Laulamisen ohella Lahikainen soittaa kosketinsoittimia. Kuva: Havustudio
Vannoutunut suomirock-mies löysi laulamisen uudestaan – uusi levy syntyi luomutekemisen kautta
Musiikki on aina kulkenut Jani Lahikaisella työelämän rinnalla. Kyseessä on elämäntapa, eikä tulevan soololevyn teko olisi ollut mahdollista millään muulla tavalla kuin luonnollisesti ja huolella.Tilaajalle
Jani Lahikainen keikalla. Laulu luistaa taas kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kuva: HavustudioKymmenen vuotta sitten ravien käsiohjelmien ja vihjeiden laatijana tunnettu Jani Lahikainen, 52, oli musiikkiharrastuksensa kanssa tosipaikan edessä. Astma ei sallinut laulamista sillä intensiteetillä, mihin mies oli tottunut. Niinpä mies laittoi mikrofonin kaappiin.
”Kun on paska laulutekniikka ja kova into, niin puolentoista tunnin rokkisetti on kova urakka. Sen jälkeen piti vetää kolme päivää henkeä. En uskonut enää koskaan palaavani laulajaksi”, Lahikainen muistelee.
Toisin kuitenkin kävi. Innokas laulunkirjoittaja ja kosketinsoittaja on tottunut dokumentoimaan elämäänsä lauluihin, joita tulee lisää koko ajan. Pari vuotta sitten alkoi projekti aikaisemman Lahikaisen bändin Baltixin neljännestä studiolevystä.
Prosessin edetessä levy ei enää muistuttanut vanhan yhtyeen tekemistä, ja lopulta siitä tuli bändikavereiden siunauksella sooloprojekti.
Vannoutunut suomirock-mies on aina ollut tekstiorientoitunut biisintekijä. Lahikainen toteaa, ettei ole kuitenkaan runoilija. Niinpä teksteihin pitää säveltää musiikki.
Keväällä ilmestyvän Ei Niin Kaunis Maailma -albumin nimibiisi on kypsän, myöhäiskeski-ikäisen miehen tilinteko. Elämässä on hyvää ja huonoa, mutta se on kuitenkin elämää. Kappale pyrkii pois tälle ajalle tyypillisestä äärimmäisyyksien korostamisesta.
”Pyrin puhumaan kovista ja tiukoista asioista normaalilla äänensävyllä. Asiat esitetään tavallaan jopa tylsästi. Ehkä olen kuudennella vuosikymmenellä vasta löytämässä itseni tekstittäjänä.”
Ensisingle on musiikillisesti keskitien suomirockia. Vivahteita löytyy useammastakin viime vuosituhannen klassisesta suomalaisbändistä – ja myös punkista. Kokonaisuus seilaa jossain Kolmannen Naisen ja Klamydian välillä. Kokonaisuudessaan albumi on tyyliltään ja soinniltaan kuitenkin monipuolisempi.
”Allekirjoitan nuo verrokit. Tykkään lauluissa teksteistä. Arvostan Pauli Hanhiniemeä sanoittajana. Myös Juice ja vastaavat tekijät kumpuavat omassa musiikissa.”
Laulamiseen Lahikaisen oli löydettävä uusi lähestymistapa. Kymmenen vuoden tauon jälkeen laulu kuulosti erilaiselta.
”Piti vaan olla itselleen rehellinen, ja mennä sen instrumentin kanssa, kuten pitää mennä. Alku oli haparointia, mutta lopulta löytyi oikea tapa laulaa.”
Monet omaehtoiset ja -kustanteiset musiikkiprojektit tahtovat edetä hitaasti. Myös Lahikaisen tapauksessa esituotantovaihe ennen studioäänityksiä kesti yli vuoden.
”Suurin syy hitaasti tekemiseen on se, että ydinryhmä on töissä käyviä ihmisiä, joilla on muitakin bändejä. On onni, että ympärillä on valtavan ammattitaitoista porukkaa”, Lahikainen kiittelee.
Keskustelu etenee nykyajan vitsaukseen, tekoälyllä tehtyyn musiikkiin. Lahikainen korostaa, ettei hänen oma projektinsa ole kannanotto mitään muuta tekemistä tai ilmiötä vastaan.
”Me on tehty tämä homma niin luomuna kuin mahdollista. Ei se ole kannanotto, vaan se on ainoa vaihtoehto, miten me voitiin tämä homma tehdä.”
Sukupolvien välinen kuilu on kuitenkin läsnä myös Lahikaisen omassa perheessä.
”Ei 14-vuotias tyttäreni ymmärrä tätä musaa. Mutta se on tasapeli, en minäkään tajua hänen suosikkejaan”, Lahikainen nauraa.
Jani Lahikaisen sooloalbumi Ei Niin Kaunis Maailma ilmestyy digitaalisesti toukokuussa 2026. Samaa nimeä kantava single ilmestyy 24.4.2026.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
