Liki sylenvahvuinen akseli siirtää tehon keulapotkureille. Potkurit ja niiden akseleiden laakerointi kestävät ajamisen jäävallia vasten, mutta meteli keulassa on melkoinen. Kuva: Sanne Katainen
Urho puski Suomen talvimerenkulun uuteen aikaan
Tuskin yksikään laivainvestointi on tuonut Suomen talouteen yhtä paljon vauhtia kuin kolmen kuukauden päästä 50 vuotta täyttävä Urho-luokka.Tilaajalle
Jäänmurtopalveluita tuottavan valtionyhtiön Arctican liiketoimintajohtaja, merikapteeni Paavo Kojonen on ylpeä kohta 50-vuotiaasta Urhosta. ”Se on kenties Suomen talvimerenkulun merkittävin alus”, hän sanoo. Kuva: Sanne KatainenSuomen pohjoisimmilla vesillä merenkulku sai nöyrtyä jääpeitteen edessä vuosisatoja. Tuo aika päättyi kuin veitsellä leikaten, kun Wärtsilän Helsingin telakan valmistamat Urho-luokan jäänmurtajat otettiin käyttöön maaliskuussa 1975.
Yli satametriset murtajat oli suunniteltu niin, että ne pystyisivät läpäisemään helposti 15 metriä korkeiksi kasvaneet ahtojäävallit, joita tuuli kasasi laivojen esteeksi joka vuosi Perämerellä.
Uusi murtajaluokka sai nimensä ensimmäisenä valmistuneen jäänmurtajan Urhon mukaan. Se kastettiin 5. maaliskuuta 1975 presidentti Urho Kekkosen mukaan ja tositoimiin Kemin edustalle uusi murtaja suuntasi jo viikko myöhemmin.
”Urho ja Sisu ovat siksi kenties Suomen talvimerenkulun historian merkittävimmät laivat ja niiden merkitystä yhteiskunnalle on vaikea mitata”, jäänmurtopalveluita tuottavan Arctican jäänmurron liiketoimintajohtaja merikapteeni Paavo Kojonen sanoo.
Urhon suunnittelua 1970-luvun alussa eivät rajoittaneet polttoaineenkulutus, liikehtimiskyky, merikelpoisuus avovedessä tai kyky monitoimisuuteen, joita painotettiin sen seuraajissa. Tavoitteena oli murtaja, joka pystyy avaamaan väylän Perämeren satamiin kaikissa jääolosuhteissa.
Urhon murtovoiman aistii murtajan keulassa, jossa keulapotkureiden sylenvahvuiset akselit näkyvät kaikessa järkälemäisyydessään. Niiden tehtävä on pistää vesi ja tonnien painoiset jäälautat liikkeelle, jotta murtaja pääsee nousemaan jään päälle murtamaan sitä painollaan.
Urho etenee jäissä 16 000 kilowatin tehollaan. Diesel-sähköisen voimansiirron yksi potkurimoottori painaa 90 000 kiloa ja niitä on pareittain keulassa ja ahterissa.
Kun keulapotkurit vetävät laivaa jääkenttää vasten, pauke ja kolina on Kojosen mukaan keulassa korvia repivä.
Konehuoneen viisi Wärtsilän lisenssillä valmistamaa Pielstick V-12 dieseliä kuluttavat vuorokaudessa jopa 50 kuutiometriä polttoainetta. Moottoreiden yhteisteho on 16 000 kilowattia. Kuva: Sanne KatainenUrho-luokan suunnittelun aikaan niiden jäänmurtokykyä ei voitu mallintaa tietokoneilla. Rungon rakenne haettiin kohdalleen uittamalla pienoismalleja jäälaboratoriossa.
Avomerellä Urho keinuu erittäin epämiellyttävästi. Silti sillä ajettiin aikanaan Lontooseen Thames-joelle.
