Radalla! Miia Salminen ennen EM:n alkua Bollnäsissa. Kuva: Minna Kuusisto
Miia Salminen EM:stä: "Tosi mukava kokemus mutta nappionnistuminen niin kaukana vaikka niin lähellä!"
Keskiviikkona ja torstaina Ruotsissa ratkottiin naisamatööriohjastajien Euroopan mestaruus. Suomen Miia Salminen ei jäänyt kauas kärjestä, ja se jäi vähän harmittamaan. Mutta vain vähän.Tilaajalle
Amatöörinaisohjastajien EM 2022: takarivissä vasemmalta Marlene Matzky, Saksa, Jill Ivarsson, Ruotsi, Beatrice Demoulin, Belgia, Kamilla Gilsgård-Plambech, Tanska, Silje Kristin Eilertsen, Norja, Miia Salminen, Suomi, Coloma Roig Montserrat, Espanja, Lisa-Marie Weil, Itävalta ja eturivissä mitalikolmikko Elena Villani Orlando, Italia, Barbara Aebischer, Sveitsi sekä Hiltje Tjalsma, Alankomaat. Kuva: Minna KuusistoSuomen edustaja Ruotsissa, Miia Salminen, EM:n lopputulosten kuudes, kertoo kisan vaiheista ja reissun tunnelmista muutenkin. Kuvat ovat hänen omiaan sekä Suomen hevosenomistajien keskusliiton Minna Kuusiston ottamia.
Ykkönen ja Euroopan mestari taiston tauottua eilen Bergsåkerin radalla Sundsvallissa vajaat 400 kilometrä Tukholmasta pohjoiseen oli Sveitsin Barbara Aebischer. Sveitsiläisen voitto meni tarkalle, vaikka hän voitti kaksi osalähtöä neljästä. Kakkonen Italian Elena Villani Orlando oli maalissa tasapisteissä, vaikka hän oli parhaimmillaan ajokeillaan kolmas.
Tasaisuutta kärkinaisten välillä selittää osin se, että Aebischer sai ensimmäiseltä päivältä miinuspisteitä rikkeistä. Ajajakilpailuissa ranngaistukset tulevat nykyään yleensä miinuspisteinä. Osaksi selityksenä oli se, että Aebischer jäi muilla kuin voittaja-ajokeillaan kauas kärjestä, kun Villani Orlando teki tasaisempaa työtä.
Miia Salminen oli lopulta siis kuudes, mutta ei jäänyt kauas kärkisijoista. Kilpailun tasaisuutta kuvaa, että hän jäi vain neljä pistettä voittajasta. Ennen viimeistä osalähtöä Salminen oli jaetulla kakkossijalla yhdessä Norjan Silje Kristin Eilertsenin kanssa, joka oli tullut varaedustajana kisaan mukaan Norjan alkuperäisen edustajan jäätyä pois. Kaikki oli siis mahdollista ennen päätöslähtöä.
Kamppailu oli kovaa mutta reilua. Tasoissa kakkosena ennen päätöslähtöä majailleet Salminen ja Norjan Silje Eilertsen olivat ennen viimeistä taistoa näin sisarellisissa tunnelmissa. Kuva: Minna Kuusisto”Yritys ainakin oli kovaa, sillä laitettiin vielä varusteissa päätöslähdön hevoselle Malte Ladaylle niin sanotusti all in”, Miia Salminen kertoo.
”Tiedostin että tässä olisi saumaa vaikka mestaruuteen saakka ja koitettiin. Laitettiin ruunalle kuppilaput ja Bergsåkerin valmentajan Mika Haapakankaan jenkkikärryt ensimmäistä kertaa. Silti meno oli tasapaksua, ja sisärataa nuollen saatiin ihan maksimisijoitus kuudes, joten tämän parempaan ei vain nyt ollut saumaa.”
Malte Laday lämmityksessä. Starttiin ruunalle laitettiin maksimiviritykset, mutta se ei nostanut Miia Salmista aivan kärkeen asti sittenkään! Kuva: Minna Kuusisto”Bergsåkerin päätöspäivän avausosalähdön Grand Duke oli kakkossuosikki. Sen piti olla vahva, ja ihan vahvasti se punnersikin ulkoratoja, mutta pätkää ei löytynyt yhtään. Se vain pungersi tasaisesti ja oltiin maalissa neljänsiä, mutta siinä vaiheessahan kaikki oli vielä auki kuitenkin.”
Kilpailu alkoi Bollnäsissä (270 kilometriä Tukholmasta pohjoiseen) keskiviikkona Miia Salmiselta mainiosti. Kakkossuosikki Devil In The Sky oli nappijuoksulla toinen. Se pääsi johtavan takaa lopussa haastamaan suosikki Jaguar C.Bokoa, mutta ohi ei ollut asiaa.
Devil In The Sky oli Miia Salmisen parhaiten menestynyt ajokki EM:ssä. Se oli avausosalähdössä Bollnäsissa voilokkinumeronsa mukaisesti kakkonen. Kuva: Minna Kuusisto”Erik Lindegren, jonka tallista Devil In The Sky kilpailee, lupasi pohtia ilmoittaako uudestaan mulle, kun vajaan kahden viikon päästä on Solvalla Damklubbenin kansainvälinen naisohjastajien lähtö. Devil In The Sky mahtuu sarjan rahoihin, mutta joutunee takariviin, mikä ei ehkä ole optimi sille. Lähtöpaikat määräytyvät tuossa sarjassa voittosummien mukaan.”
Devil In The Sky ja Gävlen valmentaja Erik Lindegren. Kuva: Minna KuusistoBollnäsin toinen ajokki Yoyo Gel oli yhdeksäs, vaikka Salminen tarjoili sille myös sisäradalla säästeliään juoksun.
”Ei ollut siinäkään mahdollisuuksia enempään.”
Millainen reissu oli?
”Todella kivaa oli. Meillä oli hyvin ohjelmaa kilpailujen ohessa, hyvin oli järjestetty. Esimerkiksi juuri tultiin Sundsvallin kattojen yltä. Sinne järjestetään näköalakävelyjä turvavaljain ja -varustuksin. Se olikin reissun jännin tilanne sillä pelkään korkeita paikkoja.”
Millainen tunne jäi?
”Vähän revanssihenkinen. Kahden viikon päästä on tosiaan se Solvallan Damklubbenin lähtö, ja on tarkoitus olla mukana. Jospa siellä pärjäisi?”
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
”Nyt ollaan bussissa ajamassa kohti Tukholmaa ja paluulentoa. Huomenna lauantaina on sitten täysi tohina Vermon Suomenhevonen 115 vuotta -lähiraveissa, joissa olen mukana.”
Sundsvallin huipulla. Kuva: Miia Salminen
Team Suomi kattokiipeilemään lähdössä Sundsvallissa: Miia Salminen ja Minna Kuusisto. Kuva: Minna Kuusisto
Sundsvallin vierasvenesatamassa: Minna Kuusisto, Liisa Salminen ja Miia Salminen. Kuva: Miia Salminen- Osaston luetuimmat
