Tiilestä muurattu traktoritalli kunnioittaa perinteitä – nykytekniikkaa edustavat huippuimuri ja ilmalämpöpumppu

Muurarimestari Mikko Luukkola on harjoittanut ammattiaan lähes koko aikuisikänsä. Talonrakentajaksi vuonna 1988 valmistuneelta mieheltä onnistuvat timpurinkin hommat, joten oman traktoritallin suunnittelu ja toteutus sujui häneltä luontevasti. Puurunkoisen rakennuksen ulkovaipan materiaaliksi valikoitui itseoikeutetusti tiili.

”Hain ilmettä vanhoista kivijalkaisista navetoista ja sikaloista, joita on edelleen joitakin jäljellä maaseuduilla. Traktoreita on nykyisin kaksi ja tarvitsen niitä muun muassa tarvikelastien kuormauksissa ja puruissa”, hän selvittää.

Traktoritallin perinteiset piirteet ilmenevät kapeiden pystyikkunoiden riveinä pitkillä sivuilla ja punamullan värisinä seinäpintoina. Ikkunat ovat vanhan mallin mukaisesti suhteellisen alhaalla. Sisälle pääsee hyvin luonnonvaloa, sillä harjakaton räystäslinja jää huomattavasti korkeammalle niiden ylätasosta.

Mikko Luukkola tarvitsee traktoreitaan muurarin työssään muun muassa tarvikkeiden siirtoihin ja lastauksiin. Kuva: Marko Taavila

Ikkunoiden ja oviaukon päällä tiilet ovat pystylinjassa, kuten linnoissa ja muissa vanhoissa kivirakennuksissa. Korkean graniittisokkelin ja puisen yläosan sijasta julkisivut ovat anturasta katonrajaan tiiltä.

”Tiiliverhoilun takana on villoitus sekä tuulensuoja- ja sisäseinien levytykset. Paikallaan valettuun lattiaan tulee epoksipinnoite ja sisäseinien alatasoon vesivanerointi suojaamaan lialta sekä kemikaaleilta.”

Uuden rakennuksen ulkomitat ovat 9 x 15 metriä. Sen toisella sivulla on lisäksi 56 neliömetrin avoseinäinen katos, jossa mahtuu säilyttämään peräkärryä ja muuta kalustoa sateilta suojassa. Tiiliseinäinen traktoritalli korvaa paikalla aiemmin sijainneen sähköttömän peltihallin ja varastotiloina käytetyt merikontit.

Luukkolan rakennus- ja sähköaloilla työskentelevät pojat ovat auttaneet isäänsä talliprojektissa. Veljeksistä nuorempi keskittyi käytännön rakentamiseen vanhemman huolehtiessa kiinteistön liittämisestä pienjänniteverkkoon ja muista sähköasennuksista. Liittymäkooksi valikoitu alkuvaiheessa 3 x 25 A, mutta sitä voidaan tarvittaessa kasvattaa tulevaisuudessa.

Kapeiden ikkunoiden rivistö kiertää koko rakennuksen. Korkea räystäslinja sallii luonnonvalon pääsyn sisätiloihin lähes kaikkina vuodenaikoina. Kuva: Marko Taavila

”Osa sähköstä tuotetaan katolla olevilla aurinkopaneeleilla. Kylminä vuodenaikoina ilmalämpöpumpulla pidetään yllä vähintäänkin peruslämpöä, helteillä sillä viilennetään. Tilaan tulee lisäksi huippuimuri, jolla traktoreiden pakokaasut tuuletetaan ulos”, Luukkola luettelee.

Rakennus valmistui noin kolmessa kuukaudessa. Tätä edelsi vanhan peltihallin purkaminen pois paikalta. Luukkolalla on pitkän työhistoriansa ansiosta hyvät asiakassuhteet rakennustarvikkeiden toimittajiin. Hän arvelee materiaalikustannusten sijoittuvan tästä syystä noin 25 000–30 000 euroon. Laskelmia mutkistaa omasta varastosta rungon rakentamiseen otettu puutavara.

”Työn osuus pitää tietysti lisätä, jos vastaavaa lähtee tekemään tilauksesta. Siitä tulisi helposti yksi 10 000 euroa tarvikehankintojen päälle. Tiili- ja puurunko ovat hinnaltaan kilpailukykyisiä, joten niiden kustannuseroa on turha vertailla”, Luukkola sanoo.

Paikalla entuudestaan sijainneesta peltihallista huolimatta rakentamiseen vaadittiin lupa. Sen hakeminen edellytti naapureiden kuulemista ja lainvoimaisuuden varmistamista henkilökohtaisesti kunnan rakennusvalvonnasta.