Jani Matikaisen vastuulla on pitää Pälkäneen seudulla lähes 500 kilometriä sorateitä hyvässä kunnossa. Kuva: Visa Vilkuna
Montut sileiksi pintaa syvemmältä – lanaus vaatii järeää kalustoa ja vankkaa ammattitaitoa
Sorateiden virtuoosia kaivataan kelirikon runtelemille sorateillemme. Työssä on tunnettava tien rakenne syvemmältä ja herkeämättä muistettava seurata sääennusteita.TilaajallePälkäne
Pelkkä monttujen täyttäminen pintaa raapimalla ei riitä. Tien pintaa on murrettava kuoppien pohjan syvyydeltä, jotta lopputulos olisi erinomainen. Kuva: Visa VilkunaPälkäneläinen maanviljelijä ja urakoitsija Jani Matikainen pitää lähialueen sorateistä huolta.
"Minulla on lähes 500 kilometriä sorateitä sopimuksessani. Kun tien lanaa 2–3 kertaa kesässä kumpaankin suuntaan, niin kyllä siinä taustapeiliin ja taaksepäin saa eräänkin kerran vilkaista”, Matikainen tiivistää.
Sopimuksia on sekä valtion teistä että pienemmistä yksityisteistä. Aiemmin mukana oli metsäautoteitä, mutta ne ovat jääneet pois. Metsäautotiet vaativat omanlaisensa lanauskaluston ja toisaalta ne on tehty kovin vaihtelevalla laatuluokituksella, mikä vaikeuttaa niiden kunnossapitoa.
Matikaisen mukaan yksi yleisimmistä virheistä yksityisteiden kunnossapidossa on viivyttely. Kolojen ei saisi antaa kasvaa liian syviksi, sillä sen jälkeen lanauskertoja tarvitaan useampia. Toinen vakava puute on pintakerroksen riittämättömyys. Tiessä on oltava reilu kerros tasalaatuista massaa, jolla pinnan saa muotoiltua oikeaan muotoon.
"Pelkkä monttujen täyttö tien pinnasta otetulla aineksella ei auta. Tie on lanattava montun pohjaa syvemmältä, mikäli tuloksesta halutaan ajoa ja sääoloja kestävä”, Matikainen korostaa.
Lanaustyö tehdään tuntitaksalla, sillä harvoin tiedetään, missä kunnossa lanauksen kohteena oleva tie on. Tuntiveloitus on Matikaisen mukaan oikeudenmukainen sekä tilaajalle että tekijälle.
Kovin aikaisin keväällä sorateille ei kuitenkaan kannata kiirehtiä, vaikka siellä monttuja olisikin. Roudan sulamista on odoteltava, jotta työtä ei tarvitsisi tehdä kahteen kertaan. Liian aikaisin tasaiseksi lanattu routapatti saattaa kevään edetessä muuttua painanteeksi.
Matikaisen neliteräisessä lanassa kaksi ensimmäistä terää on tappiteriä, jotka murtavat tehokkaasti tien pinnan haluttuun syvyyteen. Kaksi seuraavaa ovat kovametallisia tasateriä, jotka siirtävät ja sekoittavat maata uudeksi pintakerrokseksi.
Viimeisenä tulee kahdella pitkällä aisalla lanan runkoon kiinnitetty täryjyrä, joka tiivistää tien pinnan. Jyrässä on neljä hieman limittäin olevaa teräslieriötä, jotka ovat 0,8 metriä leveitä ja 300 milliä halkaisijaltaan.
Hydrauliikalla toimiva täry voidaan haluttaessa kytkeä pois päältä.
"Hydraulisen täryn tuoma etu riippuu paljon tien pintamateriaalista ja lanausajankohdan säästä. Mutta yleisesti ottaen siitä on ainakin minun urakoinnissani ollut selkeää etua”, Matikainen kertoo.
Lana painaa noin 5000 kiloa, mikä takaa tasaisen työsyvyyden tiukemmallakin alustalla. John Deere 6155 r on painotettu 9500 kiloon.
Tiukkaa soratien pintaa lanattaessa traktorin voima ei lopu, mutta pitoa ei koskaan ole liikaa. Lanan vetäminen on erittäin kova rasitus renkaille. Palarenkaita Matikainen käyttää talvikunnossapidossa, mutta ne eivät sovellu kesän muihin urakointeihin.
Kuvissa olevat John Deeren eturenkaat ovat olleet kaksi kesää alla ja alkavat olla vaihtokunnossa.
Polttoainetta palaa tien kovuudesta ja lanaussyvyydestä riippuen 20 – 28 litraa tunnissa.
Tiet lanataan, kun käsky käy, olipa kyse valtion tai yksityisen tiekunnan tiestä. Työ suunnitellaan ja käydään huolellisesti läpi toimeksiantajan kanssa.
Lanauksessa on seurattava sääennustetta aivan kuten heinän ja tuorerehun teossakin. Vaikka sää lanaukseen olisi otollinen, luvassa oleva sade estää lanauksen tietyillä tietyypeillä.
"Lanaajan on tunnettava urakan alla olevat tiet mahdollisimman hyvin, jotta vahinkoja ei pääsisi syntymään. Kun savipitoisen tien lanaa, niin poutaa pitäisi olla päivä - pari, jotta tien pinta ehtisi tiivistyä kunnolla. Reipas sade heti lanauksen jälkeen saattaa huuhtoa pintamaata raviin yllättävän tehokkaasti”, Matikainen muistuttaa.
Lanan kaksi ensimmäistä terää ovat tien pintaa tehokkaasti murtavia tappiteriä. Kuva: Visa Vilkuna
Pelkkä monttujen täyttäminen pintaa raapimalla ei riitä. Tien pintaa on murrettava kuoppien pohjan syvyydeltä, jotta lopputulos olisi erinomainen. Kuva: Visa Vilkuna
Jyrät ovat muutaman sentin limityksellä, jolloin koko lanattu alue tulee saumattomasti jyrätyksi. Kuva: Visa Vilkuna
Jani Matikaisen käsittelyn jäljiltä tie numero 13971 on valmis alkukesän käyttöön. Kuva: Visa Vilkuna- Osaston luetuimmat
