”Maailman huippu on vielä vähän kaukana, mutta koko ajan hivuttaudutaan lähemmäs”

Vuokko Toivanen kilpaili ensimmäisen kerran juniorina maailmanmestaruuskilpailuissa kuusi vuotta sitten ja kokemusta on kertynyt isoilta areenoilta eri puolilta Eurooppaa. Toivanen on saavuttanut kahdesti Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuksissa kultaa yksinvikellyksen senioreissa.

”Ensi kaudella tavoitteena on Aachenin MM-kisoissa tehdä mahdollisimman hyvät suoritukset. Seniorinaisista saksalaiset ovat pahin vastus. Maailman huippu on vielä vähän kaukana, mutta koko ajan hivuttaudutaan sitä lähemmäs.”

Vikellyksen viehätys on hänen mukaansa lajin vaatimusten monipuolisuudessa.

”Vikeltäjältä vaaditaan voimaa, nopeutta ja notkeutta. Samalla hevosella voi kisata useampi kuin yksi henkilö, lajina tämä on tosi yhteisöllinen harrastus.”

Vuokko Toivanen ja Rumbolt-ruuna harjoituksissa.  Kuva: Sanne Katainen

Siviilissä Toivanen opiskelee farmasiaa Helsingin yliopistossa, mutta elää tiiviisti rinnalla kilpaurheilijan elämää. Hän treenaa Sipoossa sekä hevosen kanssa että erityisellä hevosen laukkaa jäljittelevällä vikellyspukilla valmentajansa Anni Järvelän johdolla.

Lisäksi hän harjoittelee liikkeitä itsenäisesti ja käy kuntosalitreeneissä alan valmentajan silmän alla.

”Urheilu kulkee aina mielessä ja mukana. Hiukan olen joutunut vähentämään treenaamista, jotta ehdin opiskella.”

Tämän kauden menestys on maistunut makealta, sillä viime kausi meni loukkaantunutta kyynärpäätä kuntouttaessa. Nyt on taas se hetki vuodesta, kun alkaa seuraavan kilpakauden suunnittelu.

Lapsesta asti Anni Järvelän valmennuksessa vikeltänyt Toivanen suunnittelee kilpailuihin teknisen osan lisäksi kuuluvan vapaaohjelmansa itse. Valmentajansa kanssa hän kuitenkin puntaroi ideoita valmisteluvaiheessa.

”Anni on todella positiivinen valmentaja, eikä ole juuri ikinä sanonut minulle, että tuota liikettä et pysty tekemään. Hän vain ohjeistaa, mitä asioita pitää onnistuakseen harjoitella.”