Polkupyörällä Männikkö kuljettaa nelisenkymmentä aurausviittaa kerrallaan. Kuva: Johannes Tervo
Esa kerää aurauskeppejä ‒ pyörän päällä saa kulkemaan noin 40 kerrallaan
Esa Männikkö kerää aurauskeppejä hyvään tarkoitukseen.TilaajalleLappajärvi
Aurauskeppien irrottaminen routaisesta maasta vaatii voimaa, toteaa Esa Männikkö. Kuva: Johannes TervoTalvikauden jälkeen kerätään aurausviitat pois teiden varsilta. Lappajärvellä on keskustan alueen aurausviittojen keräämisen hoitanut lähes kahdenkymmenen vuoden ajan Esa Männikkö.
Männikön mukaan urakan suurimmat kannustimet ovat rahan kerääminen nuorisourheiluun sekä kuntoilu.
”Lappajärven kunta maksaa aurausviittojen keräämisestä, rahat menevät Lappajärven Veikkojen yleisurheilujaostolle erityisesti nuorten urheilijoiden toimintojen tukemiseen. Merkittävää on myös samalla tuleva ulkoilu ja liikunta”, kertoo Männikkö
Idea aurausviittojen keräämiseen syntyi Männiköllä puolivahingossa. Hän keräili lenkeillään maahan kaatuneita viittoja kasoihin poisvietäväksi. Jonkin ajan kuluttua hän jutteli muista asioita kunnan rakennusmestarin kanssa, ja samalla aurausviitat nousivat tapetille.
”Ehdotin hänelle aurausviittojen keräämistä ja siitä kertyneiden varojen ohjaamista urheiluun. Hän piti urheilumiehenä ajatusta hyvänä, ja aurausviittojen kerääminen on siitä saakka ollut osa kevätohjelmaani.”
Männikkö on kerännyt kunnan omistamien teiden varsilta vuosittain 1 300–1 500 aurausviittaa. Kilometrejä on kertynyt reilut 1 500.
”Keräilymatkat ovat taittuneet pääasiassa polkupyörällä, pieni osa myös kävellen. Pyöräillessäni saan kyytiin kerrallaan nelisenkymmentä aurausviittaa. Jätän ne sen jälkeen odottamaan tien penkalle noutoa.”
Männikkö kerää viittakasat myöhemmin autolla ja vie ne kunnan varaston keräyspisteeseen.
”Eräs herra esimerkiksi oli varma, että kerään viittoja omiin tarpeisiini.”
Pyörällä liikkuessaan Männikkö irrottaa aurausviitan ohi ajaessaan nykäisemällä. Erään kerran mies ja pyörä päätyivät kuitenkin vauhdilla ojaan.
”Aurausviitta ei irronnut toivotusti. Horjahdin sen vuoksi, ja lensin ojan pientareelle pyörän jatkaessa matkaansa ojan pohjalle. Onneksi pahempaa ei sattunut.”
Lappajärveläinen on myös saanut kylmän kylvyn. Hän näki maasta irronneen aurausviitan kevään sulamisvesien täyttämässä purossa.
”Päätin hakea senkin pois. Kaikki ei mennyt suunnitellusti, sillä veden alla oli vielä jäätä. Liukastuin, ja päädyin selälleni veteen. Katsoin tietenkin ensin ympärilleni toivoen ettei kukaan nähnyt. Sen jälkeen poistuin vettä valuvana kotiin”, Männikkö nauraa.
Aurausviittojen lisäksi Männikkö kerää teiden varsilta roskia. Kuva: Johannes TervoMuutamilla tieosuuksilla ovat asukkaat keränneet aurausviittoja valmiiksi kasoihin.
”Se on hieno tapa auttaa keräämisessä. Silti osalla on ollut myös epäilyksiä, eräs herra esimerkiksi oli varma, että kerään viittoja omiin tarpeisiini. Asia selkeni hänelle juttelun jälkeen.”
Myös koiria on saanut toisinaan häätää sivummalle.
”Irtokoirat eivät ole millään tavalla toivottavia. Muutaman kerran olen joutunut hätistämään nelijalkaisia kauemmas aurausviittoja heiluttamalla. Se on onneksi riittänyt.”
Männikkö kerää samalla myös roskia, sillä luonnon siisteys on tärkeä arvo.
”Minulla on mukana pussi, minne kerään roskia. Niiden osalta on huomionarvoista, että nuuskapurkkeja näkyy teiden varsilla paljon. Toivon ylipäätään, että ihmiset laittaisivat roskat niille kuuluviin paikkoihin luonnon sotkemisen sijaan.”
Hän harrastaa samalla pientä ansiotoimintaa.
”Kerään pullot ja tölkit omaan pussiin, niistä saa kätevästi kahvirahaa. Ojasta on myös löytynyt setelirahaa, eli kaikkeen saattaa törmätä”, toteaa Männikkö.
- Osaston luetuimmat
