”Karkaistusta teräksestä valmistettu pitolevy lukitsee pultin kiintoavaimen leukojen väliin”, sanoo Wera Tools Finland Oy:n aluemyyntipäällikkö Janne Siitari. Kuva: Petteri Kivimäki
Kiintoavain kehittyy yhä täydellisemmäksi
Kuusiokantaruuvi on pitänyt muotonsa vuosisatoja, mutta sen vääntämiseen tarkoitettujen työkalujen kehitystyö jatkuu.Tilaajalle
Kuusiokantojen pyörittämiseen tarkoitetun kiintoavaimen uusin edistysaskel on kaksoistähtihammastus, joka mahdollistaa työskentelyn entistä paremmin ahtaissa tiloissa. Kuva: Petteri KivimäkiKaikkien tuntema kuusiokantaruuvi alkoi 1860-luvulla syrjäyttää jo roomalaisten käyttämiä neliökantaisia muttereita ja pultinpäitä. Vähemmän vääntötilaa vaativa kuusiokantaruuvi yleistyi, ja sen myötä kehitettiin niiden vääntämiseen tarkoitetut kiintoavaimet.
Kuusikulmaisen mutterinkannan mitoitus ei ole muuttunut vajaassa parissa sadassa vuodessa. Samaa ei voi sanoa kiintoavaimista, joiden tuotekehitys jatkuu yhä.
Esimerkiksi pelkästään käsityökaluihin erikoistunut saksalainen keskisuuri valmistaja Wera käyttää miljoonia euroja ruuvaustyökalujen tuotekehitykseen joka vuosi.
Tuotekehittelyn kenties näkyvin muutos on uusien kiintoavainten kitapään asemoinnissa. Perinteisesti kiintoavaimen leuat ovat olleet noin 15 asteen kulmassa suhteessa avaimen varteen, mutta eräissä uusissa avaimissa ne ovat lähes suorassa tai eräissä malleissa 7,5 asteen kulmassa.
"Wera on uusinut kitapään muotoilun, minkä ansiosta avaimen palautuskulma saadaan puolittumaan aikaisemmin käytetystä 60 asteen kulmasta," kertoo Weran pohjoismaiden myyntipäällikkö Henry Ahokas.
Käyttäjälle tämä tarkoittaa sitä, että avainta mahtuu käyttämään paremmin ahtaissa paikoissa. Niin sanotun kaksoiskuusiogeometrian ansiosta uudella kiintolenkkiavaimella voi saada kuusiokannasta pitävän otteen neljässä eri asennossa.
Osaan uusimmista kiintoavaimista on kidan toiselle puolelle kiinnitetty vaihdettava, kovaksi karkaistu ja hammastettu teräslevy.
"Teräslevy lukitsee avaimen tiukasti kuusiokannan ympärille, eikä avain luiskahda. Pitolevyn ansiosta mutteri tai pultti pysyy itsestään kiinni leukojen välissä, mistä on apua, kun ruuveja pitää nostaa paikoilleen.”
Ajan myötä hammastus voi kulua, mutta avaimeen voi vaihtaa kyseisen limit-stop-levyn, eikä uutta avainta tarvitse ostaa. Ruuvitalttojen parissa lasertekniikkaan perustuva metallintyöstö on parantanut pitokykyä, erityisesti ristipääruuveissa.
"Ruuvitaltan viistepintoihin on ajettu laserilla tuskin silminnähtäviä uria. Ne lisäävät vääntimen pitoa ruuvissa, eikä ruuvitaltta lipsahda niin helposti kuin perinteisesti koneistetussa taltassa.”
Kuusiokantaan verrattuna ristipääruuvit ovat verrattain uusi keksintö. Vielä 1900-luvun alussa kanadalaisen Robertsonin neliömäinen uppokanta näytti syrjäyttävän perinteisen urakannan. Kilpailu ruuvikeksintöjen kesken oli kovaa, ja 1930-luvulla pelkästään Yhdysvalloissa patentoitiin yli 30 erilaista ruuvinkantaa.
Lopulta ruuvien kilpailussa pääsi niskan päälle oregonilaisen Henry Phillipsin ristikanta, jonka General Motors otti käyttöön vuonna 1936 ja josta toinen maailmansota teki standardin erityisesti lentokoneenrakennuksessa. Phillips-kannan rakenne estää ruuvin ylikiristämisen, mutta on herkkä lipeämiselle.
1960-luvulla brittiläinen auto- ja ilmailujätti GKN patentoi samaa teemaa varioivan Pozidriv-kannan, jossa Philllips-kannan ruuvimeisseliä nostavaa taipumusta ja sitä seuraavaa lipeämistä oli vähennetty.
Erilaisia ruuvikantoja on yhä kymmeniä, joista yhdysvaltalaisen teollisuusjätin Textronin vuonna 1967 patentoima lovettu Torx-tähtimuoto on lipeämättömyytensä ja suuren vääntömomentinvälityskyvyn ansiosta nousemassa eri kantamallien kamppailussa niskanpäälle.
- Osaston luetuimmat
