Worcesterissa vuonna 1877 syntynyt William Richard Morris jätti koulunkäynnin 15-vuotiaana ja aloitti työt polkupyöräverstaalla. Tekniikka kiinnosti, mutta varsinaisena kannustimena oli perheen toimeentulon turvaaminen. Kun pomo ei 9 kuukauden jälkeen suostunut palkankorotukseen, William Morris alkoi korjata ja rakentaa pyöriä omalla takapihalla, ja myöhemmin lähistöltä vuokratussa rakennuksessa.
Kilpapyöräilyharrastuksensa ansiosta hänen maineensa pyörien tekijänä levisi laajalle alueelle. Morris kuitenkin menetti varansa parin tuttavan kanssa perustetun autoliikkeen konkurssissa vuonna 1903. Morrisin tuore aviovaimo, samoin teini-ikäisestä lähtien itsensä elättänyt Elizabeth, sai ostettua konkurssipesän erikoistyökalut myymällä korunsa. Muiden aiheuttama vararikko jätti jälkensä pariskuntaan, mikä ilmeni joskus liiallisuuksiin menneenä säästäväisyytenä ja epäluuloisuutena ulkopuolisia kohtaan.
Hyvämaineinen Morris sai lainan, jonka turvin pyöräverstaan toiminta jatkui vuoteen 1908. Tilalle tuli autovuokraamo, -korjaamo ja -myymälä, jolla oli viiden merkin edustus. Morris oli erityisen kiinnostunut autojen vioista, koska tavoitteena oli aloittaa mahdollisimman huokean ja varman auton tekeminen. Lopputuloksena oli vuonna 1913 valmistunut Morris Oxford, joka oli koottu ostokomponenteista.
Autotuotantoa varten Morris vuokrasi Cowleysta tyhjillään olleen sotakorkeakoulun, missä alettiin 2-paikkaisen Oxfordin ohella tehdä 4-paikkaista Cowley-mallia. Ensimmäisen maailmansodan aikana Morrisin laajentuneet laitokset olivat sidoksissa armeijan tavaratoimituksiin, mutta rauhan tultua autotuotanto kiihtyi siinä määrin, että 1920-luvun puolivälissä Morris Motors oli Englannin markkinajohtaja yli 51 % osuudella.
Vaurastunut Morris alkoi ostella komponentteja toimittaneita tehtaita ja kilpailevia merkkejä siihen tahtiin, että autovalmistus oli pian hyvinkin omavaraista. Pienten ja huokeiden autojen tuotanto pelasti Morris Motorsin vuosikymmenen lopulla alkaneen lamakauden pahimmilta seurauksilta.
Vuonna 1938 kotikylänsä mukaan Nuffieldin varakreiviksi aateloitu William Morris huolestui tuolloin riehuneesta polioepidemiasta. Vierailtuaan lontoolaisessa sairaalassa hän kiinnostui amerikkalaisesta hengityskoneesta, joita ei kalliin hinnan takia voitu hankkia riittävää määrää. Pian valmistui Cowleyn tehtaalla 1 700 rautakeuhkoa, jotka maksoivat vain kolmasosan amerikkalaisesta esikuvasta. Hengityskoneet Morris lahjoitti Englannin ja koko Brittiläisen Imperiumin sairaaloille.
Toisen maailmansodan kynnyksellä Morris lupautui tuottamaan Spitfire-hävittäjiä jopa 60 koneen viikkovauhdilla jättikokoisessa Castle Bromwichin tehtaassa, mutta tehtaan ja koneiden valmistuminen ei ottanut onnistuakseen. Sen sijaan hajalle pommitetussa Morris Bodies -koritehtaassa aloitettu jerrykannutuotanto nousi miljooniin kappaleisiin.
Hallituksen pyynnöstä The Nuffield Organisation -konsernin alainen Morris Motors alkoi heti sotien jälkeen suunnitella suurikokoista maataloustraktoria, joka oli valmis sarjatuotantoon vuonna 1947, mutta raaka-ainepulan takia tuotannon aloittamista jouduttiin siirtämään vuodella. Uudesta Nuffield-traktorista oli saatu esitettyjen toiveiden mukaisesti markkinoiden jykevin, minkä johdosta siitä tuli suosittu alusta monille kiinteille työkoneille.
Vuonna 1952 muodostettiin British Motor Corporation, eli BMC-yhtymä, jonka pohjana olivat entiset kilpailijat Morris Motors ja Austin Motor Company. William Morris jäi tuossa vaiheessa eläkkeelle, jatkaen hyväntekeväisyystyötä vuonna 1963 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Lapsettoman Morrisin jättiomaisuus jaettiin testamentin nojalla yleishyödyllisiin tarkoituksiin omille säätiöille, eri tutkimuslaitoksille ja Oxfordin yliopistolle.
Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:
