Laura Yli-Houhala haluaa viettää hevostensa kanssa aikaa. Kuva: Rami Marjamäki
”Eihän se ole kuin opetella ja tehdä pois” – ratsastava toimitusjohtaja Laura Yli-Houhala on luotsannut perheensä siipibisneksen hurjaan kasvuun
Laura Yli-Houhala pyörittää 10 miljoonan euron liikevaihdolla pyörivää siipiravintolayritystä ja löytää työpaikan ulkopuolisen hyvinvoinnin esteratsastuksesta.Tilaajalle
Laura Yli-Houhala on kilpaillut 115-sentin luokkiin saakka nyt kuusivuotiaan Rosentorpets Heartlyn kanssa Kuva: Rami Marjamäki”Kun on vastuullinen työ, talli on se paikka, jossa pystyn päästämään työstä kokonaan irti. Ratsastus on niin vaikeaa, että se tyhjentää mielen, on pakko keskittyä”, Laura Yli-Houhala sanoo.
Tamperelainen Yli-Houhala aloitti jo 23-vuotiaana perheyritys Siipiweikkojen toimitusjohtajana, ja hän alkoi heti tähdätä yrityksen ripeään kasvuun.
Nyt kun Siipiweikot on saatu lentoon, hänellä on vihdoin tilaisuus rakkaimmalle ajanvietteelleen: hevosille.
”Mää koen, että hevoset ovat se, mitä haluan tehdä ja joka motivoi minua niin paljon. Mistä muusta saisin sellaisia onnistumisen tunteita? Kun lauantaina kävin maastossa, aurinko paistoi ja lumi leijui, ajattelin, että tämä on niin parasta”, Yli-Houhala sanoo.
Hevoset ovat olleet iso osa hänen elämäänsä aina, sillä hän on maineikkaan ravivalmentajan Pekka Yli-Houhalan ainoa lapsi.
Siipiweikot perustettiin, kun Pekka Yli-Houhala tutustui Amerikan ravireissuillaan sikäläisiin ravintoloihin, joissa broilerin siipiä dipattiin maukkaisiin kastikkeisiin.
Hän laittoi ensin ystävänsä Harri Lehtosen kanssa siipiravintolan Lempäälään, mutta se kaatui laman aikaan saman tien jättäen isot velat.
Ravialan ystävistä löytyi apua rahoitukseen, joten heti perään lähdettiin yrittämään Tampereen keskustassa, samana vuonna 1993, jona Laura syntyi.
Kahden hiljaisen viikon jälkeen asiakkaat alkoivat löytää paikan, kärkenä ravi-ihmiset ja jääkiekkoilijat. Yritys alkoi pärjätä.
Laura Yli-Houhalalle ravintola oli alusta asti tuttu paikka.
”Muistan syöneeni siipiä medium-kastikkeella, kun isä vielä pyyhki suupieleni”, hän hymyilee.
Lukion jälkeen hänen oli tarkoitus lähteä opiskelemaan psykologiaa, mutta se jäi, kun isä soitti kysyäkseen, voisiko Laura tulla Siipiweikoille vastaamaan puhelimeen ja ottamaan take-away-tilauksia.
Sen jälkeen Laura työskenteli yrityksessä kiireapulaisena toimessa jos toisessakin, kunnes vuonna 2016 Lehtonen halusi jäädä pois. Laura Yli-Houhala kertoo, että ei siinä oikeastaan sen suurempia tulevaisuuspohdintoja lähdetty tekemään.
”Isä kysyi, että laittaako hän minun nimen toimitusjohtajaksi, jos hän itse alkaa hallituksen puheenjohtajaksi.”
Tytär otti ravintolan haltuunsa, ja isä jatkoi kastikepuolella eläköitymiseensä vuoteen 2020 saakka.
”Otin lainaa. Ajattelin, että eihän se ole kuin opetella ja tehdä pois”, Laura Yli-Houhala muistelee.
Sen jälkeen alkoivat niin kiireiset vuodet, että hevoshommatkin jäivät kokonaan.
Laura paiski hommia Siipiweikoissa sekä työnään että harrastuksenaan. Samassa hötäkässä löytyi puoliso, Siipiweikkojen markkinointia ja brändiä kehittämään tullut Joonas Koivumaa.
Tavoitteena oli iso kasvu, joka saavutettiin koronavuosista huolimatta. Melkein joka vuosi on avattu uusi siipiravintola tai pienempi toimipiste. Henkilöstön määrä on noussut 12:sta sataan.
”Nyt tämä on helppoa, kun yritys on kasvanut ja on osaavia ihmisiä ympärillä apuna. Mutta aika paljon se otti, eikä ihan kuivin jaloin selvitty, silloin kun joka päivä piti tehdä jotain, mitä ei osannut”, Yli-Houhala hymähtää.
