Hevoset ovat Maria Kurttilalle elämäntapa ‒ ”Starttimäärät ovat nousseet vuosien mittaan sitä myötä kun montéssa on tullut menestystä”

Iiläinen Maria Kurttila (36) on noussut parin viime vuoden aikana kotimaan monté-ohjastajien kärkikymmenikköön sekä voittojen määrällä että palkintorahoilla mitattuna. Viime vuoden kohokohtia olivat suomenhevosten Suomen mestaruuden kakkossija Aaprahamilla ja lämminveristen SM:n kolmonen Anaheim Kempillä.

Montéssa eli raviratsastuksessa Kurttila ohjasti viime vuonna 47 startissa yhdeksän voittoa ja palkintorahoja hevosenomistajille lähes 27 000 euroa. Samaan aikaan hän on päässyt ajamaan aiempaa enemmän myös kärrylähtöjä. Niitä kertyi viime vuonna 85 ja voittoja 11 sekä palkintorahoja 28000 euroa. Edellisvuoteen verrattuna kokonaisstarttimäärä ja palkintorahat tuplaantuivat.

”Starttimäärät ovat nousseet vuosien mittaan sitä myötä kun montéssa on tullut menestystä. Ihmiset kysyvät herkemmin ratsastamaan hevosiaan monté-lähtöihin, ja heidän hevosiaan voi sitten päästä ajamaan kärrylähdöissäkin. Vielä muutama vuosi sitten kilpailin lähinnä vain meidän omilla hevosilla, ja olen aina ollut tosi huono itse kysymään toisten hevosia ajettaviksi”, ensimmäisen monté-lähtönsä vuonna 2008 ajanut Kurttila kertoo.

Maria Kurttila ja Aaprahami vauhdissa Forssan Kuninkuusraveissa, mistä tuomisena oli suomenhevosten SM-montén toinen sija. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Kurttila lähtee ajamaan kilpaa periaatteessa minnepäin Suomea vain. Rajoitteita tuovat lähinnä päivätyö sairaalafyysikkona OYS:issa ja omien hevosten kilpailuttaminen. Lisäksi hänen isänsä Juha Päkkilä on tuttu näky ravituomarina pohjoisemman Suomen radoilla, mikä tuo omat rajoitteensa.

”Isä jäävää aina itsensä ja poistuu tuomaristosta silloin kun minä ajan kilpaa. Siksi hänen kanssaan on sovittu, että jos hän on tuomarina raveissa, niin minä kilpailen korkeintaan kahdessa lähdössä. Tuomareita ei ole täälläpäin yhtään liikaa, joten häntä tarvitaan tuomaritehtävissä.”

Kurttilan omatkin ravituomarin oikeudet ovat voimassa, mutta tuomarointi on jäänyt nykyisin ohjastamisen varjoon. Ravien toimihenkilö ei voi olla samoissa raveissa myös kilpailijana.

Suomen lisäksi Kurttila on tuttu näky myös Ruotsin puolella Bodenin raveissa. Tornion korkeudella sijaitseva Boden on Pohjois-Suomen raviurheilijoille tärkeä, sillä Ruotsin palkintotaso on Suomea huomattavasti parempi tavallisten ravipäivien osalta.

”Bodenissa kilpailee paljon suomalaisten hevosia ja he haluavat useimmiten suomalaisen kuskin hevosilleen. Jonkin verran olen käynyt myös Skellefteåssa. Norjan puolella Harstadissakin on käyty muutaman kerran.”

Anaheim Kemp on Maria Kurttilan monté-tykki, joka oli viime vuonna kolmas Suomen mestaruudessa. Kuva: Elina Paavola

Hyvän monté-hevosen tärkein ominaisuus on Maria Kurttilan mielestä selväravisuus.

”Usein sanotaan, että iso hevonen on montéssa parempi, mutta minusta myös pieni hevonen sopii montéen. Tärkeintä on se, että hevosella on koordinaatio kunnossa eli se pystyy ravaamaan hyvin ihminen selässään.”

Montéssa hevoset juoksevat lähempänä toisiaan kuin kärrylähdöissä. Jotkut hevoset jännittävät ”kylki kyljessä” juoksemista niin paljon, että monté ei sovi niille.

”Tietyllä tavalla hevosen pitää olla ronski luonteeltaan, että sillä voi monté-lähdöissä pärjätä.”

Kärrylähtöjen kohokohta toistaiseksi on valtakunnallisen 75-pelin kohdelähdön voitto Kuopiossa Alladin Brolla kolme viikkoa sitten. Valjakon voitto oli pelaajille jättimäinen yllätys.

Maria Kurttila muistuttaa, että montéssa vaaditaan ratsastajalta kovaa kuntoa jo turvallisuuden takia. ”Korttikursseilla ja koulutuksissa sanon, että kunto riittää kun ei tule oksettava olo, vaikka mentäisiin kilpailuvauhtia pidempäänkin.” Kuva: Elina Paavola

Hevoset ovat olleet Kurttilalle rakas harrastus pikkulapsesta asti. Isällä ja isänisällä oli hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan aina ravihevosia. Hevosalan ammattilaiseksi hän ei tähtää.

”Se on tosi kovaa työtä, jos siitä pitäisi elanto ottaa. Minulle sopii hyvin tämä nykyinen tilanne, että saan toimeentulon päivätyöstä, voin harrastaa raviurheilua tavoitteellisesti ja perheellekin on aikaa.”