• Minun autoni Rajusti klappia Simcan ratissa

    Koneet ja autot
    26.8.201316:00
    MT toimitus

    Ensimmäinen autoni ostettiin oman paikkakunnan autoliikkeestä käytettynä. Edellinen omistaja oli naapuripaikkakunnan pankinjohtaja ja autolla oli ajettu 60 000 kilometriä.

    Oli kuuma heinäkuu, päivät kuluivat heinätöissä kotona. Naapuripitäjässä oli tanssit kesällä kolmeen yöllä, sieltä olin tyttöä saatilla 8-tien länsipuolelle.

    Aamuyöllä, kun ajelin kohti kotia tietenkin väsyneenä edellisen päivän heinätöistä ja tansseista kolmeen yöllä, nukahdin rattiin. Heräsin siihen, kun auto meni ojan luiskaa kallellaan.

    Automaattisesti käänsin rattia vasempaan. Tietenkin siinä oli sähköpaalu ja taakilanka. Ja tietenkin se taakilanka meni etupyörän ja lokasuojan väliin. Auto pysähtyi siihen ja heitti auton oikean katon kulman sähköpaaluun.

    Samassa retkahti ohjaussimpukka väljäksi. Rattia sai kääntää kolme ympärystää ennen kuin pyörät tiesivät mitään.

    Siinä lähellä oli maatila, jossa isäntä ja emäntä joivat aamukahvia. Kopistelin heirän oveensa ja kerroin ajaneeni ojaan, minkä jälkeen isäntä tuli traktorilla vetämään auton pois ojasta.

    Vähän siinä kokeilin, että auto pelaa ja totesin vetäjälle, että pärjään tällä kotiin ajamalla. Olin tilannu oman kylän huoltoasemalta huollon autolle seuraavaksi viikoksi. Huollossa ihmettelivät kovasti ohjauksen väljyyttä. Kyselivät, että oletko tällä ajanut normaalisti joka päivä.

    Tietenkään en tunnustanut ojaan ajoa, joten olin tietämätön ohjauksen väljyydestä.

    Syksyllä myöhemmin, kun yöt oli jo pimentyneet, olin samalla tanssipaikalla, ajoin hiljaista kylätietä auto kohti kotia. Vastaan juoksi hevonen irrallaan kovaa vauhtia kohti autoa.

    Juuri auton edessä heppa hyppäsi poikittain auton konepellin yli. Hokit vain raappas autoon. Äkkijarrutus autolla ja auto sammui.

    Isäntä vain meinasi, että ei täällä ole ruukannu tähän aikaan autoja liikkua. Isäntä haki heppaa laitumelta kotiin päivän töitä varten, oli päästäny irti, kun oli tuttu reitti hepalle.

    Ajokortin saaneelle pojalle tämä oli kovaa autokoulua. Vajaa kolme vuotta tällä autolla ajelin, sitten alkoi ruoste näkyä ja vaihdoin pois.

    OSMO KESKI-OPAS

    Kurikka

    Avaa artikkelin PDF

    Artikkelin aiheet
    Simca
    autotarina
    Kurikka
    onnettomuus
    1960-luvun autoilu
  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Koneet ja kulkuneuvot | Argo etenee sielläkin, mihin tavallinen mönkijä uppoaa - erikoisajoneuvo testissä maalla, kosteikossa ja vedessä

      Tilaajalle
    • 2

      Koneet ja kulkuneuvot | Traktorikäyttöisellä murskaimella jätepuu ja vanhat kuormalavat hakkeeksi

    • 3

      Autot | Teslan on syytä varoa tätä saksalaisuutuutta – täyssähköinen Mercedes-Benz CLA nostaa rimaa

    • 4

      Koneviesti | Pyörien aurauskulma vaikuttaa ajoneuvon käsiteltävyyteen ja renkaiden kulumiseen – kulma tulisi tarkistaa säännöllisesti

    • 5

      Liikenne | Moni ajaa kitkarenkailla vuoden ympäri ‒ näistä syistä se ei kannata

    • 6

      Työkalut | Koneviesti: Hydrauliprässi eli korjaamopuristin on verstaan korvaamaton apuväline – prässiä tarvitaan muun muassa vääntyneen tangon tai akselin oikaisussa

    • 7

      Toivo Kauralan mehukoneen puristuksessa omenat muuttuvat kuiviksi kakuiksi: "Kuuden tonnin voima riittää omenille, auto nousee parilla tonnilla"