
Kaikille tutun Ford Transitin taival on venynyt 60 vuoteen. Uutuusmalleissa täyssähkö on noussut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.
Transit on niittänyt menestystä vuonna 1965 tehdystä ensiesittelystä lähtien. Se on lähtökohtaisesti tavarankuljetukseen soveltuva paku, mutta lisäksi se taipuu moneen muuhunkin tarkoitukseen.
Siitä on muokattu pikkubusseja, matkailuajoneuvoja ja erikoisajoneuvoja.
Transitin varhaishistoria ulottuu 1960-luvun alkuun. Ford valmisti tuolloin Kölnin tehtaillaan Taunus Transitia. Englannin vastine sille oli Thames 400E.
Tuolloin Fordin tehtaat kilpailivat toisiaan vastaan. Ylemmän johdon päättämä, yhteiseen Transitiin tähtäävä ja puhtaalta pöydältä lähtenyt suunnitteluyhteistyö käynnistyi siksi kankeasti.
Vauhtiin päästyään yhteistyö tuotti tulosta.
Transitin teknisiin oivalluksiin kuului moottorin sijoittaminen ohjaamon alta henkilöautomaisesti eteen. Se helpotti auton huollettavuutta ja paransi turvallisuutta.
Suunnittelijat päätyivät itsekantavaan teräskoriin ja jäykkään etuakseliin. Yksinkertainen rakenne sisälsi lehtijouset ja rumpujarrut. Lopputulos oli muutenkin kursailematon. Jopa jarru- ja ohjaustehostimet olivat lisävarusteita.
Autoon suunniteltiin uudet moottorit ja vaihteisto, joka pysyi käytössä 1990-luvulle asti. Dieselmoottorien kehittyessä ne nousivat nopeasti suureen suosioon Transitin nokalla.
Ensimmäisen sukupolven Transitin ajo-ominaisuudet olivat traktorimaiset. Sillä erotuksella, että ilman kuormaa takavetoisen auton etenemiskyky lumessa ja hiekassa oli olematon.
Seuraava, vuonna 1978 esitelty sukupolvi paransi ohjaamon mukavuutta. Dieselkone päivittyi ruiskutekniikkaan.
Vuosi 1986 mullisti Transitin sisältä ja ulkoa. Lyhytakseliväliset Transitit siirtyivät etupyörien erillistuentaan. Käsivaihteistoon tuli tarjolle viides pykälä.
Viidenteen, vuonna 2000 esiteltyyn sukupolveen Ford toi etu- että takavetoiset versiot eri käyttötarkoituksia varten. Samalla malliston kokovaihtoehtoja laajennettiin.

Nykyisen kaltaiseen mallistoon alettiin siirtyä, kun Focuksen tekniikkaan perustuva pienikokoinen Transit Connect näki päivänvalon vuosituhannen alussa.
MT koeajoi auton tuoreimman version ladattavana hybridinä ja lyhyellä korilla. Sen kantama pelkällä sähköllä on jopa 117 kilometriä.
Ladattava Connect kantaa 665 kilon kuorman ja sen tavaratila vetää 3,1 kuutiota.
Traficomin mukaan ensirekisteröidyistä pakettiautoista noin joka kymmenes kulkee sähköllä. Henkilöautoista poiketen pakettiautoissa on huomattavasti enemmän täyssähköautoja kuin ladattavia hybridejä.
Vuodesta 2014 lähtien Transitin pienin malli on ollut Fiestaan perustuva Courier. MT koeajoi sen uuden sähköversion.
Auto oli 240 kilon ja kahden raavaan miehen kuormalla mukava ajettava. Täyteen lastattuna se kantaa 700 kilon kuorman.
Sähköä 43 kilowattitunnin akusta riittää 300 kilometrin kantamaan.
Transit Custom korvasi etuvetoiset kuudennen sukupolven Transitit vuonna 2012. Kyse on perus-Transitista, joka hallitsee Euroopan myyntitilastoja.
Vaikka sähkö yleistyy pakettiautoissa, liikennekäytössä olevista pakettiautoista 96 prosenttia imee edelleen dieseliä. Customiin tarjolla on 2-litrainen dieselkone. Sen saa sekä etu- että nelivetoisena.
Uuden Customin tavaratila lähtee 5,8 kuutiosta. Auton suurin kantavuus nousee 1327 kiloon.
Ladattavassa hybridissä on 2,5 litran bensakone. Sillä sähköinen toimintamatka on 55 kilometriä.
Täyssähköllä Customin kantama riittää 327 kilometriin. Vetokykyä sähkö-Customilla on 2300 kiloa. Sähköisen Customin alkaen hinta on 56490 euroa.