Potkurimoottoreiden keskeiset arvot näkyvät samassa monitorissa. Alimmat mittarit kertovat, kuinka monen megawatin voimalla potkurit laivan keulassa ja ahterissa pieksevät vettä. Kuva: Sanne Katainen”Kaikesta näkee, että ne ovat superhyvin tehtyjä laivoja. Kaikkina talvina Urhon ja Sisun jäänmurtokykyä ei edes tarvita, vaan voidaan operoida vähemmän polttoainetta kuluttavilla Otsolla ja Kontiolla.”
Urho-luokan konehuoneessa pyörii viisi Wärtsilän Turussa lisenssillä valmistama Pielstick PC-2-5V 400 -moottoria, joita käynnistellään tehotarpeen mukaan. Yleensä pärjätään kahden moottorin teholla. Ahtojäävallin kohotessa horisontissa uusia moottoreita saadaan murtovoiman tuottamiseen puolen minuutin varoajalla.
Vähärikkisellä polttoöljyllä käyvät V-16-dieselmoottorit voivat niellä ankarissa oloissa polttoainetta 40–50 kuutiometriä vuorokaudessa.
Moottorit pyörittävät Strömbergin generaattoreita, jotka jauhavat sähkön neljälle eteen ja taakse parittain sijoitetulle potkurimoottorille. 1970-luvun tasavirtatekniikkaan perustuva sähköjärjestelmä on nykyisiin taajuusmuuttajakäyttöihin verrattuna vanhanaikainen ja vaatii hyvää huolenpitoa.
Urho-luokan konehuoneessa pyörii viisi Wärtsilän Turussa lisenssillä valmistama Pielstick PC-2-5V 400-moottoria, joita käynnistellään tehotarpeen mukaan.
Siinä missä kontti- tai tankkialusten käyttöikä on nykyisin alle 20 vuotta, jäänmurtajien käyttöikä ylittää hyvinkin puoli vuosisataa. Urho-luokkaa on vuosien saatossa modernisoitu.
Tarinan mukaan presidentti Urho Kekkonen piti kylpemisestä. Niinpä hänelle omistettu hytti varustettiin ammeella. 50 vuoden takaiset luksustilat näyttävät nykyisin melko vaatimattomilta. Kuva: Sanne KatainenValtion edustuslaivana myös toimineen Urhon julkisissa tiloissa aika on pysähtynyt 1970-luvulle, mutta komentosillalla on käytössä uusimmat navigointijärjestelmät. Jäänmurtokauden alla sinne asennettiin Starlink-satelliittijärjestelmään perustuvaa internet-yhteyttä.
Miehistön varustukseen kuuluu sauna ja uima-allas. Urho Kekkosen vaativa katse muistuttaa kylpemisen säännöistä uima-allastiloissa. Kuva: Sanne Katainen50-vuotispäiviensä kynnyksellä Urho-luokka on yhä iskussa, mutta sen eläköityminen on jo näköpiirissä. Urhon Ruotsissa palvelevien veljesalusten Atlen, Freijn ja Ymerin korvaaminen tulee ajankohtaiseksi 2030-luvulla.
Seuraavat alukset ovat jo toisenlaisia. Dieselin sijasta koneet voivat pyöriä uusiutuvalla metanolilla tai ammoniakilla.
Maailmassa ei liene toista jäänmurtajaa, jonka keittiö olisi Paistinkääntäjien Veljeskunnan aateloima. Kyltti kertoo Urhon roolista valtion virallisena edustusaluksena, joka käyttö tosin viime vuosina on jäänyt vähäiseksi. Kuva: Sanne Katainen”Hybridikäyttökin voi tulla kyseeseen. Esimerkiksi viiden megawattitunnin akusto voisi antaa yhden dieselmoottorin verran voimaa lyhytaikaisia kuormitushuippuja varten”, Kojonen sanoo.
Uusia laivoja odotellessa Urho on valmiina tänäkin talvena pitämään väylät auki Perämeren pohjukkaan asti.
- Osaston luetuimmat
