Tallityttöjen joukkokato? – toteutuessaan valtava yhteiskunnallinen menetys

Kollegayrittäjiä kuunnellessa tiivistyy tämän päivän trendi hevosharrastuksessa. Edellisvuosikymmenillä erityisesti lapset ja nuoret halusivat ratsastamisen lisäksi oppia hoitamaan hevosia ja tekemään tallitöitä. Nyt tämä joukko on vauhdilla harvalukuistunut.

Yhä useammalta talliyrittäjältä kuulee, että lapset ja nuoret tuodaan ratsastustunnille ja noudetaan pian sen jälkeen. Kaikilla talleilla ei toki ole edes mahdollisuutta päästä hoitamaan hevosia, mutta niilläkin, joilla se olisi, ei tilaisuutta käytetä.

Yleinen kokemus tuntuu olevan, että harrastuskalenterit perheen pienimmilläkin pursuavat aikataulutettua ohjelmaa useana päivänä viikossa. Lapsen harrastamiseen panostaminen on tietenkin lähtökohtaisesti positiivinen asia, mutta kääntöpuoli voi lapsilla ja nuorilla olla väsähtäminen ja mielenkiinnon hiipuminen, jos harrastus jää pintaraapaisuksi. Ja sellaista pelkkä satulassa ryhmätunnilla kerran viikossa keikkuminen on.

Vanhempien asenteet vaikuttavat siihen, saako oma lapsi viettää aikaa tallilla. Ei ole kerta eikä kaksi, kun joku kollegoista on kertonut tapauksesta, jossa alle kymmenenvuotiaita lapsia on tarjottu ”auttamaan tallilla korvausta vastaan”.

Tämähän on absurdi ajatus. Jos alaikäinen otetaan tallille oppimaan hevosista ja tallin rutiineista, tarkoittaa se tallinpitäjälle valtavaa sitoutumista, vastuuta ja herkeämätöntä valvontavelvollisuutta. Ei ole vaaraton harrastus tämä.

Parhaimmillaan yhtälön osat koostuvat työtään ja hevosiaan rakastavasta ja ammattimaisesti hoitavasta talliyrittäjästä ja harrastajista, jotka mallioppimisen kautta oppivat rakastamaan ja lukemaan hevosta. Näin molemmilla osapuolilla on valtavasti annettavaa toisilleen.

Tuloksena vuosien sitoutumisesta tallielämään syntyy monenlaista hyvää. Lapsesta kehittyy vastuuntuntoinen, empaattinen nuori. Hän oppii huomioon ottamista, pettymysten käsittelyä ja tunnesäätelyä. Esimerkiksi. Hänestä voi toki tulla myös huippuratsastaja tai -ohjastaja tai muu hevosalan ammattilainen. Hän saattaa myös säästyä someniskalta.

Tässä julmassa somekiusaamisen ja trollaamisen maailmassa talli voi olla herkälle ihmiselle – ikään katsomatta – turvasatama, jossa saa kavereita, hyväksyntää ja oikeanlaista itsevarmuutta sekä omanarvontuntoa. Hevonen kun on kavereista reiluin ja rehellisin.

Onneksi on rohkaisevia esimerkkejä siitä, että tallityttökulttuuri ei ole vielä täysin kuollut. Sillä tallityttöjen totaalinen joukkokato olisi valtava yhteiskunnallinen menetys.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja pälkäneläisen hevostilan emäntä