

Nelivedon hyödyistä on oltu tietoisia pitkälti yli 100 vuoden ajan, mutta rajoittavina tekijöinä olivat pitkään heikot etuakselit, suuri kääntösäde ja pieni pyöräkoko. Amerikkalaiset käyttivät 1980-luvulle asti hieman vähättelevää termiä etupyörien vetoapu, nelivedoista puhuttaessa tarkoitettiin kokonaan toisen tyyppisiä koneita, kuin tuon ajan Fiatit, Valmetit ja muut täällä tutut nelikot.
Kaikilla tuon ajan amerikkalaismerkeillä oli valikoimissaan suuria runko-ohjattuja traktoreita, joita sikäläiset viljelijät ja varsinkin myyntimiehet pitivät varsinaisina nelivetoina. Ja jos sellaisia ei omissa tehtaissa valmistettu, ostettiin ne muilta valmistajilta. Runko-ohjausta käyttämällä voitiin akseleista tehdä vahvempia, pyöräkoolla ei ollut rajoituksia ja kääntösäde saatiin järkeviin lukemiin.
Lue lisää: Traktorin neliveto on vanha keksintö, mutta sen yleistymiseen kului pitkä aika
Runko-ohjattuja ajoneuvoja on suunniteltu enemmän ja vähemmän huonolla menestyksellä 1900-luvun alusta lähtien. Ensimmäisen kunnolla toimineen sovelluksen kehitti italialainen insinööri Ugo Pavesi (1886–1935). Vuonna 1918 valmistunutta Pavesi-traktoria voidaan pitää nykyisten nelivetoisten linkkutraktoreiden ja työkoneiden varhaisimpana muotona.
Pavesin P4-maastoajoneuvossa oli 2-sylinterinen 25 hv:n boxer-moottori, sekä vetävillä akseleilla varustetut rautapyöräiset etu- ja takavaunut. Ohjaus oli toteutettu kahdella vastakkaisella hammaskaarella, joiden alla oli niihin kosketuksessa ollut hammasratas, joka oli yhteydessä ohjauspyörään. Systeemi mahdollisti hyvin laajat kallistukset - eroa vaunujen välillä sai olla 70 astetta. Ohjauslaitteen yhteydessä oli vaunut yhdistävä kardaani.
Pavesi oli suunnitellut traktorinsa lähinnä maatalouskäyttöön, mutta viljelijöitä innokkaammin niitä ostivat eri maiden armeijat. Varsinkin tehokkaampi 40 hv:n 4-sylinterinen P4M oli haluttu kone tykinvetäjäksi ja miehistökuljetusvaunuksi. Ugo Pavesilla olisi varmasti ollut paljon annettavaa nelivetojen kehitykseen, mutta varhainen kuolema korjasi lahjakkaan suunnittelijan ja runko-ohjaukseen ei tullut pitkään aikaan mitään uutta. Myös saksalainen Lanz teki 1920-luvulla runko-ohjattua Peter-kuulapäätraktoria, mutta niitä valmistui vain 723 koneen verran, Pavesia tehtiin vuoteen 1945 mennessä tuhansia kappaleita.
Oregonilainen Elmer Wagner oli ollut toisessa maailmansodassa Euroopassa ja huomioinut Pavesin ketteryyden ja erinomaiset maasto-ominaisuudet. Niinpä hän kotiuduttuaan alkoi suunnitella runko-ohjauksella varustettua peruskonetta, jota voitaisiin käyttää Wagnerin perheen ennen sotia perustaman yrityksen tekemissä pyöräkuormaajissa, puskukoneissa, kaivosajoneuvoissa sekä maatalous- ja metsätraktoreissa. Scoopmobile LD5 -pyöräkuormaaja valmistui markkinointikuntoon 1953, muut mainitut koneet myöhemmin. Scoopmobilen, Dozermobilen, Mining Scoopin, Tractormobilen ja Loggermobilen runkoniveltä hallittiin ensimmäistä kertaa hydraulisylintereillä.

Seuraavana runko-ohjausrintamalla kunnostautui englantilainen Leonard Mathew, jonka Fordson Majorin komponenteista kokoama Matbro Mastiff -pyöräkuormaaja valmistui huhtikuussa 1957. Aikaa piirustuspöydältä valmiiseen koneeseen oli kulunut vajaat 2 vuotta. Sittemmin Mathewin ohjaussysteemiä hyödynnettiin maksua vastaan muun muassa Caterpillarin, Allis-Chalmersin ja Internationalin kuormaajissa, jotka tulivat saataville 1960-luvun puolella.

Runko-ohjauksen edut huomattiin myös metsäkonepuolella, ensimmäisiä valmistajia olivat amerikkalaiset juontotraktorimerkit Tree Farmer ja Timberjack. Alussa metsätraktoreissa ja eräissä muissa koneissa oltiin pelkän vipukäyttöisen venttiilin varassa, kunnes siirryttiin nopeammassa ajossa kätevämpään orbitroliin, joka mahdollisti rattiohjauksen.
Lähes kaikkia metsätraktoreita ja suurta osaa kuormaajista ohjattiin 1970-luvulle tultaessa jo hydraulisella nivelellä, mutta maataloustraktoreissa ollaan ainakin meillä vielä pitkään kääntyvien etupyörien varassa.

Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat konehistoriaa käsittelevät artikkelit:
Aikoinaan traktoreiden heikoin lenkki oli palkkirunko – näin kehittyi traktorin itsekantava runko