Kolminkertainen Hambletonian-voittaja valmentaa nykyään omaksi ilokseen hevosia

1980- ja 90-luvuilla Pohjois-Amerikan ykkösvalmentajiin kuulunut Per K Eriksson palasi Ruotsiin 2000-luvun alussa. Mantorpin radan valmentajiin siitä lähtien kuulunut kolminkertainen Hambletonian-voittaja menestyi mukavasti pienehköllä hevosmäärällä. Viime vuosien menestyshevonen oli St Michel -ajosta vuonna 2016 neljännen sijan napannut Royal Fighter. Jennifer Tillmanin ohjastamana Royal Fighter osallistui kahdesti Elitloppetiin. 2015 ori sijoittui finaalissa neljänneksi voitettuaan karsintansa.

Muutama vuosi sitten Per K ja vaimonsa Tina päättivät pienentää radikaalisti toimintaansa. He myivät 2000-luvun alussa remontoidun tilansa.

”Lohkoimme tilasta itsellemme 20 hehtaarin alan. Rakennutimme sinne talon ja kuuden hevosen tallin.”

Nykyisin pariskunta ei valmenna vieraiden omistamia hevosia, vaan he pitävät muutamaa omaa hevosta tallissaan.

”Pari starttihevosta ja sen lisäksi muutama eläkeläishevonen. Vuotias varsa on tällä hetkellä muualla opetuksessa. Valmennamme hevosia omaksi iloksemme. Ehdimme tehdä muitakin asioita kuin pelkästään pyörittää tallia.”

Tänä vuonna 62 vuotta täyttävän Per K:n ammattitaito ei ole hävinnyt, vaikka toiminta ei ole enää entisissä mittasuhteissa. Sunnuntaina Erikssonin pariskunnan Lozano di Quattro (Trixton) on mukana neljävuotiaiden oriiden ja ruunien Breeders Crown -finaalissa Eskilstunassa. Premiechansningin ansiosta ruuna tavoittelee peräti 1,6 miljoonan kruunun ykköspalkintoa. Rutinoitunut valmentaja lähtee paineitta suurkilpailufinaaliin.

”Ruuna sairasteli paljon nuorempana. Sen takia uran avaus venähti tämän vuoden maaliskuulle. Sitäkin historiaa vasten on melkein uskomatonta ruunan olevan mukana Breeders Crown -finaalissa reilut puoli vuotta myöhemmin.”

Erikssonin pariskunta hankki hevosen yksivuotissyksyllä. Varsa oli opetettavana Per Fromelilla Örebron radalla.

”Per puoliksi pakotti minut koeajamaan varsan. Olin ollut aikaisemmin Jimmy Takterilla käymässä. Siellä sain ajaa Manchegolla. Usko tai älä, sain samanlaisen tunteen Lozano di Quattron kärryillä ensi-istumalta. Ostopäätös oli helppo tehdä.”

Välierän väkevä loppuveto kolmannelle tilalle on valmentajan mukaan osoitus hevosen kapasiteetista. Vaikka kyseessä on suurkilpailu, ei varuste- tai kengitysmuutoksia ole suunnitteilla.

”Jatketaan ihan samoilla varusteilla ja balanssilla. Takarivin lähtöpaikka ei välttämättä ole lainkaan huono paikka lähteä liikenteeseen. Vastustajat ovat paljon meritoituneempia kuin hevosiamme. Suurimmalla osalla on kuitenkin takanaan pitkä ja raskas kausi. Me taas tulemme tuorevoimaisempana starttiin.”

Lozano di Quattron kaikki startit on ajanut myös Mantorpin valmentajiin lukeutuva Tobias J Gustafsson. Nelikymppinen Gustafsson työskenteli usean vuoden ajan Amerikassa. Nykyinen toiminta on keskittynyt pääasiassa varsojen opettamiseen. Eriksson valitsi tietoisesti vähemmän ajavan Gustafssonin suojattinsa ohjiin.

”Toki jokin huippukuskeista ajaisi jossakin startissa ehkä paremmin kuin Tobias. Haluan kuitenkin saman kuskin ajamaan useimmat startit. Huippunimillä on niin paljon hyviä hevosia tarjolla, etteivät he voi luonnollisesti sitoutua ajamaan hevostani.”

Lozano di Quattron lunastaessa Breeders Crown -välieräpaikkansa Bollnäsin alkueristä reilu kuukausi sitten, oli Jorma Kontio ensimmäisten joukossa onnittelemassa.

”Jorma onnitteli luonnollisesti hyvästä juoksusta. Lopuksi hän lisäsi minun tekevän fiksuimman mahdollisen ratkaisun käyttäessäni samaa kuskia koko ajan”, naurahtaa Per K Eriksson.

Per K Eriksson ei välttämättä näe suojattinsa juoksua paikanpäältä. Hän on samana viikonloppuna Uumajassa ja Sundsvallissa Ruotsin keskusjärjestön Till Start -projektin matkassa auttamassa harrastajavalmentajia heidän hevostensa kanssa.

”Se on todella mielenkiintoinen työ. Olemme tehneet sitä jo reilun parin vuoden ajan yhdessä Bo Miltonin kanssa. Siinä saa tavata todella paljon erilaisia raviharrastajia ympäri Ruotsin.”

Toiveissa olisi kuitenkin ehtiä sunnuntaiksi hieman kello neljän jälkeen Eskilstunaan.

”Aloitamme jo sunnuntaiaamuna kahdeksalta Sundsvallissa hevosten läpikäynnin. Kaiken mennessä hyvin ehtinemme Eskilstunaan. Toisaalta Tina hoitaa kaiken hevosen kanssa paikanpäällä ja minä voin seurata juoksun puhelimen välityksellä.”