamalla. Kuva: Jaana KankaanpääVarsinaisen työuransa Jokinen teki IT-alalla. Viimeksi hän oli osakkaana ja toimitusjohtajana firmassa, joka myytiin eteenpäin reilut kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen päivät ovat täyttyneet entistä tiiviimmin hevosten kanssa – tai ainakin päivätyöt ovat jääneet pois aikaa viemästä.
”Kun kävin Helsingissä töissä, tein sadan tunnin työviikkoja. Aamulla viideltä mentiin talliin ja siivottiin karsinat, minkä jälkeen mentiin kahdeksaksi töihin.”
Töistä päästyään hän piti ratsastustunteja ja ratsasti itse niiden jälkeen.
”Yli kymmenen vuotta oli sellaista, joten nythän tämä on helppoa”, Jokinen naurahtaa.
Nyt hevosia on kahdeksan, kun enimmillään niitä on ollut kahdeksantoista. Tila Loviisan Koskenkylässä on nykyisin hevosten, Jukka Jokisen ja hänen eläinlääkäripuolisonsa Tiina Mäkisen koti. Kaksikon aikuiset lapset asuvat jo omillaan.
Ratsastuksessa Jukka Jokisen oma laji on nykyään kouluratsastus.
”Nuorempana hyppäsin. Kouluratsastus on minun viidenkympin villitykseni”, Jokinen täsmentää nauraen.
”Olin mielestäni jo lopettanut ratsastamisen ja ratsastin vain meidän nuoria hevosiamme. Sitten ostettiin yksi koulusukuinen tamma siitoskäyttöä ajatellen, mutta se ei tullutkaan kantavaksi. Satuin sen kanssa eksymään saksalaisen Ulf Möllerin valmennukseen Porvooseen, ja huomasin, että tämä onkin aika hauskaa.”
Jokinen huomauttaa esteratsastuksen ja kouluratsastuksen olevan tyystin erilaisia lajeja.
”Sain aloittaa kouluratsastuksessa aika alusta, ja alussa olin aika kovilla.”
”En hirveästi suunnittele mitä teen. Aloitan jostakin ja katson sitten, mikä on lopputulos.”
Jokinen pitää yhä ratsastustunteja. Toiminta on nykyään pienimuotoista, sillä hän on vähentänyt opetustunnit korkeintaan pariin illassa. Ratsastajiakin on kerrallaan korkeintaan kaksi.
Ratsastamisessa, opettamisessa ja taiteen tekemisessä on yhteisiä piirteitä. Yksi on ainakin se, että valmiiksi ei koskaan tulla.
”Koko ajan yritän oppia paremmin, se kai on ainoa tavoite. Nykyäänhän on helppoa, kun netistä voi katsoa opetusvideoita melkein asiasta kuin asiasta, olipa kyse auton korjaamisesta tai taulujen maalaamisesta. Sen takia töitä on tehty niin eri tekniikoilla, koska olen innostunut kokeilemaan jotakin erilaista.”
Tämä juttu on osa Maaseudun Tulevaisuuden Tilaajan toive- sarjaa, jossa käsitellään lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Jukka Jokinen
65-vuotias loviisalainen ratsastaja ja taidemaalari.
Perheeseen kuuluu vaimo Tiina Mäkinen ja kaksi aikuista lasta.
Pyörittää puolisonsa kanssa Perrier-tallia, jolla pienimuotoista ratsastuskoulutoimintaa.
Teki työuransa IT-alalla, nykyisin päätoiminen hevosmies ja taiteilija.
- Osaston luetuimmat