”Mitään en kadu. En voisi kuvitella kivempaa työtä, enkä tiedä, mitä hyötyä opinnoista olisi ollut tässä.”
”Isä kysyi, että laittaako hän minun nimen toimitusjohtajaksi.”
Laura Yli-Houhalan lapsuus kului ravitalleilla, ja hänellä oli pienenä ylläpidossa raviponi, jolla hän päästi vähän kilpaakin.
Ratsastamisen Laura aloitti ratsastuskoulussa nelivuotiaana, ja laji vei mukanaan. Myös kilpaileminen ratsastuksessa oli hänen juttunsa, vaikka isompaa menestystä ei tullut.
Hänen juniorivuosiensa viimeinen ratsuhevonen oli erittäin kyvykäs, mutta se pelkäsi muita hevosia ja oli verryttelyssä ratsastajalleen liian haastava.
Pekka Yli-Houhala toimi 1990-luvulta alkaen pitkään sekä ravivalmentajana että ravintolayrittäjänä, kunnes siipibisnes vei miehen kokonaan. Forssan vuoden 2022 Kuninkuusraveissa Yli-Houhala osallistui legendaohjastajien lähtöön. Kuva: Terhi Piispa-HelistenPaluu satulaan tapahtui pikkuhiljaa yrityksen työhyvinvointipäivän yhteydessä. Yli-Houhala kävi hetken tunneilla ja sitten alkoi ratsastaa tuttujen hevosia.
Yli-Houhala kertoo, että hän on kyllä yrittänyt vaihtaa lajia niin lapsena kuin aikuisenakin. Pienenä hän soitti pianoa, kokeili balettia ja pelasi sulkapalloa, aikuisena yritti kuntosalia ja padelia.
Mutta ei hän mahtanut mitään verenperinnölleen.
Nyt hänellä on kaksi hevosta, jotka asuvat Kärppälän Ratsutilalla Sastamalassa. Yli-Houhala käy tallilla melkein joka päivä, ja aikaa siihen menee matkoineen äkkiä viisikin tuntia.
Hevoset ovat 10-vuotias, kesän lopussa Suomeen tullut Carmelish Plus, toinen kuusivuotias Rosentorpets Heartly.
Nuoremman hevosen etsimisessä auttoi kouluvalmentaja Roosa Peuraniemi, vanhemman löysivät raviohjastaja Jorma Kontion tyttäret, Belgiassa asuva Anna-Julia Kontio ja Yli-Houhalan pitkäaikainen estevalmentaja Eva-Maria Kontio.
”Hyppääminen on hauskaa. Saatan nauraa esteiden välissä, koska koen niin paljon iloa.”
Yli-Houhala on esteratsastaja.
”Olen laadukkaan perusratsastuksen kannattaja, ja kouluratsastuksessa saa hienon tunteen, mutta hyppääminen on hauskaa. Saatan nauraa esteiden välissä, koska koen niin paljon iloa”, hän perustelee.
Raviurheiluun hän ei ole kiinnittynyt, vaikka aikookin olla varmasti mukana Teivon Kuninkuusraveissa ensi kesänä.
”Minua kiinnostaa ratsastuksessa se itsensä kehittäminen ja yhteys hevoseen. Tykkään siitä, että tunnen hevoset ja saan touhuta niiden kanssa. Itselleni ei olisi merkityksellistä vain seurata hevosen tuloksia ja käydä katsomassa startteja”, Yli-Houhala selittää.
Laura Yli-Houhala kertoo, että nuoruus hevosten kanssa toi yritystoiminnassa tarvittavaa resilienssiä ja kykyä kantaa vastuuta.”Kyllä mää jo 12-vuotiaana vastasin oman hevoseni hoidosta, soitin kengittäjälle ja huolehdin, että kaikki asiat ovat kunnossa”, hän kertoo. Kuva: Rami MarjamäkiMutta kyllä hän perheyrityksen vetäjänä tietää, että nimenomaan ravihevosilla, tai ravihevosella, on ollut suuri merkitys hänen elämäänsä.
Koko Siipiweikkojen taru nimittäin mahdollistui taloudellisesti sillä, että Pekka Yli-Houhalalla oli valmennuksessaan ja osaomistuksessaan aikansa superravuri, Euroopan mestari ja 1 236 781 euroa tienannut Houston Laukko.
Euroopan mestaruuksia tytär ei mieti, mutta villeimmissä unelmissaan Suomen mestaruuksia.
”Mutta mää koen, että kun mulla on noi hepat, mää elän jo mun unelmaani. Vaikka on suuria tavoitteita, koitan nauttia matkasta”, Laura Yli-Houhala sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
