

Kun liikenne- ja viestintäministeriössä alettiin vuonna 2019 valmistella vanhojen autojen katsastussääntöjen keventämistä, pöydällä oli poikkeuksellisen radikaali ajatus: yli 40-vuotiaat autot haluttiin vapauttaa määräaikaiskatsastuksista kokonaan.
Ajatus sopi ajan henkeen. Yksi Juha Sipilän hallituksen kantavista teemoista oli sääntelyn purkaminen. Perusteena oli, että vanhat autot ovat käytännössä harrasteajoneuvoja, joilla ajetaan vähän ja joita pidetään hyvässä kunnossa.
Ministeriö viittasi valmistelussa myös Ruotsiin ja Britanniaan, joissa vastaava kevennys oli juuri tehty.
Sitten alkoi vastareaktio.
Kun luonnos lähti lausuntokierrokselle, palaute oli poikkeuksellisen kriittistä. Katsastusala, poliisi ja osa harrastajistakin näkivät suunnitelmassa merkittäviä turvallisuusriskejä.
Kritiikin ydin oli yksinkertainen: Suomen teillä liikkuu edelleen vanhoja käyttöautoja, joiden ylläpito tehdään mahdollisimman halvalla.
Katsastajat muistuttivat, että juuri iäkkäissä autoissa piilee usein vaikeasti havaittavia vikoja: ruostuneita jarruputkia, alustan syöpymiä ja kuluneita jarruja. Monia niistä tavallinen autoilija ei huomaa ilman nosturia tai jarrudynamometriä.

Poliisi puolestaan huomautti, että jos määräaikaiskatsastus poistuisi, vastuu siirtyisi käytännössä tienvarsivalvontaan, johon ei ollut riittävästi resursseja.
Päätöksenteko osui hankalaan hetkeen. Hallitus vaihtui, ja täydellinen katsastusvapaus alkoi näyttää liian suurelta riskiltä. Lopputuloksena syntyi kompromissi: katsastusväli pidennettiin kahteen vuoteen.
Nyt kun muutoksesta on kulunut jo useita vuosia, vaikutuksista alkaa olla jo melko selkeä kuva. Monessa suhteessa alkuperäiset oletukset pitivät paikkansa.
Seurannan mukaan yli 40-vuotiailla autoilla ajetaan keskimäärin hyvin vähän, usein vain 1 000–3 000 kilometriä vuodessa. Moni auto viettää talven tallissa ja liikkuu vain kesäisin.
Harrastajille uudistus on tarkoittanut ennen kaikkea helpotusta. Katsastuksessa ei tarvitse käydä joka vuosi, mikä säästää sekä rahaa että aikaa.
Mutta kaikki huolet eivät olleet turhia.
Katsastustilastot osoittavat, että vanhojen autojen hylkäysprosentit ovat nousseet. Erityisesti ongelmia on nähty ”arkiraadoissa”, eli yksittäisissä vanhoissa käyttöautoissa, joita ei hoideta harrasteautojen tavoin.
Liikenneturvallisuuden kannalta uudistus ei silti ole johtanut pelättyyn romahdukseen. Yli 40 vuotta vanhoja autoja käytetään niin vähän, että vaikutus koko liikenteen turvallisuuteen on hyvin pieni.

Uudistus on muuttanut myös katsastusalaa: Kun tarkastusten määrä väheni, katsastusyritysten liikevaihto pieneni.
Jälkikäteen katsottuna ratkaisu näyttää onnistuneelta kompromissilta. Täydellistä vapautta ei uskallettu toteuttaa, mutta harrasteautoilijoiden toiveisiin vastattiin osittain.
Samalla Suomi vältti tilanteen, johon esimerkiksi Ruotsissa ja Britanniassa on myöhemmin törmätty: Molemmissa maissa on myöhemmin noussut keskustelua siitä, pitäisikö vanhojen autojen katsastusvapautta kiristää uudelleen.
Suomessa siirtyy vuosittain arviolta 1000–2000 autoa harvennetun katsastusvälin piiriin.
Tänä vuonna asia koskee ensimmäistä kertaa vuonna 1985 ensirekisteröityjä yksityiskäytössä olevia henkilö-, paketti- ja kuorma-autoja.
Vuonna 1985 ensirekisteröityjä autoja siirtyy tänä vuonna harvennetun katsastusvälin piiriin. Tällaisia malleja ovat esimerkiksi: