

1804 syntynyt John Deere oli yksi Vermontiin Englannista muuttaneen räätälin William Deeren ja hänen Sarah-vaimonsa kuudesta lapsesta. Kun John oli neljä vuotias, hänen isänsä matkusti takaisin kotimaahansa ja katosi. Hänen vaimonsa jatkoi velkaisen vaatturinliikkeen pyörittämistä.
Teini-iässä John hankki lisäansioita nahkojen parkitsemisella. Opiskelu ei poikaa sen sijaan kiinnostanut, ja niinpä hän hakeutui 17-vuotiaana paikkakunnan arvostetuimman sepän oppipojaksi. Valmistuttuaan Deere kiersi ympäri Vermontia takomassa viikatteita ja kengittämässä hevosia, mutta 33-vuotiaana hän muutti töiden perässä Illinoisiin. Deere perusti Grand Detouriin 128 neliön laajuisen pajan, missä alkoi syntyä lapioita, hankoja, talikoita ja muita käsityövälineitä.
Vuotta myöhemmin Deere oli remontoimassa paikallista vesisahaa, jolloin hän näki maassa hylätyn raamisahan terän kappaleen ja korjasi sen talteen. Pohtiessaan raamisahan uudelleenkäyttöä John Deere muisti, miten teräksiset ompeluneulat teroitettiin ja kiillotettiin tökkimällä niitä hiekkaan. Illinoisissa oli erinomaista viljelysmaata, mutta se tarttui tiukasti aurojen puisiin tai valurautaisiin siipiin, mikä teki kyntämisestä työlästä. Sahan terä oli Sheffiel-terästä, josta voisi muotoilla itsestään liukkaana pysyvän auran siiven.

John Deeren ensimmäinen terässiipiaura valmistui vuoden 1838 kynnöille. Tieto auran toimivuudesta levisi niin tehokkaasti, että auran ostaneen Lewis Grandallin pellolla oli pian satapäinen yleisö. Seuraavana vuotena valmistui 10 auraa ja sitä seuraavana 40. Tuon ajan käytännöistä poiketen John Deere alkoi tehdä auroja varastoon, kun siihen asti kaikki pajatuotteet oli tehty tilausten perusteella. Nyt asiakas sai auran heti varastosta mukaansa.
Kasvaneen kysynnän takia Deere perusti Leonard Andrusin kanssa suuremman kaksikerroksisen pajan Rock River -joen rannalle, missä tuotanto saatiin parissa vuodessa kymmenkertaiseksi. Miehet kuitenkin erkaantuivat erimielisyyksien takia ja v. 1848 Deere muutti noin 100 kilometrin päähän Molineen, missä Missisippi-joki ja rautatie mahdollistivat entistä tehokkaammat kuljetukset. Täällä Deere rakensi uusien liikekumppaneiden kanssa uuden 134 neliön tehtaan, jossa kuukaudessa valmistui jo 200 auraa. Aurojen lisäksi Molinessa tehtiin vankkureita ja kultivaattoreita. Kuukausituotanto oli kasvanut 1120 laitteeseen.
Vaikka Euroopasta muuttaneiden uudisraivaajien ansiosta Deere-aurojen ja muiden välineiden kysyntä oli jatkuvassa kasvussa, vuoden 1857 talouslama oli kaataa koko yrityksen.
Lue Koneviestin nettisivuilta, miten yritys pelastui lamasta, ja mitä John Deere puuhasi yritystoiminnan lisäksi!
Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelit: